Vuosi toisensa perään astelen aina vain samassa kuopassa, samoissa pohjamudissa. Mikään ei muutu miksikään. Mulla on ollu masennus kauan. Viimeisen puolen vuoden aikana tilanne on muuttunu tosi pahaksi. Nykyään illat ja yöt menee miettiessä kaikkea, en vaan osaa olla miettimättä. Ei pientäkään toivoa enää minkään asian suhteen. Joka yö mietin että oman käden kautta nukahdan ikuiseen uneen, eikä tarvitse enää miettiä mitään.. Ei kärsimystä, ei tuskaa.. Pieni osa minua toivoo pelastusta. Elän jossain ihan toisessa maailmassa, välillä kaikki on niin epärealistista…. En vain osaa auttaa itteä. Onko tämä nyt tässä?
Ajat on varattu psykologille ja psykiatrille. Niihin on vaan vielä aikaa. Entä jos en löydä voimia odottaa? Eikö oo paikkaa jossa oisin turvassa iteltä….
Hyvä, että on nuo ajat varattu. Niitä odotellessa voit aina kirjoittaa tänne, jos siltä tuntuu. Tai voit soittaa Valtakunnalliseen kriisipuhelimeen 010195202. Tai jos oikein pahaksi tilanne menee, kannattaa hakeutua päivystykseen.
Minullakin on tämä masennus pitkittynyt vuosien mittaiseksi. Välillä hetkittäin uskallan jopa toivoa, että voisin joskus toipua, mutta sitten taas vajoan ja menetän toivoni. Aika näyttää, miten käy. Onneksi on terapia. Siitä on ollut paljon apua. Olisiko sinulla mahdollisuus aloittaa terapia? Lääkkeistäkin saattaa olla apua, mutta en niiden kohdalla mihinkään ihmeisiin usko.
Jaan täysin tunteesi. Kyllä varmaan pääsisit sairaalaan osastolle. Minäkin pääsisin, mutta en vain saa mentyä. Mulla on siis kyllä lääkäri ja psykologisuhde, mutta ne eivät riitä. Nyt toivon pääseväni psykan päiväosastolle; se on minulla muutamia vuosia sitten auttanut. Mutta en tiedä, jaksanko käydä siellä. Pelkään ihan kaikkea, pakokauhu päällä lähes koko ajan enkä nuku kunnolla. Liikun unen ja valveen rajamailla. Välillä tuntuu, etten erota todellisuutta, olen normielämän ulkopuolella. Jaksamista sinulle.