Olen miettinyt itsemurhaa, mutta kun on sellainen tunne että silloin joutuu helvettiin... Tai sitten kuolema on kaiken loppu.

En vaan jaksaisi tätä paska sairautta. Jumala on julma olento jos on minulle tämän taudin antanut.

Alan olla jo aivan poikki. En jaksaisi enää. Olen koko ajan väsynyt ja ahdistunut ja masentunut.

Kaveri veti itsensä hirteen ja tuntuu siltä että itsekin joudun vielä joskus kokemaan saman kohtalon...

Haluaisin olla terve ja elää tavallista elämää. En halua kuolla, mutta kun en vaan jaksa elää. Voiko, jos Jumala on olemassa, hän antaa anteeksi itsemurhan?

Tuntuu että se on ainut vaihtoehto. Mun elämä on ollut niin hirveetä että tuskin helvettikään tuntuisi tätä pahemmalta.

Oikeestan se kaverin itsemurha on vaikuttanut niin paljon että olen itsekin sen partaalla.

Miks Vitussa sen piti tehdä se? Mietin sitä yötä päivää...

Sitten mietin koulu vaiheitani.

VArsinkin ylä-astetta. Kun mua kiusattiin ihan helvetisti. Siitä tää kaikki alko, kun luokka toverit olivat kuin saatanoita ja kiduttivat minua.

Ja en uskaltanut kertoa opettajille, kun häpesin niin paljon.

Sitten sairastuin lukion puoli välissä ja 10 vuotta on mennyt ahdistuksen kanssa kamppaillen. Ja olen ollut myös psykoosissa.

Sanon jos tätä lukee jonkun koululaisen äiti tai isä: varmistakaa ettei lastanne kiusata ettei hän vaan joudu kulkemaan tällaista helvetillistä tietä kuin minä...

Kukaan ei ole niin arvoton että ansaitsisi kiusatuksi tulemisen...

Olen kiusatun äiti jolla on elämä myös mennyt pilalle juuri kiusaamisen vuoksi. Nuori ihminen, eikä saa edes hoitoa!
Ymmärrän sinua paremmin kuin arvaatkaan.

Kiitos viestistä Jasmin.
Se on aivan kaaos tunne kun tulee kiusatuksi. En tajunnut sitä vielä silloin nuorempana kuinka paljon se vaikuttaa aikuisuuteen.

En kuitenkaan hae sääliä. Maailma on julma paikka ja elämässä pitää mennä eteenpäin... Toivottavasti näistä oloista selviän...

Tunnen suurta myöntätuntoa sinua kohtaan. En sääliä.

Olen kärsinyt varmasti melkein yhtä paljon kuin nuoreni, olen ahdistunut ja masentunut itsekin. voin ymmärtää tuntemuksesi, sillä täällä on samat tunnelmat.

Kiitos. 🙂

Kaikkensa kannattaa tehdä että lastasi ei enää kiusattaisi. Tiedät varmasti kuinka se voi syöstä elämän radaltaan. Minä jouduin kestämään sitä helvettiä kolme vuotta. Näin usein unia siitä.

Tunnen myös valtavaa ahdistusta johon minulla on lääkitys...

Kiitos tuesta. 🙂

En vain tiedä enää miten tästä selvitä niin että joskus vielä olisi lähes onnellinen..?☹️

Olen aika varma että muistot seuraavat minua loppu elämäni ajan. Toivoisin vaan ettei kukaan nuori joudu kokemaan vastaavaa. Nuorissa on vielä se toivo, että elämästä voi tulla tulevaisuudessa hyvä. Itsekään en ole kuin 28 v. mutta en tiedä onko jo vähän liian myöhäistä muuttaa koko elämän suunta. Rämmin päivästä toiseen. Tuntuu (melkein fyysisesti) siltä että kävelisin suossa.

Voin lähes varmasti sanoa, että kiusaaminen syöksi minut psykoosiin ja osastolle. Jos lapset ja nuoret luette tätä niin miettikää sitä että mihin kiusaaminen voi johtaa. Jos kiusaamista jatkuu kauan, kiusatun mieli saattaa tärveltyä ja hänen loppu elämänsä saattaa olla pilalla. Miettikää: pilaatte jonkun elämän sillä että muutaman kerran lyötte tai haukutte. Voin sanoa sen syvällä rinta-äänellä. Kiusaaminen voi joillekin olla kuolemantuomio. Saattaa kuulostaa epätodelta, mutta se valitettavasti on totta... Yritetään tehdä tästä maailmasta edes vähän parempi...

Minkä takia mun piti syntyä? ☹️

Mikä helvetin tauti tää on kun joka päivä ajattelen itsemurhaa? Saatana kun menee hermot kun yritän elää mahdollisimman pitkään ja terveellisesti, mutta koko ajan ajattelen itsemurhaa... Vitun vitun vittu!😠

En tiedä oikein miten traumasta päästä eroon, mutta itselläni on nyt ollut tosi vaikeaa ja olen yrittänyt auttaa itseäni tavalla jonka löysin netistä.

Parantava kirjoittaminen on aiheen nimi. Sitä olen harrastanut nyt viitenä päivänä ja yrittänyt toimia kuten neuvotaan. Tämä toiminta on hieman selventänyt ajatuksiani ja varmasti on vaikutusta eteenkin päin.

voitko käydä missään juttelemassa? Ammattiauttajalla?