Aristoteles oli sitä mieltä, että onnellisuus ja hyvä elämä tavoitetaan hyveellisen toiminnan ja tapojen kautta. Itse onnellisuus on vain satunnainen sivutuote merkityksellisestä elämästä. Merkityksellisyys taas on usein vaivalloista velvoitteidenkin täyttämistä, jonka tärkeyden usein huomaa vasta jälkikäteen. Toisaalta se voi olla pieniäkin asioita ja niiden arvostamista. Jos avaat rollaattorimummolle oven ja kannat hänen kauppakassinsa, se on hänelle merkityksellinen juttu.

Kuten ennenkin olen täällä kirjoittanut, sosiaalisuutta ja merkityksellisyyttä voi harjoitella esim. vapaaehtoistyön avulla. Vapaaehtoistyö on yhä useammin projektiluontoista, eikä välttämättä vaadi pitkää sitoutumista. Samalla tutustuu uusiin ihmisiin.

En tiedä riittääkö tällä hetkellä voimat vapaaehtoistyöhön.  Saati palkkatyöhön. Vähän pelottaa, kun Riikka Purrra sanoi ettei Suomi ole oleskelu valtio. Meinaako se sitä että kaikki palkkatöihin ja sairaseläkkeet perutaan... Tuskinpa nyt sentään...