Muistisairaan läheisenä olisin kiitollinen ainakin neuvonnasta ja vertaistuesta. Omaishoitajuutta esiintyy monesta syystä, mutta taitavat muistisairaiden omaiset olla enemmistönä? Ryhmäthän voisi perustaa sen mukaan, jos tarvetta ilmenee. Toki muistiliitollakin on omaa toimintaa, mutta tukinetissä voisi painotus olla muistisairaan omaisen jaksamisen edesauttaminen. Kun oma mielenterveys on muutenkin koetuksella, niin neuvonnan pitäisi keskittyä konkreettisesti siihen, mitä kautta apua muistisairaalle saa ja millaista apua missäkin vaiheessa. Kuka määrittää avuntarpeen? Muistisairausdiagnoosin jälkeen kaikki muu on jäänyt suurin piirtein ilmaan: kerran puolessa vuodessa uusitaan muistitestit, eikä tulossa ole enää edes lääkärin konsultaatiota. Ihan tyhjän päällä ollaan, mennään päivä kerrallaan. Toinen tarvitsee apua päivittäin, mutta tk pääsee kuittaamaan, että hyvä, nyt tuli muistitestit taas tehtyä. Huonosti meni. Katsotaan puolen vuoden päästä uudelleen. Entä jos sanon, että en enää jaksa? Kuka jättää heitteille ja kenet? En ole virallisesti omaishoitaja- ainakaan vielä. Ja onko siihen pakko suostua, jos omat voimavarat ovat rajalliset tai ihmissuhteet pers....stä?