Olenko tärkeä?

Olenko tärkeä?

Käyttäjä Huurreruusu aloittanut aikaan 15.12.2019 klo 02:38 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä Huurreruusu kirjoittanut 15.12.2019 klo 02:38

Olin muutama kuukausi sitten osastolla eristäytymisen ja itsetuhoisuuden takia. Kukaan läheisistäni ei tullut minua katsomaan niiden viikkojen aikana. En sanonut mitään, sillä tunsin olevani itsekäs ja röyhkeä, kun kerran loukkaannuin näinkin pienestä asiasta. Mutta kun viimein kerroin, kutsuttiin minua kiittämättömäksi, kuinka loukkasin heitä, kaiken sen jälkeen mitä he olivat vuokseni tehneet, ja miten en voi olettaa, että he lähtisivät matkustamaan luokseni aina kun halusin (toinen ystävistäni asuu samassa kaupungissa kuin minä, toinen ystävä sekä perheeni asuvat puolentoista tunnin ajomatkan päässä.) He muistuttivat siitä, että heillä on omat elämänsä, työnsä, opintonsa ja stressinsä. Lopulta keskustelu päättyi siihen että pyysin anteeksi sitä, että olin aiheuttanut heille pahan olon.

Olenko ihan sekaisin? Vaadinko heiltä liikaa, kun halusin jonkun tulevan katsomaan minua sairaalaan? Ymmärrän elämän vaikeuden ja stressin, olenko tosiaan niin kuluttava, että läheiseni jäävät viikonloppuna mieluummin kotiin rentoutumaan työviikon jälkeen, kuin tulevat tapaamaan minua? Olenko ystävilleni niin merkityksetön, että he lähtevät mieluummin toiseen kaupunkiin tai jäävät tekemään läksyjä kotiin, ennen kuin tulisivat tapaamaan minua? Olenko niin kauhea ihminen, että työt ja opinnot ja seurustelu ovat tärkeämpiä kuin minä? Olisiko minun sittenkin vain pitänyt tappaa itseni, niin heidän ei tarvitsisi kestää minua enää ollenkaan?

Haluan vain olla tärkeä edes jollekin…

Käyttäjä keskustelua kirjoittanut 15.12.2019 klo 12:50

Hei, en usko, ettet olisi heille tärkeä. Jokaisella meillä ihmisellä vaan on omakin elämä omine paineineen. Tiedätkö sinä heidän paineista minkä verran? Luulen, että olivat kuormittuneita omista syistään. Tuo, että rohkenit pyytää jotain heistä käymään sairaalassa oli sinulta luottamuksen osoitus. Itse ollessani en toivonut kenenkään käyvän. Sairaalassa olo on kai joka kerta varsinkin jos ensi kerta, aikamoinen paikka, siis läheisillekin, siis se panee miettimään omia virheitä ja siksi raskas asia ottaa käsittelyyn. En usko, että sinä olet mitenkään erityisemmin kauhea ihminen. Tilanteet elämässä välillä on. Todellakaan ei olisi pitänyt luopua elämästä, teit aivan oikein kun olet turvassa siellä. Voimia sulle!

Käyttäjä SuOn kirjoittanut 15.12.2019 klo 13:02

Hei, se että kaipaa ystävien tai perheensä kanssa vietettyä aikaa vaikka vain niin että tulisi käymään osastolla ei tarkoita sitä että vaatisit liikaa. Jokainen ihminen kaipaa lähelleen ihmistä joka tulee hänen luokseen pyytämättä, vaikeassa tilanteessa.

En tiedä tilanteestasi enempää tai suhdetta perheeseesi tai sukulaisiin, mutta voihan olla että he käyttivät tekosyynä välimatkaa tai mm. Väsymystä työpäivien jälkeen, koska eivät osanneet kohdata sinua. Tarkoitan tällä että eivät osanneet kohdata sinua sillä että jos he eivät osanneet tai tienneet mitä heidän pitää sanoa tai olla kanssasi, onhan osasto aina jännittävä paikka kaikille. Vaikka ethän sie ihmisenä muuta mitä olit ennen osastolle menoa. Mutta et sie raskas ihminen ole tai taakaksi heille. Voisitko kertoa heille miltä susta tuntui tai vaikka kirjoittaa?

Älä pyydä anteeksi olemassa oloa tai sitä että sinun olisi "vaan" pitänyt tappaa itsesi. Sinulla on merkitys ja tarkoitus tässä elämässä! Älä unohda sitä! Olet tärkeä ja merkityksellinen ihminen!

Ymmärrän että tunnet itsesi että et ole tärkeä kellekkään. Se on tunne jota varmasti monilla ihmisillä on kriisin, pahan olon, masentuneisuuden ja vain elämässä. Mutta se ei silti tarkoita että et olisi tärkeä. Ehkä ihmiset ympärilläsi eivät vain osaa näyttää sitä, tai he näyttävät sen omalla tavallaan.

Muista! Olet tärkeä! Vaikka et tunne nyt niin, niin jossain jonkun sydämessä olet tärkeä ihminen!