Omien traumojensa vanki

Omien traumojensa vanki

Käyttäjä Saniga aloittanut aikaan 08.10.2016 klo 14:20 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä Saniga kirjoittanut 08.10.2016 klo 14:20

Omien traumojensa vanki …….näin koen ……..on turhauttavaa tajuta pikku hiljaa että on olemassa asioita jotka ovat jättäneet sinuun niin syvän jäljen. …….tulleet niin voimakkaasti osaksi identiteettiäsi että vuosienkaan terapia hoito jossa uskot itsekin antaneesi ja tehneesi kaikkesi ei vain pysty niihin asioihin vaikuttamaan tai auttamaan. On väsyttävää tajuta että todennäköisesti paini näiden asioiden kanssa tulee olemaan elinikäinen tosiasia. On aikoja jolloin tuon heurekan kanssa on ihan sinut mutta on aikoja jolloin taakka tuntuu kohtuuttomalta ja on liki haluton jatkamaan näkemättä valoa tunnelin päässä koska on vain niin väsynyt omaan itseensä ja ainaiseen painiin omien ajatustensa kanssa joutuen usein punnitsemaan niiden oikeellisuutta. Onko tunne oikea/ajatus oikea ja oikeutettu sillä hetkellä jonkin tapahtuman yhteydessä vai onko sen taustalla trauman aiheuttama vääristynyt ajatusmalli ja todellisuus on jotain muuta .
Kun aikoinaan aloitin terapian uskoin kovalla työllä saavutettavaan täydelliseen eheytymiseen ja haaveilin tasaisella pyörityksellä käytiin aivoihin joiden toimintaa ei enään häiritse vääristymät ja pelot. Tämän unelman murentuminen on ollut pikkuhiljaa alitajuntaan hiipivä surullinen totuus jota on tarkoituksella yrittänyt vältellä.
Mielessä pyörinyt ajatuksia ” enkö ole yrittänyt tarpeeksi ?” ” mitä olisin voinut tehdä toisin ? ” ” olenko pettänyt auttajani?” ” ovatko he odottaneet minulta enemmän?”
Eniten pelkään sitä että jossain vaiheessa iskee vastaan taas se totuus että olisin vaihteeksi suuremman avun tarpeessa ja tuolloin kynnys myöntää ” epäonnistuneeni ” tulla täysin ehjäksi ihmiseksi on valtava. Itselleni mutta ennenkaikkea jollekin toiselle. Häpeä olisi valtavan suuri ja epäonnistumisen tunne pohjaton ehkä sietämätön.
Toivottavasti siihen tilanteeseen en päädy.
En lyttää edistystäni tai tähän asti saavuttamaani työtä. Muuton entiseen on valtava ja toivon sen jaksavat kannatella minua tässä elämässä eteenpäin . Luotan sen voimaan . Väsyttää ja turhauttaa silti aika-ajoin todella rankasti.

Käyttäjä Pompula kirjoittanut 08.10.2016 klo 15:00

Et ole ainoa. Tarkoitan, että terapia ei aina toimi. Mielestäni et ole epäonnistunut. Miten ihminen joka on kokenut traumaattisia asioita, ja pyristellyt sitten niistä eheäksi luullen, että se on mahdollista, voisi olla epäonnistunut? Minun ajatusmaailmaan ei tuo kuvio istu. Näen, että tämä "hyvinvointi"yhteiskunta laittaa meidät sellaisen myllyyn, että on suoranainen ihme, jos ihminen kokee itsensä sen jälkeen terveeksi, ehyeksi. Haluaisin sanoa jotain muutakin, mutta olen nyt sen verran väsynyt, että ajatus ei kulje loppuun asti.