Olen menettänyt yhteyden ihmisiin
Olen menettänyt yhteyden muihin paitsi aviomieheeni ja äitiini. Nyt tiedän, että kaikki ovat verkostoituneet ja me ollaan aviomiehen kanssa vain kotona. En tiedä miten tämä on päässyt tapahtumaan. En ole tajunnut verkostojen merkitystä. Mies on mukava ja sosiaalinen, minä olen tällainen. Mutta ei tämä ole mikään huijaus. Mies on minulle todella rakas ja toivon, että minä olen sitä myös hänelle. Olen todella herkkä reagoimaan toisten käytökseen. En tiedä voiko minua lukea millään lailla. Kun minuun suhtautuu kylmästi ja etäisesti, pelästyn ja hyökkään helposti vastaan. Kuvio on outo, mutta luulen sen johtuvan lapsuudesta. Isällä oli tapana raivostua minulle, repiä tukasta jne. Vaikka minua on vaikea lähestyä, ei kuitenkaan kannata pelätä. Puhun liian suoraan päin naamaa, koska minulle ei ole lapsena opetettu muuta tapaa. Nyt vasta tajusin tämän. Tiedän, että homma on mennyt kodinsisustukseksi ja oudoksi näyttelemiseksi, rooliksi mukavasta elämästä. Mutta elämä on ollut ihan mukavaa, vaikkakin kovin epäsosiaalista. Olen sujahtanut suorittamaan elämää oman pääni sisään, mikä on outoa. Mies suorittaa vain työelämää. Tuntuu hyvältä kirjoittaa tästä. ☺️❤️
Hyvä kuulla,että sinulla on kaksi hyvää ja turvallista ihmissuhdetta,jossa voi olla oma itsensä. Ihmiset ovat erilaisia ja tarve ystäviin yksilöllistä. Ongelma siitä tulee,jos itse kaipaa seuraa ja sitä ei saa eikä tule ymmärretyksi. Parisuhteessa voi tulla ongelmaa,jos toinen puoliso on seurallinen ja tarvitsee ystäväpiirin ympärilleen,mutta toinen ei. Silloin helposti tulee yhteinen erakoituminen kodin seinien sisälle. Jos teillä kummallakin on tarve löytää ystäviä niin silloin pitää asialle tehdä jotakin ja yhdessä pohtia,miten asian kanssa edetään. Itse olen sitä mieltä,etten kovin suurta ystäväpiiriä edes tarvitse ja ne 3-4 "sydänystävää"riittävät. Yhteisiä perhetuttuja kyllä on ja on mukava välillä heidän kanssaan aikaa viettää, mutta ystäviksi sanan merkityksessä,jona sen miellän,en heitä kutsuisi.