Oletko pettynyt, jos sairautesi ei uusiinnutkaan?
Lainasin erään toisen kirjoittajan ajatusta, koska se mielestäni on hyvä kysymys meille kaikille?
Itse olen taas terve fyysisesti ja sairauslomani loppui ja maanantaina palaan takaisin töihin.
Minulla on sairaudet uusiintuneet vuodesta toiseen ja olen siihen tottunut jo.
Mutta mitä, jos ne eivät nyt tule takaisin ja käyn joka kuukausi lääkärillä, otetaan verikokeita sydänkäyriä ym koko päivä ja sanotaan kaikki on kunnossa.
Eikä panna enää leikkausjonoon eikä kukaan huolestu tilanteestani?
Miten minä kestän olla terveenä lopun ikääni?
Entäs vaikka te masentuneet? Uskallatko ottaa terveen paperit vastaan ilman pettymästä?
No mulla on masennus uusinut niin monta kertaa, että en enää usko koskaan täysin toipuvani. Tai ehkä uusiutuminen on väärä sana. Jospa kyse onkin siitä, että masennus ei vain ole koskaan parantunut. Välillä on parempia vaiheita ja silloin ajattelen, että jospa se tästä helpottaa, mutta samalla suhtaudun tilanteeseen epäilevästi enkä uskalla iloita paremmasta vaiheesta vaan olen varma, että kyllä se romahdus sieltä taas tulee. Jos joskus tulee pidempi hyvä vaihe, niin sitten en tiedä. Sen näkee sitten, että uskaltaako uskoa toipuvansa. Ehkä en siitä kuitenkaan pettynyt ole. Luulisin.
No minullakin on fyysiset sairaudet uusiintuneet niin useasti ettei laskuissa enää pysy mukana. Aina on sanottu, että nyt ei enää leikata tai nyt on lääkitys kohallaan jne.
Onhan minulla vielä kuitenkin diabetes, epilepsia ja epämääräisiä hengitysvaikeuksia välillä, kun innostun enempi hengittämään.
Mutta ne ovat lääkkeillä nyt tasapainossa ja siksi uskallan sanoa olevani terve ihminen.
Eikö masennuksesta voisi samoin ajatella? Kun on hyvä vaihe, olkoon se vaikka lääkkeiden avulla, niin sanoisi, olen nyt terve?
Vai onko se tabu aihe jota ei saa sanoa?
Tai eikö mielensairas voi olla terve, jos syö lääkkeitä?