No onpas vaikea aloittaa… Pää on vähän sekasin työpaikkahakemusten täyttämisen jälkeen.

No aloitetaan vaikka terveyden ongelmista.

*Selkävika: ?lievä? skolioosi. En tiedä johtuuko tästä, mutta minun ei juuri parane nostella raskaita esineitä

* Huonot nivelet: En tiedä mistä johtuu, mutta nivelet naksuvat hirveästi ja ne myös kipeytyvät helposti. Joskus voin kävellä vaikka tunnin reippaasti, ja ei tunni missään. Joskus taas en pääse ovesta ulos, kun jalka naksahtaa ja sitten on vaikea kävellä. Toistuvat liikkeet eivät sovi minulle. Sormet ja ranteet menevät käyttökelvottomiksi helposti. Periaatteessa voin tietokonetta käyttää, kunhan en kirjoita liikaa/liian nopeasti. Seisomatyö tai kävelyä paljon vaativa työ eivät sovi, nilkat menee niin rikki päivässä, että mummotkin tulevat rollaattorin kanssa ohi ja sanovat ”Pooeees tieeeltä” semmoisella ilkeällä mummoäänellä. Pakkaustyötä voisi ehkä hitaasti tehdä, esim. työpajassa. Jokin pakkauslinjatyö olisi varmaan liian nopeatempoista.

* Pää/niska/muisti/keskittymiskyky: Lyhyt muisti on minulla todella huono, kuten keskittymiskykynikin. Voin unohtaa kesken lauseen, mitä olin sanomassa. Puhelinta en pelkää, mutta esim. puhelinmyynti työ ei sovi. Kokeilin ja jatkuva piippaus sai pään särkemään ja puhelimen kautta tietojen syöttäminen johonkin järjestelmään oli TODELLA haastavaa. Liukuhihnakassatyö ei sovi, koska siinä täytyy koko ajan keskittyä ja mahdollisesti antaa takaisin vahtorahaa jne. Täytyisi saada pitää esim. minuuutin tauko koska haluan. Kassalla asiakkaana oleminen on jo riittävän hankalaa. Opiskelu ja kouluttautuminen tuntuu turhalta, kun ei mikään tahdo pysyä pään sisällä. Aikuiskoulutusjutut ovat usein myös iltapäivällä, mikä on huono juttu.

Yksinkertaisetkin asiat, kuten tiskikoneen täyttäminen ja tämän viestin kirjoittaminen, vaikka helppoja hommia, vaativat paljon vaivaa. Perusasioiden hoitamiseen vaadittava keskittymistä voisi verrata siihen, kun vetää jotain koukkua kiemuraa rautalankaa pitkin koskettamatta sitä, eli täytyy täysillä yrittää. Kun yritin tätä ennen hakea töitä, ilmoitusten lukeminen alkoi olla hankalaa. Stressi nousee mukavistakin asioista.

Stressistä kun puhutaan, niin tuntuu, kuin olisin aina burn out tilassa. Siis vaikka en olisi yhtikäs mistään huolissani. Jos jokin hyvä puoli näissä ongelmissa on, niin se, että keskittymiskyky ei riitä asioiden murehtimiseen. Jos haluaisin murehtia jotain, pitäisi asiaa oikein kovalla vaivalla pohtia.

Jos mielen tilaani pitäisi kuvailla sanoin, käyttäisin englanninkielisiä sanoja ”foggy” ja ”clouded”. Eli pää on ihan sekaisin, kuin olisin puoliksi unessa. Yleensä pahinta on aamulla ja illtapäivän jälkeen.

Päätäkin särkee aina. Heikottaa. Tasapaino ei ole aina kovin hyvä, vaikken ole oikeastaan juuri kaatuillut, edes jäällä.

Pienikin kumartelu vaikuttaa heti negatiivisesti olotilaani, eli stressi, päänsärky ja sekavuus pahenevat. Lyhyitä kumarteluja vielä kestää jotenkin, mutta jos pitää olla kumarassa vaikka muutaman sekunnin tai kauemmin…. huhhuh…

Niskan ja hartioiden hieronta auttaa hetkeksi. Ero on kuin päivällä ja yöllä, aivan kun olisin herännyt unesta, kaikki asiat ennen hierontaa tuntuvat epätodelta.

Sairauden ongelmat alkoivat yläasteen lopulla / lukion alussa. Matematiikka putosi helposta 9-10 arvosanasta vaikeaan 6 ja sitten 5. Fysiikka kärsi myös. Tällöin oloni oli vielä suhteellisen hyvä ja en tiennyt, mitä on meneillään. Siitä se terveys sitten putosi nopeasti ja esim. ammattikorkeakoulu opinnot menivät aivan hukkaan. Oli kyllä muutenkin turha koulutus. Mahdankohan olla ihan järjissäni, kun elämä on mennyt poikki 15-16 vuotiaana.

Nyt olen n. 30v mies, työtön ja asun äidin luona. Kotitöihinkin osallistun vain vähän. Jos nyt alkaisin pohtia itsetuntoani niin se olisi varmaan aika huono. Kivaa, kun persoonani on semmoinen, etten haluaisi olla hyödytön. En seurustele, enkä todellakaan edes jaksa (tai halua tässä tilassa). En pidä yhteyttä kavereihin ja ei tässä tilassa juurikaan innostakaan.

Lääkärissä hypin aina silloin tällöin, välillä omasta puolesta, välillä työkkärin puolesta. Ja joskus, kuten nyt, lääkärissä käynti vain lakkaa yhtäkkiä, ei tule ilmoitusta uudesta ajasta/paikasta, vaikka näin asian piti olla. Koko terveydenhuolto on niin sekavaa ja aina kestää 1-3 kuukautta, että pääsee lääkärin, josta saa uuden ajan 1-3 kuukauden päähän jne. jne. jne.

En koe itseäni masentuneeksi, masentuminen vaatisi huomattavia ponnisteluita, jonka toivonmukaan olen jo maininnut tekstissä. Psykologi, yksityinen (työkkärin kautta) psykiatri, sekä julkinen psykiatri olivat samaa mieltä. Varmuuden vuoksi testattiin jotain masennuslääkettä, sitten vielä tupla-annoksella. Siitä ei tullut edes sivuvaikutuksia tai ainakaan en mitään huomannut.

Minulla särkee pää aina, 24/7. Joskus enemmän, joskus vähemmän. Niska särkee, selkä särkee, kädet ja jalatkin hieman. Vatsa on monta kertaa viikossa sekaisin, gluteeniton, laktoositon, sokeriton jne. ei auta. En muista, millaista oli olla ilman kipua. En varmaan edes kykene kuvittelemaan sitä.

Joskus nukun ”hyvin”, eli siis nukahdan nopeasti. Unirytmi menee helposti sekaisin, koska aamuisin voisin nukkua vaikka 24 tuntia putkeen, ellei jano/vessa hätä ajaisi ylös. Täytyy vain muistaa nousta ylös, vaikka kuinka väsyttäisi, yleensä vähän piristyy sitten. Joskus tulee semmosia ihmeen kohtauksia öisin. Kun yritän nukkua, ehkä nukahdan tai ehkä olen hereillä, ja tuntuu, että happi loppuu ja havahdun silleen ikävästi. Kun näin käy, tulee semmoinen ihmeellinen hapeton olo, ilma tuntuu ”paksulta”. Aluksi oli vähän pelottavaa, mutta siihenkin on jo ”tottunut”. Kun näin käy, on vain pakko odotella, että se menee ohi. Ylihengittäminen ei auta ja jos yritän nukkua, niin kohtaukset toistuvat. Tätä tapahtuu VAIN öisin, kun yritän nukkua.

Joskus tulee sängyssä semmoisia vähän samantapaisia kohtauksia. Ei varsinaisesti tule mitään hapetonta oloa ja tämä tapahtuu, kun olen hereillä ja yritän ajatella jotain. Semmoisia merkillisiä rinnasta alkavia kouristuksia, joihin ei liity kipua. Kestää n. sekunnin.

Lääkärissä on otettu verikokeita ja kuvatti ja magneettikuvattu jotain. Oikein erikoislääkärillekin pääsin, joka koputti polveen nuijalla (kaikki lääkärit ja jopa psykiatri tekivät näin jo aikaisemmin). Uniapneaa tutkittiin semmoisilla laitteilla kahdesti, jotka kutittivat naamaa niin paljon, etten voinut edes ajatella yhtä lausetta loppuun, saati sitten nukkua. Jotenkin tästä pääteltiin, että minulla ei ole uniapneaa, vaikka jotenkin olin aamulla pirteämpi kuin silloin, kun olen nukkunut.

Kertokaas nyt, mitä minun pitäisi tehdä. En siis välttämättä kysele sairauteen apua, en sitä ole saanut vaikka olen ympäri suomen ja maailman keskustelupalstoja sitä hakenut ja lääkäritkään eivät auta. Mitä pyydän, että joku voisi auttaa keksimään, mitä minun pitäisi elämälläni tehdä. Mistä saan töitä, mitä pystyn tekemään? Työkkäri ei auta. Sairaslomallekaan ei pääse, kun ei ole diagnoosia. Haluaisin muuttaa pois äidin luota, mutta tukien varassa kituuttaminen ei paljon houkuttele, varsinkin kun tukiasiat ja muut ovat aina niin hankalia ja sekavia. Josta tulikin mieleen, että täytyy hakea eikun ilmoittaa työttömyysajasta.

Jos mahdollista, ei mitään semmoisia ”koita jaksaa” kommentteja. Ei millään pahalla, mutta niistä ei ole mitään iloa/hyötyä.

Mitä voin tehdä?