Kyllä minäkin omasta mielestäni olen ruma, pimmeessä, tylsällä työkirveellä veistetty, varsinkin omasta mielestäni. Peiliin tuijjottamalla löytyy naamasta virheitä, enemmän kuin järviä Suomesta...mutta kysyn Tähkän tavoin, kuka sen ruman määrää? ..missä kulkee kauniin ja ruman ero? Vanha sanonta, moni kakku päälle kaunis, mutta silkkoa sisältä, pitää yllättävän hyvin paikkansa.
Jokaisessa meissä on jotakin kaunista ja on ihmisten omaa kypsymättömyyttä, jos tuijotetaan vain ulkokuoreen.
Sinun pitäisi löytää ystäviä, omien kiinnostustesi ja harrastustesi parista.
Elämän lopettaminen, ei ole mikään ratkaisu, sillä sinä et silloin tiedä, mitä hyvää sinulta jää kokematta, on hyvä olla utelias huomisen suhteen.

metallia kirjoitti 23.8.2008 12:33

miksi mulle käy aina niin että menetän kaikki ihmiset joihin olen juuri tutustunut?
olen juuri menettänyt 2 mukamas hyvää ystävää joiden takia olen ihan rikki.
kävin lääkärissä ja se laittoi mut psykiatrille sekä psykologille.
en seurustele, koska olen ruma ja ei kukaan halua olla etes kaveri.
suunnittelen vakavasti itsemurhaa tällä hetkellä.
mua ei hylätä enää. se on varmaa.

Hei Metallia,

Murhaamalla itsesi hylkäisit itsesi. Pidä kiinni siitä, että sua ei enää hylätä.

Ala arvostamaan itseäsi, kaikki lähtee siitä. Olet ihan yhtä hyvä kuin kuka tahansa Luojan luoma. Jokainen meistä on kaunis omalla tavallaan. Etsi itsestäsi se kauneus ja hyvyys. Sinulla on ehkä kauniit silmät, söpö suu, hymykuoppa, mitä tahansa. Luulen, että sinulla on kiltti ja avulias luonne. Ala olla kiltti itsellesi.

On hyvä, jos menet psykiatrille ja psykologille, mutta muista, että hekin ovat ihmisiä.
Saat varmasti ajattelemisen aiheita, mutta kaikkea ei tarvitse ottaa kovin vakavasti. 🙂

Suurimman työn teet kun katsot peiliin ja sanot "Minä rakastan sinua, vaikka kukaan muu ei rakastaisi."

🙂🌻

Tiedän mistä puhun. Hylkääminen on minunkin akilleen kantapääni. Monet itkut olen itkenyt kun ystävyyteni tai rakkauteni ei ole kelvannut, vaikka olen tarjonnut sitä kultalautaselta.

Älä siis tee sitä samaa, minkä muut ovat tehneet. Älä hylkää itseäsi.

Terveisin Syyskaunosilmä

Hei! Vuosi sitten minut jätettiin viimeisen kerran! Olihan se karmea olo. Kun näitä rikkinäisiä ihmissuhteita riittää minun elämässä tosi paljon, on avioeroja ja muitakin hylkäämisiä (joko itse tai muut). Aloin ihan vakavasti ja tosissaan miettimään omaa käytöstä. Nyt on mennyt vuosi etten ole alkanut "ystäväksi" kenellekään, olen vain ollut ja tavannut ihmisiä (miehiä ja naisia) mutta ilman ajatustakaan että olisin enää kenestäkään riippuvainen, enkä ole mihinkään mennyt että minulle pitäisi sieltä löytyä ystävä tai muu läheinen. Viimeksi kun kävin seurakunnan tilaisuudessa oli se ensimmäinen kerta elämässäni että huomasin kuinka pystyin lähtemään sieltä ilman pahaa oloa siitä että olen yksinäinen, yksin asuva. Oli ihana asia tulla kerrankin omaan kotiin ihan rauhassa!
En tiedä onko tämä oikein tai väärin, näin tein ja nyt on muutama ystävä olemassa jos heitä haluan joskus tavata, en kuitenkaan joka päivä.

Hei taas,

Olet Jatuli oivaltanut tärkeän asian. Olet arvokas ja itsellesi rakas ihminen siitäkin huolimatta, että olet yksin. Rakkaus asuu meissä itsessämme ja on saatu... Niin ehkäpä tiedättekin mistä.

Koeta jaksaa Metallia ja sinnitellä.🙂🌻

Terveisin Syyskaunosilmä