Olen niin uupunut tähän kaikkeen… ei vain tunnu löytyvän voimia jatkaa enään. Olen tänä vuanna valmistumassa Merkonomiksi ja taloushallintopualella. Olen hakenut jatko-opiskelemaan ammattikorkeakouluun. Minulla on kauhea stressi pääsenkö sinne mihin haluan, ja pärjäänkö siällä. Armeijakin on nyt kesällä edessä ja haluaisin armeijan leipiin ja ennenkaikkea rauhanturvaajaksi, jotta voisin edes jotenki auttaa ihmisiä, mutta tällä hetkellä tuntuu että kaikki vain kaatuu päälleni ja mikään ei suju niin kuin toivoisi ja epäonnistumisen pelko pn todella suuri. Minulla on kavereita ja muutamia todells hyviä ja upeita ystäviä, mutta en ole vain avautuvaa sorttia ja välillä tuntuu että kaikki vain käyttävät hyväksi, niin kaverit kuin naisetkin.. tällä hetkellä olen viälä sinkku, mutta säätöä on ollut erään todella mukavan ja viähättävän naisen kanssa, mutta nyt oli tappelua ja tuntuu vain että häntä ei enää kiinnosta.. onhan minulla ollut naisia vaikka kuinka paljon mutta tälle eräälle minä avasin sydämmeni jo enne kuin edes ollaa yhdessä.. ja nyt olo on mitä karmein ja tuntuu vain että ksikki on vain liian raskasta jatkaa… olen ollut yli vuaden jo masentunut välillä on pirteämpää, mutta ei pysyvää… tämä nainen auttoi minua jaksamaan ja tuntui että kaikki sujuu hyvin mutta sitten tapahtui vain jotain ja hän tuntuu muuttuneen enkä tiädä jaksanko enää vaan haluan päästää irti tästä kaikesta ja päästä näistä tuskista… olen,miättinyt jo itsemurhaakin yli vuaden välillä enemmän välillä vähemmän, mutta näin kovaa tahtoa oikotiehen ei ole ollut koskaa siksi päätin jakaa tunteeni tänne.