nuoren aikuisen ongelmat: alkoholi,ruoka,itsetuhoisuus.
Olen 21 vuotias nuori ja haluan vain purkaa pahaaoloani johonkin. Toki neuvot ja vinkit asioiden selvittämiseen ovat tervetulleita. Olen todella hukassa oleva ja ristiriitainen ihminen, tässä tarinaa tiivistetysti;
Näin aluksi voisin kai mainita alkoholin käytöstäni, aloitin säännöllisen humalahakuisen juomisen jo 14-vuotiaana. Se on kulkenut enemmän ja vähemmän mukanani tähän päivään asti.
Alkoholin lisäksi sairastan jonkinlaista syömishäiriötä. Kuvausten perusteella luulen sen olevan epätyypillisen laihuushäiriön ja ortoreksian välinen sairaus. Minulla on tarkat ruokailu-ajat, tarkat ruoka-aineet, joita saan syödä + punnitsen kaiken syömäni ruoan, kaiken täytyy olla grammalleen oikein tai muutamaa grammaa vähemmän, ei koskaan yli tai liikaa. Ruoka-annokset ovat mahdollisimman pieniä, mahdollisimman puhtaita ja terveellisiä.
Juon siis humalahakuisesti. Humalassa olo rentouttaa ja estot vähenevät. Aluksi olo on hyvä ja rento, mutta pian haluankin kitata pääntäyteen, menettäen kontrollin täysin… Usein humalassa saankiin järjettömiä ahmimiskohtauksia, jotka harmittavat seuraavana päivänä. Saatan känni-iltana ahmia 2 levyä suklaata, pitsaa, sämpylöitä’ puuroa.. Kaikkea, mitä kaapista saattaakaan löytyä.
Nyt viimeisimpänä kuvioon ovat tulleet itsetuhoiset ajatukset. Tunnen olevani lihava/lihonnut, epäonnistunut ihminen. Vartalooni on ilmestynyt viiltojälkiä, jotka tein päihtyneenä. Saatan myös lyödä itseäni, repiä hiuksiani ja itkeä. Jokaisen känni-illan jälkeen sanon itselleni, että ei enää vähään aikaan, nyt pidetään tauko. Silti löydän itseni aina tästä samasta tilanteesta. Joka viikko. Juon lähinnä ahdistukseen.
Mitä voisin keksiä alkoholin tilalle? Uskoisin, että itsetuhoisuus hellittää raitistumisen myötä, mutta mitä korvaavaa tekemistä keksin viikottaiselle juomiselle? Entä vertaistukea syömisongelmaan, onko kukaan muu samassa tilanteessa?
Tuo kirjoituksesi kuulostaa aika paljon omalta elämältäni. Olen myös 21v ja aloitin juomisen suunnilleen saman ikäisenä kuin säkin. Viimeisen kolmen vuoden aikana oon juonut tosi paljon, join oikeestaan joka päivä jotain, enemmän tai vähemmän. Pahimpina krapulapäivinä pystyin olemaan ilman alkoholia, ja samalla päätin etten juo hetkeen, seuraavana päivänä olin kuitenkin taas juomassa.. En välittänyt mistään mitä kännissä tein tai sanoin, olin jopa ollut väkivaltainen miehelleni, ennen en olisi tehnyt pahaa kärpäsellekään. Vähättelin kaikkea mitä humalassa tein, koska en ite muistanut edellisestä illasta mitään ,silloin mun mottona taisi olla että se mitä ei muista, ei oo tapahtunutkaan. Itsetuhoisuuttakin mulla oli jonkin verran.Ja söin tuolloin kaikkea mahdollisimman epäterveellistä ja mahdollisimman paljon. Selvinä päivinä olin tarkka mitä suuhuni laitan. Mulla on diagnosoitu keskivaikea masennus, johon syön lääkkeitä. Juon varmaankin tuon masennuksen ja ahdistuksen takia. Toisaalta ahdistun myös siitä kun olen juonut edellisenä iltana. Koen myös olevani yksinäinen, joten senkin takia juon, koska humalassa on helpompi mennä juttelemaan tuntemattomille ihmisille ja estot häviävät. Kaveritkin hävis mun juomisen takia.
Tällä hetkellä en juo enää niin usein,mutta silloin kun otan niin otan kunnolla. Kaduttaa kyllä kaikki mitä on tullut tehtyä. Mutta siitä oon onnellinen, että mun mies kesti tuon kaikkein pahimman ajan.. Oon tällä hetkellä sairaslomalla ja luulen kyl että taas jossain vaiheessa juominen alkaa lähtemään käsistä. Ei tällanen tietenkään kivaa oo, mutta on kyl ihana huomata, ettei oo yksin näiden asioiden kanssa.