Oman elämänsä luutija
Hei! Olen nuori nainen, toista vuotta vakituisessa työsuhteessa. Ongelmani on jo muutamia vuosia vanha, aluksi se johtui huonosta itsetunnosta ja itseluottamuksen puutteesta. Nyt minusta tuntuu, etten kykene edelleenkään luomaan pysyviä ihmissuhteita ja ystävyyssuhteita, vaikka itsetuntoni on nykyään jo hyvä.
Minulla on lääkitys paniikkihäiriöön, ja olen kolmatta vuotta rampannut psykologilla. En tiedä, mistä saisin enää lisää apua, paitsi ehkä täältä.
En haluaisi loppuelämääni olla luutija tai seinäruusu, porukan huomaamaton hippi. Mutten keksi enää ulospääsyä tilanteesta. Toivon, että viestiini vastataan kertomalla kokemuksia ja ideoita miten voisi ”reipastua” vielä ja opetella luomaan pysyvämpiä suhteita ja parempaa verkostoa ympärilleen.
/huomaamaton prinsessa
tarkentava kysymys: miten pääsen liiasta kiltteydestä? Entä miten voin opetella aloitekyvykkyyttä (esim. keskustelu)?
Hei, luutamuija! En tiedä, olenko oikea ihminen auttamaan sinua, koska itsellänikin on ongelmia sosiaalisten suhteiden luomisessa, enkä kovin innokkaasti tuo itseäni esille sosiaalisissa tilanteissa. Jos haluaa itselleen uusia ystäviä ja haluaa oppia keskustelutaitoja, niin eipä siinä taida olla muuta keinoa kuin mennä tilanteisiin, joissa voi harjoitella niitä taitoja. Onko sinulla jotain harrastusta, jossa on mahdollista tutustua uusiin ihmisiin? Tai onko haaveissa aloittaa jokin tietty harrastus?
Liiallisesta kiltteydestä eroon pääsemiseen pätee ehkä sama neuvo - senkin taidon kai oppii vain olemalla tekemisissä ihmisten kanssa ja opettelemalla puolustamaan omia oikeuksiaan, niin ettei muut kohtele sinua kynnysmattona. Yrityksen ja erehdyksen kautta tällaiset opitaan.
En tiedä, tuntuuko nämä neuvot nyt liian itsestään selviltä, mutta rohkaisisin sinua tosiaan pyrkimään mukaan johonkin harrastusryhmään tai muuten ihmisten pariin, vaikka se pelottaisikin.