Nyt alkoi tapahtumaan
Nyt on melkein mopo karannut käsistä…
En enää tiedä, miten pitäisi asioihin suhtautua, pelottaa…
Eli olen kirjoitellut elämästäni terapiaa varten. Ihan lapsuudesta (mitä nyt muistan) asti, ja olen päässyt raiskaukseen asti. Siitä eteenpäin en saa mitään ylös, tuntuu, että elämäni on loppunut siihen ja olen kadonnut sen myötä. Istun kynä kädessä ja yritän saada tekstiä aikaiseksi, mutta turhaan… Viikkoja on kulunut ja yhtään sanaa en ole saanut paperille…
Olemme käsitelleet psykologini kanssa varhaislapsuuttani ja etenemme hitaasti, koska olen joka käynnin jälkeen niin turta, että loppupäivä menee ihan sumussa. Se on todella rankkaa hommaa, vaikka emme ole ns. vaikeisiin asioihin ehtineetkään…
Olen jotenkin ihan lopussa. En ole vuosiin pystynyt puhumaan oikeastaan mistään terapiassa, ja nyt kun olen päässyt alkuun, alkaa kaduttamaan, että miksi avasin suuni ja salaisen arkun jonka avain on ollut kadoksissa niin kauan😭
Kaiken kukkuraksi minulla alkaa työkokeilu, ja olen todella paniikissa ja joka yö näen painajaisia niin työkokeilusta kuin myös terapiassa käydyistä asioista.
Tuntuu että minua potkitaan vain eteenpäin, vaikken itse usko vielä kykeneväni mihinkään… Toki olen ollut vaikean masennuksen takia jo yli viisi vuotta sairaslomalla/kuntoutustuella. Mutta en oikein tiedä mitä pitäisi tehdä 😯🗯️
Onko kenelläkään samankaltaista tilannetta ollut tai mielipidettä asiaan/asioihin? Kuulisin mielelläni kommenttia.