Omillaan asuminen/oleminen ahdistaa
Heips
On 23- vuotias nuopri nainen. Mulla on sellanen ongelma, että mua ahdistaa asua ja olla yksin ilman mun vanhempia. Muutin Tammikuussa toiseen kaupunkiin töiden perässä, mutta mut sitten irtisanotiin koeajalla. Jäin ihan tyhjän päälle, mutta ääsin sitten toiseen paikkaan töihin meijän yhen tutun kautta.
No töissä meni ihan hyvin, mutta mua alko ahdistamaan vaan päivä päivältä enemmän. Lopulta tultiin siihen tulokseen, että muutan mun kotikaupunkiin takas lähemmäksi mun vanhempia. Mun olo ei silti oikeen oo helpottunut ahdistaa ja itkettää.
Käyn säännöllisesti juttelemassa aikuispsykiatrian polilla sairaanhoitajan kanssa. Lääkityksenä mulla on Lyrica 225 mg x 2 ja cipralex 20 mg x 1 sekä tarvittaessa opamox 15 mg. Mulla on vaan kokoajan sellanen olo, että ei huvita tehdä mitään eikä jaksa.. en edes jaksa laittaa ruokaa itselleni vaikka rakastan ruuan laittoa.
Tiedän että mun pitäis vaan nousta ja lähtee liikkeelle… nähdä kavereita ja urheilla, mutta mää vaan en jaksa. Ja tosiaan mun vanhemmat asuu ihan 10 min ajomatkan päässä, eli nekään ei oo kaukana, mut se ei silti vaan helpota mun oloa.