Nyt masentaa…

Nyt masentaa...

Käyttäjä Jardin Prive aloittanut aikaan 22.09.2012 klo 11:44 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 22.09.2012 klo 11:44

Hei.

Olen tässä vähän aikaa jo miettinyt, että onpa ollut hyvä olo. Ei ole pahemmin ahdistanut eikä masentanut… Nyt tuo masennus sitten tuli.

Ei tämä vielä kovin paha ole. En juurikaan ajattele kuolemaa. Mutta huomaan heti, että joko oloani helpottaakseni tai sen näkyväksi tekemiseksi haluaisin alkaa naarmuttaa käsiäni. Alkaa itkettääkin.

Tässä tilanteessa mietityttää muutama asia. Mistä tämä nyt tuli? Kauanko tätä kestää? Miten selviydyn? Kuinka pahaksi tämä menee?

En osaa nyt tehdä muuta kuin kirjoittaa tänne.

Uskomattoman voimakas halu yht’äkkiä vahingoittaa itseä.

Minua pelottaa!

Jardin Prive

Käyttäjä arka kirjoittanut 22.09.2012 klo 18:38

Hyvä Jardin Prive!
Toivon että olosi voisi parantua pian. Rukoilen sitä.

Voimahalaus Sinulle!

Käyttäjä Jaksaako? kirjoittanut 23.09.2012 klo 09:29

Jardin Prive, tosi ikävää että masennus iski. Niin se vain tekee; tulee täysin yllättäen, ja juuri, kun on alkanut uskoa, että tilanne olisi parempi.

Samoja kysymyksiä pyöritän itsekin, enkä ole vastauksia löytänyt. Noinkohan niitä onkaan....

Käyttäjä repukka kirjoittanut 23.09.2012 klo 11:28

Masentaa täälläkin ja ahdistaa. Mennään päivä kerrallaan ja yritetään pärjätä. Vai mitä? Olisipa täällä joku halaushymiö... Nuo kukkaset tuntuvat vähän liian pirteiltä. Ja peukku.

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 25.09.2012 klo 22:07

Eilen iski ahdistus, joka oli huomattavan kovaa. Olisin halunnut viiltää. Painoin kuitenkin vain veitsen ihoon. Ei jälkiä.

Nytkin tuntuu, että haluaaisin satuttaa itseäni. En kuitenkan tee sitäkään...

Tuntuu pahalta...

Jardin Prive

Käyttäjä repukka kirjoittanut 29.09.2012 klo 16:18

Mä oon kuullut yhden konstin, joka saattas auttaa ahdistukseen. Ottaa pakasteita tai pakastimessa olleen kylmäpussin ja puristelee sitä käsissään. Se vähän sattuu ja vie huomion pois ahdistuksesta, mutta ei aiheuta vahinkoa. Tai sitten palleahengitys eli laitat käden vatsan päälle ja hengität niin, että käsi nousee ja laskee vatsan mukana. Tai sellainen, että jännittää itsensä eli koko kroppansa tiukaksi, pitää vähän aikaa ja päästää sitten rennoksi. Ja toistaa sen muutamia kertoja. Mulla ainakin toi tietoisesti hengittäminen joskus auttaa. Samalla hoen mielessäni, että "Mä selviän tästä, mä selviän tästä...". Toisinaan taas mikään ei auta ja pitää ottaa rauhoittava lääke. Se yleensä viimeistään auttaa.

Toivottavasti sinulla on niitä hyviäkin hetkiä, jotka auttavat jaksamaan. 🙂🌻