Olon paheneminen ja epätoivo:(
mulla on ollut nyt viikon ajan äärimmäisen ahdistunut olo. rintaa ”puristaa”, vaikea keskittyä mihinkään, väsymys, mikään ei jaksa kiinnostaa (ei sitä vähääkään mitä ennen), olen niin väsynyt.
en osaa katsoa eteenpäin,kun kaikki voimat menee kun yritän selvitä taas seuraavaan päivään. on niin raskas olo☹️ turhauttaa ja tuntuu pahalta,kun olen niin yksin tämän kaiken kanssa. mies yrittää olla tukena,muita mulla ei ole. 3 lapsen äitinä en voi vain vajota vuoteenomaksi,vaikka tuntuu etten jaksa enää hetkeäkään. tieto siitä ettei ole ketään ketä pyytää avuksi,saa entistä epätoivoisemmaksi.
Tuntuu että tämä masennukseni on nyt syventynyt. maailmani on kuin supistunut,en näe enää värejä enkä valoja,vaan pelkää synkkää ja mustaa. päivät on suorittamista,en saa iloa juuri mistään.
vaikea uskoa että tästä kaikesta on ulospääsyä.
Hei Murtunut Mieli2,
haluaisin niin kovasti halata olosi paremmaksi. Tiedän itsekin, millaista on kyhjöttää allonpohjalla ja pelätä/toivoa hukkuvansa. Haluan toivottaa sinulle ja lapsillesi valtavasti voimia tämän pitkän kylmän talven ja mustan mielen syövereihin. Ja toivoa. Ehkä jonain päivänä vielä huomaat, kuinka vesi jälleen kannattaa.
Heippa
Joo hyvä kun sinulla on miehesi tukena sillä se on todella tärkeä tuki.
Olethan käynyt lääkärissä???
Sillä jos on väsymystä / masennusta niin kannattaa käydä ammattiauttajan luona
niin sekin helpottas elämääsi.
Yritä vaikka vähän kävellä ulkona jokainen askel on eteenpäin.
Kuinkas kauvan masennus on sinulla ollut???
Kaunista talvea sinulle
en tiedä onko tuota liikkeellä, itselläni oli edellinen masennuskausi noin viisi vuotta sitten ja kaiken pitäisi olla nyt hyvin, on työ on koti on perhettä, mutta ei ahdistaa ja masentaa tolkuttomasti, kuitenkaan sairsalomaakaan ei ole vara ottaa kun tuon kaiken rahan taloon, vaimo on sairaseläkkeellä ja lapsia on viisi.
Siispä teen kahta työtä ja olen lienee polttanut itseni tässä totaalisesti loppuun, piti hakea tänään xanor lääkitys joka helppaa jonkin verran.
Nukkuminen on taas toinen juttu, se ei ole luistanut seitsämään vuoteen.
Että alaspäin mennään henkisesti rytinällä, mutta kun sieltä on kerran tultu ylös luotan siihen että tälläkin kertaa käy niin.