Olet aivan oikeassa. Hyvin pohdittu ja kirjoitettu. Joskus kuulee myös sanottavan, ettei elämässä ole muuta pakkoa kuin kuolla. Mutta tuo pätee kyllä aika harvoihin tosielämässä, koska aika paljon tulee erilaisia "pakkoja" elämässä eteen, mistä ei niin vain livetä, vaikka mieli tekisi. Sellaista se elämä on. 🙂🌻

Eipä niin voi itse valita mihin syntyy ja mikä on maa, vanhemmat, yhteiskunta. Itse löysin uskon joka antaa vastauksia noihin kysymyksiin. Olisiko meillä jokin tehtävä omassa elämässä oppia joitain asioita? Ehkäpä meidän pitää muuttaa itseämme eikä ympäristöä? Ehkäpä pitää taistella sisäistä pahaa oloa vastaan? Ehkäpä meissä on jokaisessa hyvä ja paha, ja on meidän valinta kumpaa kuuntelemme.
Tyytyväisyys vähäiseen, silloin kun ei suuria voi saavuttaa, on varmaan elämän perusta. Olla iloinen edes jostain, ei kadehtia muita, auttaa lähimmäisiä, rakastaa elämää ja ihmisiä, on ehkä kuluneita fraaseja mutta tänäänkin hyvin totta.
"Kannattaa kokeilla, eihän siinä menetä muuta kuin kurjan olonsa" on jonkin viisaan viisastelu.

Rohkenen olla tuosta asiasta eri mieltä. Itse uskon karman eli syyn ja seurauksen lakiin. Emme synny tänne sattumalta, vaan nykyinen elämämme on vain yksi helmi pitkässä nauhassa. Toisin kuin yleensä luullaan, valitsemme myös omat vanhempamme, mutta valintaa ei tee nykyinen tai entinen persoonallisuutemme, joka hajoaa kuolemassa, vaan Korkeampi Itse karman lain mukaisesti.

Voimme tehdä elämässämme oikeita tai vääriä valintoja. Tämän elämämme karman, jota usein virheellisesti kutsutaan kohtaloksi, olemme itse luoneet aikaisempien elämiemme valintojen perusteella. Tässä elämässä taas luomme seuraavien elämiemme karman. Tästä seuraa, että meidän tulisi kantaa karmamme arvokkaasti eli hyväksyä kärsimykset, joita emme voi muuttaa. Kärsimyshän on suuri opettaja. Kukapa nautinnosta mitään oppisi!

Silti me emme yleensä alistu, vaan ns. kapinoimme kohtaloamme vastaan. Karmaa ja kärsimystä on vaikeaa hyväksyä, mutta ainakin voimme yrittää ymmärtää sitä. Tavatessani vaikeita ja epämieluisia ihmisiä yritän nähdä heidät opettajinani. Ainakin voin jostain hankalasta ihmisestä oppia, miten ei pidä toimia ja yrittää olla tekemättä samoja virheitä.

Tiedän, että eri ihmisillä on tästä asiasta erilaisia näkemyksiä. Kiistely ns. uskon kysymyksistä on mielestäni turhaa ja jopa vahingollista. Tämä on minun näkemykseni, mutta jos joku toinen uskoo eri asioihin, sallittakoon se hänelle. Kaikki polut johtavat lopulta perille, mutta toiset tiet ovat pidempiä ja mutkikkaampia kuin toiset. Jos joku haluaa uskoa tähän yhteen ja ainutkertaiseen elämään, sekin sopii. Onhan tästä joka tapauksessa yritettävä tehdä paras mahdollinen. Mutta yhden elämän puitteissa kärsimystä ja pahaa on mahdoton ymmärtää.

Niinpä niin, itse en tuohon karmaan oikein usko. Jotenkin sillä selitetään sitä, että täällä saa jokainen tehdä mitä haluaa, että maksaa sitten seuraavassa elämässä.
Ja toisaalta, että jos on kärsinyt, niin sen vuoksi saa nyt sitten tehdä mitä huvittaa, koska on nyt kärsimyksistään ansainnut sen. Samaan kastiin kuuluvat nämä nautinnon tavoittelut muista huolimatta koska elämä on nautintoja varten.

Virheistä oppii, se on varmaa, mutta viisastuneena voi sitten itse päättää mitä tekee ja mitä jättää tekemättä. Ja sen voi tehdä jo tässä samassa elämässä. Siihen ei mitään uskontoa tarvita.

🙄

Salainen55 ja Erehtynyt rakastumaan - omaa itseähän sitä pitäisi muuttaa ja oppia virheistä - mutta mitenkä se tehdään??? Kukaan terapeuttikaan ei ole (vielä) osannut neuvoa. Kun siis nimenomaan on mielestään toiminut oikein esim. töissä ollut huolellinen, aloitteellinen, itsenäinen, - koskaan ei ole sanottu, että olisin tehnyt jotain virheitä tai neuvottu tekemään toisin, mutta vaan painostettiin irtisanoutumaan.
Ja miten ylipäätään voi toimia eri tavalla kuin oman luonteensa mukaisesti toimii? Silloinhan valehtelee ja teeskentelee / näyttelee koko ajan - eikö sekin näy ja käy ainakin "näyttelijälle" raskaaksi - luulisin.
Itsensä muuttamiseen ainakin meikäläinen tarvitsisi jotain opetusta. (kurssitilaus terapeuteille....)