Perinteikäs tarina siitä, kun vanhat kaverit katoaa elämänmuutosten aikana ja yhteydenpito hiipuu täysin..Voin sanoa ihan suoraan, et mulla ei oo yhtään kaveria jolle tosta vaan soittaa/viestitellä jne..No sinänsä tykkään kyllä olla yksin, mut liika on liikaa..
No aikani oleilin ja tapasin aivan ihanan miehen, jonka kanssa nyt hengattu pidempi tovi..Kunnes iski aivan turhat luulot ja epäilyt ja kuulemma nyt kaikki ohi..Vittu mä en jaksa tällästä..Huomenna pitäs muka vielä johonki duuniinki kyetä mut just nyt tuntuu siltä et vähä uninappia naamaa ja toivonmukaan taju pois…☹️😴

Ja tohon kaveruus ja yksinäisyys asiaan vielä sen verran, et miten porukka ees tutustuu uusiin ihmisiin tosta vaan? Ei tietenkään kaikki, mut itselle se vaan on niin hankalaa ja mahdotonta..