Ollako vaiko eikö olla?

Ollako vaiko eikö olla?

Käyttäjä Nimetön aloittanut aikaan 29.02.2024 klo 16:29 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä kirjoittanut 29.02.2024 klo 16:29

Syventyessäni itseeni tulen ongelmani eteen, havaitakseni elämäni ongelmat, minun tulee uskoa Jumalaan, joka jakaa elämäni tielle useita vaihtoehtoja joista valita, mutta koska pääni ei osaa vastaanottaa ulkoapäin tulevia ongelma ratkaisuja sellaisenaan, ja hyväksyä niitä sellaisenaan, alan aina uskottelemaan itse itselleni että jossain on jotain vain vialla eli viallista, ja että olen oikeastaan sairas kun en voinut hyväksyä Jumalani määritelmää totuudesta. Se määritelmä on jotain vain jolle en voinut itse mitään, vaan ajauduin harhateille. 

Käyttäjä kirjoittanut 29.02.2024 klo 18:29

Ollessani omavaltainen, itsekeskeinen, itsekäs ja ylpeä, en ota muiden elämäntilanteita huomioon, ja saatan pitää harha.aistimuksinani heidän avuttomuuttaan, josta seurauksena minulle kehittyy tunto-aisti-harha.astimuksia, josta yritän päästä mahdollisimman helpolla eroon, usein hoidan niitä särkylääkkeilläni. Nämä tunto-aisti-harha-aistimukset pysäyttävät minut yleensä, ennen kuin ehdin saamaan pahempaa aikasiksi. Muiden huomioiminen ei ole yleensä se mihin pyrin. Kaikenlainen itsetarkastelu on opettanut, etten voinut omille ongelmille mitään, miten silloin voisin muiden ongelmille mitään. Olen ottanut muiden ongelmiin sen käsityksen ettei tunteillensa kukaan muukaan voinut mitään, uskoi sitten Jumalaan tai Saatanaan, tai johonkin kosmiseen säteilyyn. Ja kaikella on alkunsa ja loppunsa, kuinka nopeasti ne seuraavat yleensäkin toisiansa. Ehkä olisi parempi antaa Jumalan hoitaa asiansa, tarkoituksensa, olotilat, ja olosuhteet, sellaiseen määrätynlaiseen kestävään kehitykseen, johon olisi voinut uskoa hyvän kykenevän. Ja pahan poistumiseen paikaltansa.

Käyttäjä kirjoittanut 29.02.2024 klo 20:49

Suurinpiirtein ongelma on sekin että eläimelliset himoni peloittavat vastakkaista sukupuolta, ja jos haluan seksuaalista kanssakäymistä minun tulee pärjätä joiden kuiden muiden himoilla ja se tekee seksuaalisuudesta teatteria, jossa näyttelijät vaihtuvat ja juonesta on vaikeata saada kiinni, ja osat vaihtuvat vinhaa vauhtia. Sellaiseen on alistuttava, koska omat nämä eläimelliset himot ovat liiallisen kouriintuntuvia ja niiden vaikutus liiallisen peloittava, eikä tee mieli vedellä käteen miestä, kun kaipaa intiimiä yhdentää ja suuseksi harvoin käy eläimelliseksi himoksi, liiallisen peloittavaa miehestä on eläimellistä himoa tunteva nainen, jos se yhtyy liiallisen peloittavaksi eläimellistä himoa tuntevaan mieheen, ja intohimot pääsevät kerran jos toisenkin kerran yhtymään yhtäaikaa eläimellisiksi himoiksi on ihme jos he eroavat sen jälkeen toisistaan edes jonkun verran eläimisiltä himoiltaan ja haluiltaan. Sitä kannattaa joiden kuiden muiden yrittää.

Käyttäjä kirjoittanut 29.02.2024 klo 21:09

Jos minä joskus saan sydänkohtauksen sen tähden etten tyydytä itse eläimellisiä himojani ja halujani vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa, joka ei pelkää minua kun eläimelliset himoni ja haluni vievät mukanaan minua ja häntä, eikä siinä ole muita paikalla. Täytyy muistaa että minä olen vain nainen ja hän on mies. Kieltäytyminen on liiallisen pelon merkki. Pelkään minäkin toisinaan miehisiä eläimellisiä himoja ja haluja, ja kieltäydyn tyydyttämästä itse eläimellisiä himoja ja haluja.

Käyttäjä kirjoittanut 29.02.2024 klo 21:47

Onhan mahdollista jättää joiden kuiden muiden eläimellisten himojen ja halujen valtaan koko mahdottomalta tuntuva vastakkaisen sukupuolen kanssa yhtyminen ilman että saa syövän johonkin kohtaan kehoansa, niin kuin tähän asti on käynyt. Onko se pelleilyä vaiko ei, niillä eläimellisillä himoilla ja haluilla, joita naisellisuudessani ilmenee, jotka ovat harvinaisia minulle ja joillekin muille naisille, mutta ei se tahtia ja tähtiä saa haitata, onko se teatteria, jos niitä joskus harvoin ilmenee minulla ja joilla kuilla muilla naisilla. Ja kohdistuuko ne eläimelliset himot ja halut oikein ja oikeaan mieheen.

Käyttäjä kirjoittanut 01.03.2024 klo 14:03

Miten tutustua vieraaseen mieheen oikealla tavalla, ettei heti ala kaduttamaan, ettei tutustunut kunnolla.Tänään törmäsin yhteen mieheen joka puhui suureen ääneen olevansa naisen puutteessa. Ennen vanhaa olisin lähtenyt mukaan, mutta nyt en kysynyt edes hänen nimeänsä. Huomaan että ajattelen häntä silti kuin tuntisin hänet ennestään, ja ajattelen toivovani hänen löytävän joiden kuiden muiden kaltaisen naisen, eikä sellaista keskustelu kaveria, joka ei ole  ennenkään sietänyt hänenlaisia miehiään. Toivottavasti näen hänet uudestaan samassa paikassa.

Käyttäjä kirjoittanut 01.03.2024 klo 16:39

Mikä ongelma minulla tässä kehittyy, kun en osaa edes kysyä: kuka sinä olet? Jospa muistaisin seuraavalla kerralla kysyä, kun tapaan mielenkiintoani kiehtovia miehiä sattumalta, ja jospa kysyisin vielä puhelinnumeroakin. Ottaisin yhteyttä kun ajatukseni sallivat, ja mielenkiintoni alkaa ottaa esille miehen. tai hänet jätän pois  ajatusmaailmastani. Olla utelias joskus miehen suhteen, ja katsoa onnistuuko se tekemään minut onnelliseksi, ja tuleeko siitä mitään yhdyntää tulevaisuudessa. Sopisiko se eläimelliselle himoille ja haluille. Ja kuitenkin pitää olla valmis antamaan periksi ja uhrata aikaansa miehelle. Ja olla valmis lähtemään hänen mukaansa.

Käyttäjä kirjoittanut 06.03.2024 klo 18:03

Voiko oikeanlaisen miehen tavata sattumalta tullessaan ulos kauppakeskuksesta, tupakalle. Ja mistä sen tunnistaa oikeanlaiseksi mieheksi, usein heillä on vaimonsa, ja perheensä, joko mukanansa tai kotonansa. Vapaan miehen tunnistaa mistä. Onko sillä merkitystä kauppa reissulla, kun kuitenkin tulee kotiinsa. Jääkö jotain vain miehiä mielenkiintoonsa ja ajatuksiin. Kuitenkin moni on ulkonäöltänsä tuttu, mutta mitään nimiä en tiedä. Olisi joskus kivaa kun joku niistä esittelisi itse itsensä, ja mahdollisesti myös muita.

Käyttäjä kirjoittanut 07.03.2024 klo 09:22

Kuvittelen olevani erikoinen, tavallinen henkilö, joka kykenee tekemään melkein mitä vain ilman että tarvitsee apua, voidakseen paremmin. Tämä itseriittoisuus tuhoaa minut pikkuhiljaa kokonaan.

Koen monenlaisia yhtymäkohtia alkoholismista kärsivien omaisten kanssa, koska tunneelämäni on alkanut juoda minun onnentunnettani pois minusta, ja käyttämään minua pettymysten täyteisenä väylänään, jotta en olisi onnellinen ja tuntisi rakkautta kanssaihmisiäni eli lähimmäisiäni kohtaan, siinä määrin kun haluaisin tuntea ilman alkoholia ja päihteitä, joilla tiedostan olevan mahdollisuutensa muuttaa suhtautumistani kanssaihmisiäni eli lähimmäisiäni kohtaan.

  • Muokattu moderaattoreiden toimesta 1 kuukausi, 2 viikkoa sitten. Syy: -
Käyttäjä kirjoittanut 16.03.2024 klo 18:47

Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä että käytökseni ei ollut ihan mahdotonta seksuaalisessa menneisyydessäni, mutta olisin voinut pitää vähän paremmin puoliani, enkä antaa miehille niin suurta valtaa elämässäni. Olisin luultavasti pystynyt siihen jos olisin asunut yksinäni jo silloin kun tilanne eteni siihen pisteeseen asti.