Aika samat aatokset ja varmaan aika sama lääkityskin, ainakin venlafaxin. Olen kyllä tyytyväinen että lääkitys on löytynyt. Niin monta vuotta olin ilman ja kun muistelee aikaa silloin niin sellaiseksi ihmiseksi en halua palata. Silloin lääkitsi pahaa oloaan kun ei edes tiennyt mistä oli kysymys alkoholilla josta tuli omat ongelmansa. Kuulun niihin jolle alkoholi ei sovi. Ikävä vain että avun sai vasta kun melkein oli jo myöhäistä.

Miksi ei käyttäisi lääkettä loppuiän jos se tekee paremman olon ja saa käyttymään paremmin? Aivoissa on jotain väärin ja nämä lääkkeet korjaa sen ainakin osittain. Korjaaminen on ehkä väärä sana koska en usko että aivoja voi korjata, niin pitkällä ihmiskunta ei sentään ole. Jotkut kytkennät on joka tapauksessa väärin ja lääkkeet laimentaa sen haittaa.

Sama lääkitys ei tietenkään sovi kaikille. Itselläni oli hyvä säkä että sain hyvän psykiatrin alussa joka osasi laittaa lääkityksen kuntoon. Toki siinä piti välillä muuttaa lääkitystä mutta pikkuhiljaa löytyi sopiva.

Kaikkein aluksi kun en oikein tiennyt mikä on ja tuntui välillä että järki lähtee. Enemmän ja enemmän aloin töissäkin kimmastumaan juuri iltavuorossa joka tuntuu olevan minulle se pahin aika. Aikaisemmin olin kuullut termin vanne puristaa päätä ja nyt tiesin mitä se tarkoitti. Oli välillä tosiaan kuin vanne kiristyisi pään ympärille ja aivot kävi tuhatta ja sataa niin että rattaat lenteli päästä. Työpaikkalääkäriltä pyysin jotain onnellisuuspillereitä kun tuntui vaikealta enkä tiennyt näistä asioista mitään. Antoi repeptin jotain pillereitä joita en muista mitä oli ja sanoi vain että nämä on halpaa kuin saippua. Ei mitään sen kummempaa seurantaa tai ohjeita. No. minä popsin niitä silloin tällöin ja ei niistä apua ollut, varmaan päinvastoin. Ryyppäsin kahta kauhiammin vapaa-ajalla jotta sai aivot narikkaan välillä lepäämään. Työasiat oli aina mielessä ja tuntui etten ollut tehnyt tarpeeksi vaikka olin ihan loppu niin fyysisesti kuin henkisesti. Eli ei näin, tein kaiken väärin aluksi.