Oman tilanteen hyväksyminen
Hei!
Olen vastikään jäänyt sairaslomalle vakavan masennuksen ja työuupumuksen takia. Nämä eivät tulleet mitenkään puun takaa, vaan väsymystä ja voimattomuutta yms. oli minulla jo pitkän aikaa ennenkin.
Nyt poden syyllisyyttä siitä, että olen tällainen kuin nyt olen. En jaksa / kykene menemään töihin ja olen sairaslomalla. Kotonakaan en saa mitään aikaan, ei vain huvita yhtään mikään. Miksi ihmeessä ihmismielen pitää olla itselleen niin ankara, ettei voi antaa vain olla, vaan on itse oltava itsensä pahin rankaisija.
Olen jotenkin aina ajatellut, että, joo olen hiukan herkkä persoona, mutta ne ovat ne muut, jotka sairastuvat, en minä vaan koskaan mihinkään masennukseen sairastu….kuinkas kävikään, tässä sitä ollaan ja yritetään opetella hyväksymään tämäkin tila.
Kukaan ei kyllläkään tiedä, miksi olen sairaslomalla, elleivät sitten ole arvanneet, ei sitä voi kenellekään kertoa…..pohdin, että miksen voi? Hulluksi leimaamisen pelko on itsessäkin niin syvällä, ettei vaan voi….