Normaalia elämää sydänsairaudesta riippumatta

Normaalia elämää sydänsairaudesta riippumatta

Käyttäjä Nimetön aloittanut aikaan 20.03.2018 klo 11:17 kohteessa Aikuisen elämää
  • Suljettu
Käyttäjä kirjoittanut 20.03.2018 klo 11:17

Sydän- ja verisuonisairaudet ovat yksi suurimmista kansantaudeistamme.Sepelvaltimotauti, sydämen vajaatoiminta ja eteisvärinä ovat esimerkkejä sairauksista, jotka vaikuttavat hyvin monen suomalaisen elämään. Sairaudesta huolimatta elämää tulisi kuitenkin pyrkiä jatkamaan mahdollisimman normaalilla tavalla huomioiden toki sairauden mukanaan tuomat muutokset ja rajoitukset.

Lääkehoito ja terveelliset elintavat muodostavat onnistuneen hoidon kulmakivet. Kannattaa myös hyödyntää vertaistukea, koska sillä on todettu olevan myös suuri merkitys sydänpotilaan omahoidon ja kuntoutumisen tukena.

Miten sydänsairaus on vaikuttanut Sinun arkeesi ja mitkä keinot ovat auttaneet Sinua eteenpäin?

Kerro ja jaa omat vinkkisi yhteiseen keskusteluun, johon osallistuvat myös Sydänliiton koulutetut verkkotukihenkilöt. Mietitään yhdessä keinoja, miten voimme iloita jokaisesta päivästä sydänsairaudesta huolimatta 🌻🙂🌻

Kaikki vinkit ovat tervetulleita 🙂👍

Käyttäjä matson2 kirjoittanut 29.05.2018 klo 09:36

Hei kaikille!🙂🌻 Mökillä oltu jo viikon, nurtsit leikelty, perunat istutettu, leikkureita korjattu, saunaa lämmitetty. Eli ihan normaalia kesäelämää. Hermo lepää.🙂👍😴 Kaikki paineet ovat ties missä!? Hei maanvaiva joko kesä on tullut sinne pohjoiseen? Hei mummo, mitä sinne kuuluu? Vai miten se laulu meni!?☺️❤️😐. Mites muilla kesä on alakanu?
On muuten hyttysiä aivan mustana maailma, mistä lienee sikiäneet? Sydänsätti on taas ens tiistaina, jääköhän sitte kesätauolle hetkeksi?? Tukinetin uudistus taitaa jäädä ainakin syksyyn tällä tietoa.🌻🙂🌻☺️❤️☺️🌻🙂🌻. Kivaa kesää kaikille, jotka satutte lukemaan!
Antakaa palautetta kaikki!! Tutkin tässä moniko näki tämän😐😎

Käyttäjä kirjoittanut 29.05.2018 klo 13:56

Hymiöitä ja jotain murretta, tarvisin ehkä tulkin.
Odotin niin tukinetin kevätuudistusta ja nyt on ilmotuskin otettu pois. Ehkä miekin jään odottaan syksyä sitten, kun tästäkin muodostui kuppikunta enkä niitä jaksa enää.
Yritän kyllä saada tietokoneen estoja pois että pääsisin viimiseen sydänchattiin.

Hauskaa, kun on lukihärö ja, kun tuli se uusi tietosuoja, niin lähes joka paikassa lukee, että arvostamme yksityyttäsi ja minä olen sen lukenut yksinäisyyttäsi. Sitten töissä ääneen sanoin että miksi tuo teksti tulee myös työkoneelle vaikka ollaan yhdessä eikä yksin.

Käyttäjä Syke kirjoittanut 31.05.2018 klo 15:48

Hei,
Täällä takotsubo-kardiomyopatiakohtauksen helmikuussa saanut nainen. Ei vielä paremmassa kunnossa eikä edes kovin positiivisella mielelläkään oleva. Onko kohtalotovereita? Päivästä toiseen mennään ja pakko yksin eläjänä hoitaa itse asiansa, vaikka jo kauppareissut ottavat koville. Toki naapuriapua saa ja on saanut, jos kehtaa pyytää. Helle ja jatkuva auringonpaiste tahtovat saada yliotteen. Miten olette ratkaisseet kuumuudesta ja kohta läpi yön paistavasta aurigosta aiheutuneet lisäongelmat?

Käyttäjä matson2 kirjoittanut 31.05.2018 klo 17:18

No hei! Miten määritellään kuppikunta??!! Eihän tähän ole olleenkaan vaikea kirjoittaa!
Tultiin välillä kotiinkin käymään ja leikkaamaan nurtsia ja pesemään pyykkiä. Mökillä kun ei ole pyykkikonetta. Pyöräilyä olen harrastanut koko alkukesän vai onko se kevättä. Kuntö on vähän päässyt rapistumaan viime kesäisen akillesjänteen katkeamisen takia. Vaatii taas aika pitkään, että saa sen entiselle tasolleen. Tulee taas kintut kipeäksi, kun vyhtiää fillarilla joka päivä 15 kilomeeteriä!! No onhan tuota aikaa ainakin, siitä ei tule puutetta eläkeläisellä! Lähtee ainakin rasvat luntioomilta!!
Kovin on viileää vielä siellä Kilpiksellä 5 astetta näyttää kartta plussaa. Siellä olis mukavaa olla, kun minä en tykkää näistä helteistä! Parin viikon päästä pitää mennä viipalekuvaukseen, kun kattotaan ettei vain tuo Parkinssoni hyökkää.
Olis sekin pirullinen paikka. Mutta toivotaan ettei se tuu ihan iholle!
Täällä on jo vaarana helteiden takia, että justiin kylvetyt viljat on entisiä kun siemenet ei pääse itämään ja jo itäneet kuivuvat kosteuden puutteesta. Mistähän sitte ens talavena leipää tehdään!
Mä paan nuo kaikki hymiöt tähän loppuhun, ettei ne häiritte, kun mä tykkään niistä!!😉😎😑❓😴😴🙂👍🙂🌻
Kesää kaikille!!

Käyttäjä kirjoittanut 01.06.2018 klo 09:07

Ei olekaan vaikia kirjottaa, paskaa jauhan aikani kuluksi.
Mummoni aina sanoi kuppikunnaksi kyläläisiä jotka kokoontuivat postilaatikkoriville muka hakemaan postia ja samalla juorusivat kaikki asiat. Kun mummo tuli paikalle, lopettivat puhumisen. Koska mummo sodan aikana oli mennyt naimisiin ryssän kanssa, ei häntä huolittu postilaatikkorivikuppikuntaan.

Mulla ei myöskään kunto nouse kovin hyvin joulukuun leikkauksen jälkeen. Yritän tehdä niitä intervalleja mutta, kun juoksen mäen päälle, veinaan pyörtyä. Ei satu sydämeen eikä muutenkaan tunnu pahalta, ainoastaan pyöryttää. Mäen päällä ei oikein tajua missä maailmassa on.
Ei mullakaan kiire ole mihinkään mutta aina kehutaan kuinka hyvin intervallit nostavat kuntoa.
Ja nyt on flunssa. Ja v--- aa niin s......tan paljon ettei ole muuta kuin kirosanoja sanottavaksi. Menee varmaan viikko etten juuri pysty mitään harjoitteleen. On anbiooti- ja kortisoonikuurit.

Lämmintä on nyt kolme astetta. Ja kiitos, kun laitat kaikki hymiöt loppuun. Saathan niitä käyttää keskelläkin, jos haluat.
Jos tämä tukinet joskus muuttuu, toivosin, että omista asetuksista voisi poistaa hymiöiden näkemisen. He jotka eivät niitä ymmärrä.

Käyttäjä matson2 kirjoittanut 01.06.2018 klo 10:24

Kiitos maanvaiva. Olipas hieno määritelmä kuppikunnalle. Tuo asetus noihin hymiöihin olis varmaan paikallaan ja kai tehtävissäkin, se kai on ohjelmointikysymys. Pannaan pyyntö eteenpäin. Olisko mahdollista sinun tehdä nuo intervallit vähän rauhallisemmin. Ei niitä tarvitse tehdä ihan täysillä tehoilla. Ja kunnon nousukin tapahtuu paremmin, kun ei olla koko ajan happivajauksessa. Tee niitä sillä tavalla, että on koko ajan hyvä olotila. Noin 110 sykkeellä. Tarkoittaa sitä, että vielä voisi hyvin puhua samalla kun juoksee. Tsemppiä flunssasta toipumiseen. S e on sellainen tauti, että lääkityksellä menee 14 vuorokautta ja ilman lääkkeitä noin kaksi viikkoa. Eli hyvässä toivossa voi elää. Mutta muista, että et tee sinä aikana niitä intervalleja. Nyt pysyt sängyssä ja podet sen rauhassa!

Hei Syke! Tuo Takosubo- on sellainen, josta minäkin kärsin 20 vuotta 1975-1995 väsenä aikana. Silloin sitä sanottiin stressisydämeksi. Se poistui vasta, kun tehtiin tähystys ja sain itse nähdä ettei siellä ole mitään tukoksia. Minulla se johtui erittäin kovasta stressistä. Vaimo oli "raivotautinen", lapsien sairaus ja hirveä työtahti. Jostain syystä opin toimimaan seuraavasti: Kun tilanne tuli päälle komensin itseäni, nyt rentoudut täysin joka lihaksen osalta. Se kai oli itsesukkestiota, mutta toimi tilanne laukesi, mutta usein mentiin pillit päällä keskussairaalaan. Siellä ei sitten löydetty enää mitään, kaikki oli normaalia, siellä oli usien myös muita samanlaisia potilaita. Lääkärit oli ihmeissään. Näin jälkeenpäin tajuan, että kun sairaalaan pääsi olin turvassa, ei ollut ulkoisia uhkia ympärillä. Henkinen stressi tuntuu olevaan se joka sitä aiheuttaa ainakin minulla vieläkin toisinaan, mutta se ei enää häiritse elämääni.
Kardiologi selitti silloin,. että sepelvaltimoiden ympärillä on tahdosta riippumattomat lihakset, jotka sitte stressitilanteessa oppivat kramppaamaan ja verenkierto sydämessä estyy samoin kuin infarktissa. Jos ne lihakset ei päästä irti niin kuolema seuraa.
Tuo lämpö on kyllä aika hankala sydänpotilaalle, mutta ei siihen oikein ole muuta konstia kuin ikkunat auki ympäri taloa, että saa läpivetoa. Ei oikein voi jääkaappiinkaan peruuttaa istumaan!!

Käyttäjä Tammyka kirjoittanut 01.06.2018 klo 12:36

Eiköhän sitä voi jo kuppikunnaksi määritellä,jos useampi kuin yksi ihminen joko kirjoittaa tänne johonkin ketjuun tai tapaa postilaatikolla.Kyllä useimmilla ihmisillä on tarve vaihtaa ajatuksia toisen kanssa. Se voi olla tyhjänpäiväistä juoruilua tai asiallisempaa keskustelua riippuen ihmisistä. Jos ei ole aivan erakoksi heittäytynyt on jossakin kuppikunnassa,vaikka ei sitä myöntäisi edes itselleen.

Käyttäjä kirjoittanut 01.06.2018 klo 13:44

Minusta se ei ole kuppikuntaketju jos siihen uskaltaa kaikki uudetkin käydä kirjoittamassa jonkun viestin ja siihen vastataan.
Eikö kukaan muu kaipaa sellaisia nopeaita ketjuja joissa kysytään neuvoja tai kerrotaan oma tarinansa ja sitten ketju kuolee itsestään pois eikä siitä tule kuppikuntaa?
Esim. mainitsen Paliskuntain yhdistyksen johon kuulun, koskaan en ole mitenkään muuten sinne yhteyksissä kuin kysymällä neuvoa. Mutta kaikilla täällä ei ole poroja.

Matson, mulle tuo taju kankaalle juokseminen on vähän kuin huumetta. Saan siitä isomman nautinnon kuin mitä saan etanavauhdilla kävelemisestä. En kai sydäntäni rasita liikaa tms. En viitsi keltään kysyä.
Hei Syke. Enkä muuta osaa sitten sanoakaan.

Käyttäjä matson2 kirjoittanut 01.06.2018 klo 21:25

Tuttua puuhaa minullekin tuo yltiöpäinen itsensä rasittaminen -70 ja -80 luvuilla,kun oli älytön stressi en saanut sitä purettua millään muulla, kuin vetämällä itseni aivan piippuun. Saihan siinä todella kovat endorfiini nautinnot, mutta se johti sitten hirveään astmaan ja sydänoireisiin, ym, ym. Koska eihän se poistanut sitä stressiä.
Mitä muuta sinulla on sydämessäsi todettu, kuin se läpän vaihto. Oletko lääkäriltäsi saanut mitään ohjetta miten paljon voit sitä turvallisesti rasittaa. Ylleensä ohje on, että liikkua saa niinpaljon kuin kivulta sietää. Mutta sekin on vähän venyuvä käsite, jos on korkea kipukynnys niinkuin minulla, on suuri vaara että rasitus menee yli.
No mulla "onneksi" jo iänkin puolesta kroppa jo muutenkin rajoittaa yltipäisyyttä. Tulee lihaksistokin niin kipeäksi, että kaikki on järjellä ajateltava. Ja tuo työnarkomania on tehnyt tehtävänsä, ettei paikat tahdo enää kestää!
Huomenna taas takaisin mökille. Siellä pitäis kaataa muutamia puita, mutta vaimo on tilannut apuvoimia, ettei "Herman" pääse oikein huhtomaan moottorisahan kanssa!! Joskus tuntuu, että se haluais panna mun kettingillä sängynjalkaan kiinni. Kun sydänpotilaan ei kuulemma saisi tehdä raskaita hommia. No mä aina vähän karkaan pihamarkiille ryskätöihin.😀☺️🙂👍🌻🙂🌻

Käyttäjä kirjoittanut 02.06.2018 klo 08:23

maanvaiva kirjoitti 29.5.2018 13:56
Ehkä miekin jään odottaan syksyä sitten, kun tästäkin muodostui kuppikunta enkä niitä jaksa enää.

Niinhän mie kyllä sanon, että muodostui kuppikunta tästä.
Otimme sinutkin joukkoon, Tammyka, vaikka et ole kertonut mitään sydänsairauksista.

Käyttäjä Tammyka kirjoittanut 02.06.2018 klo 09:25

Niin eipä minulla edes ole sellaista sydänsairautta,josta puhutte ja en sillä tavalla kuulu joukkoon. Ihmettelen vain,miksi toiset kuppikunnat ovat ihan okei,toiset taas ei. Ihmiset keskustelevat niistä asioista jotka yhteisiä ja niiden ihmisten kanssa,joilla samaa ongelmaa.Oikeasti asiat selvitetään ihan eri foorumeilla,tämä on vain tukitoimista ja niin kauan kuin itse kukin haluaa.

Käyttäjä kirjoittanut 02.06.2018 klo 10:33

Nyt sain chatin toimimaan chromella, kun otin pois tietoturvan. Modzilla ei toimi vaikka on uusin muoto. Mutta mulla mene hermot chromella, kun se alleviivaa jokaisen sanan punaiseksi.

Käyttäjä matson2 kirjoittanut 03.06.2018 klo 16:43

Kumma ettei sulla pelaa Mozilla tukinetissä. Mulla se menee hienosti. Pitäiskö sun laittaa tietoturvaan, että salli tämä sivusto. Mikä sulla on tietoturvana, mulla on F-Secure ja hyvin pelittää!
Huomenna sitte alkaa puut kaatuilemaan, saas nähdä kuinka kroppa kestää. Pitää hosua vain rauhallisesti. Mitenkähän sekin toimii, rauhallisesti hosuminen!
Kiva, kun täs kuppikunnas on muitakin!!
Joko oot maanvaiva saanu kävyt tutkittua? Mä voisin lähettää niitä sulle enemmänkin, kun tuos pihas on hirveän suuri ikivanha mänty, ja käpyjä niin pirusti. 😐

Käyttäjä Kata_K (Työntekijä) (MIELI Kriisikeskus Helsinki) kirjoittanut 04.06.2018 klo 09:15

Muistutus!

Huomenna tiistaina 5.6. klo 18-19.30 Tukinetissä on jälleen Sydän Chat, jossa voi keskustella sydänpotilaan arkielämän kysymyksistä.

Chatissä on vieraana liikunta-asiantuntija, joten tervetuloa mukaan juttelemaan erityisesti liikuntaan liittyvistä asioista. 🙂👍

Käyttäjä matson2 kirjoittanut 05.06.2018 klo 17:44

Eilen sitten kaatui puita! En sitten osannut taas hosua rauhallisesti, piti panna ryskähommiksi. Nyt kroppa huutaa Hoosiannaa ja reisilihakset kramppaa niin pirusti. Ristiselkä on ihan paskana! No joo joo kyllä mä tiedän, että olen sudänpotilas!!
Mutta, kun pää on silti sama kuin ennenkin!! Ei se osaa panna jarruja ennenkuin on ihan poikki! 😯🗯️😝😍🌻🙂🌻