Kiitos, en mennyt enää uudelleen nukkumaan. Oli sopiva aika herätä.
Mua siis vituttaa se etten jaksa esim. hiihtää vaikka sitä saisin jo tehdä. Voisin tehdä etätöitä mutten jaksa.
Olin jo melkein päässyt eroon kiroamisestakin ja nyt taas kiroilen lähes joka toisen sanan.

Olen kuitenkin parantunut fyysisesti erinomaisesti lääkärin mukaan eikä hänestä ole ollenkaan huolestuttavaa etten mitään jaksa. Hänestä on hyvä, kun kävelen puoli kilometriä kolmesti päivässä eikä haittaa mitään jos en joka päivä edes sitä jaksa kävellä.
Ällötävää, kun lääkäri on posiitivinen.
Nyt sitten ollaan vaan. Terapeutti käy ensi viikolla ja sovitaan kuinka kauan tarvin henkistä tukea. Varmaan niin kauan ettei enää vituta näin paljon.

Kolme kertaa viikossa terapiaa eikä puhuta menneisyydestä vaan tulevaisuudesta. Jota en edes halua.
Nukun, syön, käyn lenkillä, sitten nukun, syön ja käyn lenkllä. En mitään muuta edes yritä tehdä.

Varoittava esimerkki googlelääkäriltä. Eilen minusta selkeesti särki olkapäätä ja haukuin jo koirankin, koska se hyppäsi syliin vaikka hyvin tietää ettei sitä voi nyt tehdä. Luin myös ettei saa kutoa heti leikkauksen jälkeen, koska hartiat väsyy. Eikä virkatakaan. Ikään kuin niitä terveenäkään tekisin. Lopetin siis olemattomaton kutomiseni. Silti muka eelleen särki olkapäätä. Koska google niin sanoi, koska laitoin hakusanaksi olkapää kipu.

Niin no, oikean lääkärin mielestä mulla särkee pohjetta. Ja nyt sitä lioutetaan pois, sitä särkyä.
Elämäni on perseestä. Onneksi tänään ei tarvihe puhua terapeutille.

Varmaan teitä kiinnostaa tämä mun elämäni.
Otsikko pitäisi vaihtaa eli syön Marevania ja olen turhaan ostellut kallista lääkettä joka menee pohkeeseen. Ei tarvi syödä kuitenkaan kuin 1.5kk enkä yleensä pijä mistään vihreästä vihanneksesta, jos se on olennainen osa marevanissa. En tiija eikä kiinnosta, ravitsemusterapeutti antaa ohjeet.
Mie syön vain voita, munia, lohta, poroa ja hilloja jatkossa.