Itse olen kyllä ajoittain aika uupunut. Uupumukseni ei ole työn aiheuttamaa. En tiedä mistä tämä johtuu. Ehkä verikokeessa selviää. Minulla ollut myös rintakipua välillä. Sitä on tutkittu. Ei ole sydänperäistä, mutta inhottavan tuntuista. En tiedä liittykö se tähän uupumukseen.

Itse en tällä hetkellä pysty töitä tekemään. Haluaisin kyllä, mutta ei pysty.

Minulla oli aikanaan käytössä Temesta, mutta lopetin käytön vuoden vaihteessa. Kun lääkäri sanoi että se voi olla vaarallinen lääke. Meni tosi pienellä annoksella aika monta vuotta. Oli aika helppoa lopettaa sen käyttö. Nyt ei ole oikeastaan mitään lääkkeitä käytössä ja ehkä parempi niin.

Oikeastaan päiväni menee tietokoneen ruudun ääressä... Ehkä tältä elämältä ei voi sitten liikoja pyytää...

Verikokeissa kaikki hyvin. Rintatuntemukset liittyy mulla aina ahdistukseen ja pahaan oloon. Oon nii väsynyt olla väsynyt.  Olisinpa pirteämpi, iloisempi, jaksavampi.

🙋 Minulla on jonkin sortin uupumus, vaikka ei ehkä työuupumus perinteisessä mielessä. Mitään diagnoosia ei siis ole, mutta väsyttää ja ahdistaa. On voimaton olo, niin kuin olisin toisaalta täysin virran vietävänä ja toisaalta pysähtyneisyyden ja osattomuuden tilassa katsomassa, kun virta (elämä) lipuu ohi.

Henkilökohtaisessa elämässä on kuormitustekijöitä aina koulukiusaamisesta alkaen, mutta juuri nyt minua uuvuttaa, on uuvuttanut jo useamman vuoden ajan sinänsä kiva 0-tuntisopimustyö, jossa varmaa on vain epävarma. On siinä yksi prkleen koiran osa. Kun töitä on, niin minä venyn, paukun ja joustan ja otan kaiken vastaan, myös ne hankalat työvuorot ja -tehtävät. Kun töitä ei ole, niin sitten olen ilman, työttömänä.

Välillä on vähän parempia jaksoja, mutta huoli omasta jaksamisesta on aina läsnä. Pelkään, että romahdan.

Minullakin välillä tunne että elämä lipuu ohi. Muut paahtaa töissä ja harrastuksissa yms. Tiedän että en itse kykene samaan ,eikä se onnea tuo. Mutta tuntuu että ei muut sitten ymmärrä minun kohtaloa, tarvitsen lepoa ja palautumista niin paljon.  En jaksa jatkuvasti selittää. Uuvun joskus tosi vähästä. Sosiaaliset tilanteet väsyttävät nopeasti.

Tuntuu tutulta tuo tunne, että elämä lipuu ohi. Ei saa kiinni oikein mistään. Minäkin uuvun vähästä ja palaudun hitaasti. Tarvitsen paljon rauhallista aikaa, että edes jotenkin selviän. Myös se on tuttua, että sosiaaliset tilanteet väsyttävät. Lisäksi ne saavat aikaan sekavia voimakkaita tunteita, jotka saattavat myllertää monta päivää.

Täällä yksi osa-aikatyötä tekevä ihminen. Teen siivoustyötä ja haaveilen jostakin paremmasta. Minulla jonkinlaista mieliala oireilua,masennusta. Nyt veljeni tilanne rassaa paljon.olen 50 vuotias.koulutuksiakin on.

Aloittajalle:

Olen kokenut työuupumuksen, kun olin kamalassa työpaikassa liian pitkään. Siitä kesti noin puoli vuotta toipua, että alkoi tuntua yhtään paremmalta. Olin tuon ajan lähes totaalisessa levossa eli en mennyt uuteen työhön siitä.

Nykyisin olen uupunut, mutta ei liity työhön.

Sulle sanon, että voi olla ok totaalinen sairasloma jonkun aikaa, että kuormituksesta palautuu. Tai sitten pienellä tuntimäärällä uudessa työssä.

Samantapaisia tuntemuksia. Loin äsken niistä aiheen "Hitaan, korkeakoulutetun alisuoriutujan avautuminen."