Heippa Sirpale 82!

kiitos jälleen viestistäsi, se aina piristää kummasti 🙂
No, nukkuminen on jäänyt vähille vaikka väsyttää kamalasti niin en saa nukuttua. Nukahtamislääkkeen otan vain jos olen useamman yön valvonut ja on pakko saada nukuttua edes hetkinen. Ehkä toimin siinä väärin, kun yritän ja yritän ja viimehädässä vasta otan apua...en tiedä.

Työkokeilua on ainakin nyt kesäkuun loppuun, mutta toivoisin että voisin olla siellä vielä sen jälkeen 3kk. Tulisi sitten puolivuotta täyteen. Voisi kokeilla josko voimavarat kasvaisivat pikkuhiljaa...Toivossa on hyvä elää sano lapamato 😉

Olen ehkä hullumpi kuin luulin, mutta aloitin seurustelun vanhan ystävän kanssa ja nyt fiiliskin on parempi, jotenkin saa voimia toisesta ihan erilailla😀
Toivottavasti kaikki menisi hyvin, eikä tarvitsisi pelätä että jälleen satutetaan... se on suurin pelkoni, mutta nyt näyttää paremmalta ja ehkä jopa lupaavaltakin.

Josko edes hetken saisi olla onnellinen 😍

Moi Taippi!

Kiitos, tuntuu hyvältä kun saa piristää toista, se piristää myös itseä.
Itellä taas alakuloinen vaihe menossa, enkä kans aina tiedä miten nousta ylös. Mut aina se jotenkin on onnistunut ja kenelläpä aina on iloa ja onnea, onhan se varmaan osa ihmisyyttä että välillä on allapäin.

Kannattas ehkä vähän aikaa syödä säännöllisesti joka ilta nukahtamislääkettä, voimat palaa nopeammin ja sitten kokeilla ilman. Itellä meni jonkun aikaa, että opin ottamaan nukahduslääkkeen oikeaan aikaan illalla. Usein olin syvässäunessa vielä silloinkin kun piti herätä. Nyt oon kuukauden verran taas nukkunut hyvin ilman nukahduslääkettä, se varmaan kertoo asioiden tasaantumisesta omassa elämässä.
Mä nukun kans aina liian vähän, mä tarviin lepoa ja unta reumani takia enemmän kuin yleensä.

Toi suunnitelma työkeilusta kuulostaa hyvältä, kun vaan muistaa levätä ja olla itselleen armollinen.
Mun fyssari tänään muistutti mulle, että muista nyt pitää itsestäsi huolta ja harrastaa liikuntaa. Mulla kun tuo itsestä huolehtiminen unohtuu liian usein ja sitten se kostautuu.
Nyt keväällä on ollut niin rankkoja juttuja elämässä, että oon sitte huolehtinu liikaa toisista. Yritän harjottaa tota puolta itestäni, mutta aina se ei onnistu.

Jee, rakkautta ilmassa😍 toivottavasti kaikki menee hyvin!
Ootteko tuntenu kauan? Kyllä se vaan antaa paljon voimaa itselle, kun toinen on tukena. Sitä ei tartte yksin sinnitellä aina. Oon ilonen sun puolesta!
Kai sitä tarvii aina hiukan "hullu" olla, mä lukeudun varmaan kategoriaan "rajatapaus"😉😋

Niin, kyllä sitä aina uutta suhdetta aloittaessa on se pelko, että satutetaan, varsinkin jos on kokenut sitä ennen. Mua on satutettu liikaa, niin mullakin on toi tunne ollu varmaan koko elämän. Olin 5 vuotta yksin pelkästään sen takia, että en uskaltanut alkaa luottaa kehenkään, enkä edes halunnut olla suhteessa, koska aina oli satutettu.
Elämä aina jättää jäljet ja arvet, vaikka ei haluis.

Kiva, kun sä jaksat kirjotella🙂 mä saan sun teksteistä voimaa omaan elämääni, sun tarina liippaa niin läheltä omaa elämääni ja sen kanssa selviimistä. Ja se miten sä selviit päivästä toiseen antaa mullekin uskoa siihen että elämästä selvii.
Kuule, jonain päivänä sä huomaat olevasi vahva ja ehkä vahvempi kuin koskaan ennen🙂👍

Moikka!

Kiitos Sirpale82 jälleen viestistäsi!
Nyt on jälleen huonovaihe menossa. Jouduin töistäkin lähtemään keskenpäivän tässä ja pää on sekoamispisteessä taas vaihteeksi. Huonoja uutisia tuli kaksinkappalein, ja en oikein tiedä miten asioihin pitäisi suhtautua. Kun ei saisi ajatella vain sitä huonointa vaihtoehtoa, vaan löytää hyviä puolia, mutten vain löydä niitä...
Miesystävä on kyllä tukena ja turvana, mutta en kuitenkaan taas löydä valoa mistään 😭
tuntuu vain niin äärettömän pahalta...

Anteeksi tällainen valitus ☹️

Hei taippi,

Älä nyt suotta pyytele anteeksi, parempi se valituskin kuin padota kaikki sisälleen!
Mitä huonoja uutisia sä sait?

Joskus kans itellä on hakusessa huonojen asioiden keskellä, että miten löytää hyviä puolia. Itseasiassa joudun tekemään sen kanssa töitä koko ajan, oon nimittäin muuttunut vuosien myötä pessimistisempään suuntaan omassa elämässäni. Mikä tietysti ei aina ole hyvä vaihtoehto. Siispä mulla positiivisuuden löytäminen on joskus hyvin hankalaa.

Se on hienoa että kumppanisi on tukena ja turvana. Saatko sä hänen kanssaan olla oma aito itsesi, huonoina hetkinäkin?
Se on tärkeetä, itse aina kunnioitan ihmisiä jotka antavat mun olla just mä, eivätkä koita muuttaa mitenkään. On kamalaa olla parisuhteessa jos toinen haluaa sinun olevan jonkun muunlainen.

Toivotaan että huonovaihe olis tällä kertaa lyhyt ja pääsisit kiinni arkeen taas 🙂👍
Tsemppiä 🌻🙂🌻

Heippa!

Juu nyt on syöpä-epäilys päällä, ja tuntuu, että elämäni on loppuvaiheessa...😭

Kyllä miesystäväni antaa minun olla oma itseni ja pystyn jopa ilmaisemaan huonon oloni, mikä on todella vaikeaa.
Hän on kyllä suurin tukeni ja turvani tällä hetkellä. Hän yrittää piristää ja jos en sitä kestä niin pelkkä halaus helpottaa ja saan itkeä olkaa vasten.

Pelottaa niin vietävästi😯🗯️

Moi taippi!

Oon niin pahoillani sun puolesta☹️

Missä sen syövän epäillään olevan? Joudutko sä kauankin odottaa tuloksia?
Toivotaan että epäilys on vain ja ainoastaan epäilys.
Nykyään kyllä syöpäänkin on olemassa hyvät hoidot ja ne hoidot kehittyy varmaan koko ajan. Ja jos se havaitaan hyvissä ajoin,siihen voidaan parhaiten vaikuttaa. Hyvä että sinua tutkitaan ja otetaan selvää asioista.

Varmasti pelottaa ja elämä tuntuu loppuvan, itse reagoisin samalla tavalla.
Mun yks luokkakaveri yläasteella sairastui leukemiaan ja parani täysin.
Mun yhellä tutulla epäiltiin maksasyöpää ja hänelle vaihdettiin maksa ja voi nykyään ihan hyvin. Onhan niitä surullisiakin tarinoita olemassa.
Varmaan sulla käy mielessä kaikki mahdollinen.

Tulee mieleen yhen biisin sanat:
"Tänään sateen alla, me vierellläsi seisotaan, kovatkin tuulet saa puhaltaa"

Voimia sulle iha hirveesti!

Moi!

Juu kyllä nyt tuntuu niin pahalta, ja varsinkin odottaminen on tuskaa☹️

Epäilys on aivoissa, ja nyt odottelen ja odottelen. Tiedä koska sitten pääsee tarkempiin tutkimuksiin...
Joka päivä vain mietin, kuinka elän nämä viimeiset hetket, olen niin varma siitä, että en selviä tästä.
Miksi juuri nyt tulee tällaista, kun tunsin ensimmäistä kertaa moniin vuosiin oloni onnelliseksi?
Miksi minua rangaistaan näin? Mitä pahaa olen tehnyt??
Näitä pohtien elän päivän kerrallaan, ja odotan...😞

taippi kirjoitti 30.5.2011 20:51

Moi!

Juu kyllä nyt tuntuu niin pahalta, ja varsinkin odottaminen on tuskaa☹️

Epäilys on aivoissa, ja nyt odottelen ja odottelen. Tiedä koska sitten pääsee tarkempiin tutkimuksiin...
Joka päivä vain mietin, kuinka elän nämä viimeiset hetket, olen niin varma siitä, että en selviä tästä.
Miksi juuri nyt tulee tällaista, kun tunsin ensimmäistä kertaa moniin vuosiin oloni onnelliseksi?
Miksi minua rangaistaan näin? Mitä pahaa olen tehnyt??
Näitä pohtien elän päivän kerrallaan, ja odotan...😞

Heip!

Et sä mitää pahaa ole tehny, elämä vain joskus on raakaa ja julmaa 😞
Ei me ehkä koskaan saada tietää miksi mitäkin tapahtuu.
Tiedän noi tunteet, itse sairastan muutamaakin somaattista sairautta, johon syön lääkkeitä, kenties loppuelämäni. Kun ne peräjälkeen tuli, mietin miksi ei saa olla terve ja tosiaan: mistä mua rangaistaan, mitä pahaa oon tehny.

Se on niin epäoikeudenmukaista, että sairastuu. Ihan kuin joku haluis tehä kiusaa.
Ja just sillon, kun elämä näyttää hyvältä!
Mä olen ottanut sairaudet osaksi arkipäivääni, sitähän se on.

Kannattaa mennä päivä kerrallaan ja keskittyä tähän hetkeen, tiedän, se ei ole helppoa. Sulla on ihana poikaystävä vieressä.

Missä vaiheessa tutkimuksia sä nyt oot? Onko sulle puhuttu jo lääkkeistä?
Millon syöpää alettiin epäilee?

Voimia!

Moikka

Muutama viikko takaperin sain kohtauksen missä menin tajuttomaksi ja menetin muistini ko.tapahtumasta. Olin hyvin sekava ja kamala huimaus päällä monta päivää. En mennyt lääkäriin, kun ajattelin että verensokeri oli matala tai verenpaineet heitteli. Mutta seuraavalla viikolla sitten kun olotilani oli todella heikko edelleen ja oli käden puutumista ja huimausta edelleen, niin kävin sitten tk:ssa ja sieltä laitettiin lähete neurolle kiireellisenä. Odotan edelleen kutsua, ja en tiedä mikä heidän "kiireellinen" sitten on. Lääkäri sanoi vain että pitää varautua pahimpaan mahdolliseen, koska kaikki viittaisi aivokasvaimeen...
Eli nyt vain odotan ja yritän "nauttia" kesästä ja mielialani vain menee entistä pohjemmalle joka päivä. Nauttiminen lämpimästä ilmasta on kuin ruusunpiikkejä olisi kylvetty ihooni... sattuu 😭

Kaunista kesää kuitenkin kaikille, kaikesta huolimatta 🙂🌻

Moi Taippi!

Onpa kurjaa ☹️ oon pahoillani sun puolesta!
Jos sieltä neurolta ei ala kuulua ja joudut odottaa kauan, sun kannattaa soittaa sinne ja kysyä koska sinne pääsis.
Toivottavasti saat mahdollisimman pian selvyyden asiaan ja siihen, miten sua alettas hoitaa!

Voimia 🌻🙂🌻

Heips!

Tutkimuksiin on tullut ajat, kolmessa viikossa on nyt sitten kaikki tutkimukset sekä tulokset sitten Heinäkuun ekalla viikolla...
Saapi nähdä onko kesäloma sitten ilon vai surun täytteinen 😯🗯️

Jouduin jäämään sairaslomalle työkokeilusta, kun olotila on mennyt niin huonoksi. Kamalia huimauksia ja päänsärkyä sekä pahoinvointia.
En tiedä onko psykosomaattisia vaiko ns."oikeita" oireita. Entä jos vain kuvittelen kaiken? Toivon tosiaan, että olisi vain kuviteltuja.
Harmikseni vain pelkään pahinta, on kyllä niin todentuntuisia😞

Olen yrittänyt ajatella positiivisesti ja etsiä hyviä asioita, mutta nyt vain kaikki sonta tulee ja sotkee yritykset positiivisisten asioiden ajattelusta.

Huoh, elämä on syvältä🤕

Voimia Taippi!

On varmasti rankkaa käydä kaikki tutkimukset läpi, mutta hyvä kun tekevät ne! Sitten saat selvyyden mikä sulla on. Ja siihen myös mahdollisesti avun ja hoidon.
Asioilla on tapana järjestyä oli ne sitten mitä hyvänsä.
Tietysti sitä toivoo että kaikki olis kuviteltua, ei haluu kohdata ikäviä asioita, se on varmaan ihmisen suojausmekanismi osittain.

Mä luulen että noi sun oireet viittaa ihan oikeeseen ongelmaan.
Ja osittain ne ehkä voi olla psykosomaattisia, kun pelkäät etkä tiedä mikä sun on. Voi olla että oireet tuntuu pahemmalta.
Mulla oli psykosomaattisena oireena todella kova vatsakipu, vaikka osittain se olikin todellinen oire. Mutta kaikki ikävät asiat teki vatsasta vielä kipeämmän. Kun asioita ruvettiin hoitamaan terapian avulla, vatsakipu väheni. Nyt sitä pitää välillä yllä vatsakatari.

Se on varmaan ihan hyvä että oot sairaslomalla, et ehkä jaksaisi keskittyä kaikkeen töissä.
Ja aina työkokeilun voi aloittaa uudestaan, et siis ole menettänyt hyviä mahdollisuuksia.
Et ole vielä edes menettänyt hyvää mahdollisuutta parantua.
Sä olet päässyt tutkimuksiin, jossa selvitetään mikä sulla on ja mitä sille voidaan tehdä.
Pelko kuuluu asiaan ja ois kumma jos ei pelkäisi, vaikka se tuntuu kamalalta!

Tsemppiä sulle, kirjottelehan mitä lääkärit sanovat ja mikä on diagnoosi.
Tuen sua ajatuksissa 🙂🌻

Juup, tuli sitä hyvää, että pahaa...
Toisessa kokeessa oli viitteitä epilepsiasta joten nyt joudun lisätutkimuksiin sen takia. Myös silmälääkärin pitää kuulema tutkia silmänpohjat joita magneetissa ei näe, siellä kuulema voi olla häikkää...sekin aika siirtyi pidemmälle kun tuli soitto että on sairaana =(
No, ei auta kun ihmetellä ja kärsiä oireista. Hyvät ohjeet antoi jos tulee ns.kohtaus niin suoraan ambulanssilla sairaalaan. Ei kuulema kotiin saa jäädä ihmettelemään...

No kaikesta sonnasta huolimatta yritän keskittyä elämään ja tähän hetkeen;
sitä samaa toivon teille kaikille =D

🌻🙂🌻