Suomessa ei vieläkään olla lähdetty eräiden muiden maiden raportointijärjestelmään mitä tulee lääkkeiden sivuoireisiin. Tämä on Suomen terveydenhuollon ongelma edelleen. Ihan selvästi lääke on vaaraksi terveydellesi. Älä kommentoi ulkopuolisille lääkkeen aiheuttamasta lääkepsykoosista, eri henkilönä kohtelusta yms. Se ei kuulu kenellekään. Terveydenhuolto on nykyään aivan liian lääkekeskeinen ja nämä asiatkin voidaan hoitaa toisin. Kyse on tietämättömyydestä ja terveydenhuollon raportointijärjestelmien eroista muihin maihin. Tätä ei terveydenhuollossa osata hoitaa fiksusti, vaan otetaan nokkiinsa vähän siellä sun täällä. Asiat riitelevät, ei ihmiset. Ota yhteyttä lääkettä määränneeseen lääkäriisi. Ihan selvästi lääke ei sovi sinulle.

Kiitos vastauksesta,

En ymmärrä, miksi en saisi puhua lääkkeiden aiheuttamista sivuvaikutuksista. Eikö ole parempi, että muutkin tulevat tietoisiksi salatuista tiedoista, ennenkuin aloittavat lääkken ja voisivat näin ehkäistä mahdolliset vakavat sivuvaikutukset/oireyhtymät/sairaudet? Mielestäni mielummin asioista puhuttaisiin avoimesti, eikä annettaisi systeemin jatkaa ihmisten törkeää manipulointia. Tämä vain oma mielipiteeni..

Olen juossut kaksi viikkoa ensiavuissa ja lääkäreissä ja puhunut lääkäreiden kanssa. Kävin terveyskeskuksessa, jossa sanottiin vain, että kivut johtuvat psyykkisistä syistä, mikä sai minut vihaiseksi. Delegoivat vastuuta muualle, eli päivystyksessä ja sairaalan päivystyksessä, josta bumerangina takaisin terv.keskuspäivystykseen. Viimein sain jonkun kipupiikin, mutta se paransi vain päänsäryn, muttei vieläkään se vasemman puolen kauhea kipu loppunut.

Halusin alunperin vain kyselllä, onko joku muukin kärsinyt vasemman tai oikean puolen puutumisesta ja kovasta kivusta ja miten sitä voidaan tutkia? Outo kipu, koska se voltaire-piikki kankkuun ja mitkään tulehduskipulääkkeet ja paracetamolit eivät poista sitä alkuperäistä kipua - poistaa vain päänsäryn.

😭

Hei!

Tuokin oli vaan yhden lääkärin mielipide asiasta. Lääketieteellinen näkökulma asiaan on täysin eri, kuin muut terveysnäkökulmat. Se on hyvin oirekeskeinen ja jopa pessimistinen, eikä johda oikein mihinkään. Mun mielestä tuollainen lääke taas pahentaa kokonaisvaltaista hyvinvointia, vaikka syy saattakin olla psyykeessä. Noita lääkkeitä näytetään nykyään määrätä vähän liian helposti, vaikka ihminen pohjimmiltaan itse tietää, mitä hän tarvitsee hoitaakseen terveyttään. Mutta se täytyisi hoitaa toisin. Noilla lääkkeillä vain tukahdutetaan oireet, jotka kertovat jostain. Kyllä psyykeellä ja soomalla on yhteys, mutta ei sitä noin kuulu hoitaa. Miten olisi luontaishoidot, tai jokin muut psyyken ja sooma yhteytä hoitava? Jooga? Monet ovat lähteneet juuri siksi hakemaan apua pehmeältä lääketieteen ja muun terveydenhoidon alalta, koska eivät ole saanut apua kovasta koululääketieteestä.

Nostan hattua muuten rohkeudestasi! Se piti vielä lisätä, että kuvaamasi systeemin ylläpitämä manipulointi on kyllä törkeää! Koulutuksesta tosiaan on se hyöty, että kun tietää asioista, ei usko ihan kaikkea. Tuollainen vähän siihen sun tähän ongelmaan lääkkeiden tyrkyttäminen on epäeettistä, mielestäni ihmisarvoa alentavaa manipulointia. Tämäkin tosin oli vain oma mielipiteeni. Kun asioista tietää, osaa tosiaan olla asian yläpuolella.

Heippa taas,

Olen kyllä samaa mieltä siitä, että mielialalääkkeitä määrätään liian helposti/nopeasti. Mielestäni mielenterveysongelmia aloitetaan hoitamaan vähän niinkuin väärästä päästä, eli ensin lääkitys alle tukemaan terapiaa ja sitten vasta löydetään muita fyysisiä ongelmia kun lääke on jo kehossa. Mielestäni ensin kannattaisi tutkia potilas fyysisesti, jotta voidaan ainakin selvittää, voiko juuri tälle yksilölle edes määrätä mielialalääkitystä.

Ketiapiinivieroituksen oireista ja kivuista vielä siis:

Olen syönyt nyt hyvin valikoituja luontaistuotevalmisteita oireiden lievitykseen ja tukemaan terveellisiä elämäntapoja (esim. L-karnosiini, probiootit ja ruoansulatusentsyymit vatsavaivoihin, kurkumaa kipuihin, vihreää teetä, yrttejä..), mutta eipä noistakaan ole apua ollut vielä muuhun kuin ruoansulatusvaivoihin.

Olen edelleen käynyt lääkäreissä ja kokeissa, mutta nyt ongelmana on, että pitäisi saada ensin psykiatrin kanta tuohon lääkeasiaan ja ennen sitä ei voida edes alkaa tutkimaan esim. neurologisia asioita tms. tarkemmin. Toisin sanoen joudun kuulemma "vaan kärsimään siihen asti." Erittäin inhottavaa olla kamalissa kivuissa eikä mitään helpotusta ole saatavailla.

Jos joku siis on kokenut samantyyppistä ongelmaa niin olisi kiva tietää, jotta saisi jotain selkoa tähän ongelmavyyhtiin, koska en enää kestä näitä kauheita oireita ja KIPUJA. 😭

Verikokeissa selvisi, että kyllä joku on muuttanut arvoja (olisikohan Ketipinor 😀). Kolesteroli on yhtäkkiä kuulemma kohonnut hälyyttävän korkealle ja päinvastoin käynyt hyvällä kolesterolille. Olin kuin äimän käkenä tuon kuullessani, koska toukokuussa samat arvot olivat tosi hyvät ja elämäntavoista ei kuulemma voi johtua näin nopea muutos. Lääkäri vielä luki jostakin, että kyllä Ketipinor voi nostaa huonoa kolesterolia ja laskea hyvää kolesterolia. Natrium-arvotkin on matalalla, mutta se johtunee kuulemma liiasta veden juonnista.

Onko kellään ollut tälläisia veriarvojen muutoksia psyykenlääkkeiden käytön tai vieroituksen aikana? Ja jos on niin miten on hoidettu?

Hei,
tämän vuoden aikana olen syönyt enempi Ketipinoria, ja tosiaan kolesteroliarvot ovat muuttuneet, hyvä kolesteroli alentunut ja huono noussut. Pitää mennä jatkotutkimuksiin,,,

Heippa,

Joo, sama täällä eli nyt tehdään jatkotutkimuksia. Juuri menossa taas verikokeisiin ja EKG:n, lääkäri teki lähetteen jo neurologille ja sisätautilääkärille ainakin.
Ovat hyvin huolissaan avohoidon puolella ja terv.keskusksessa, etenkin, koska oireet muuttuneet kuulemma jo vaarallisiksi ja päivystykseen pitäisi kuulemma mennä ennen viikonloppua..

Liisa Ihmemaa, toivottavasti sinunkin asiasi selviää 🙂👍

Vielä oireista..

Minulla on ollut parin kuukauden aikana siis lukuisia erilaisia kivuliaita ja inhottavia oireita, jotka alkoivat jo vuosi sitten, pahenivat 6kk sitten, pahenivat rajusti lähiaikoina, sekä pahenivat vielä rajummin Ketipinorin vähentämisen jälkeen ja vieroituksen aikana. Varmasti masennuslääkkeilläkin on osuutta asiaan.

Kaikista oudoin on kuitenkin "sähköshokit".
Tuntuu, kuin tulisi sellainen sähköshokki päästä, joka leviää samantien raajoihin ja muualle kehoon. Ensin tulee "shokki", sitten seuraa vilunväristys ja raju lihassätky, oksetus ja raju huippaus.
Olen lukenut, että monella muullakin on juuri tällaisia tuntemuksia ja suurin osa heistäkin on syönyt, tai syö parhaillaan, erilaisia psyykenlääkkeitä.
Tätä on nähtävästi hyvin hankala edes diagnosoida ja niikuin muutkin, minäkin luulin jo tulleeni oikeasti "hulluksi". Psykologi ja jotkut TK lääkärit uskovat, että nämä oireet ovat vain psyykkisiä eli olisin muka saamassa tosi vakavan psykoosin tai, että kärsin vain vakavasta ylikunnosta. Olen vähentänyt ja jopa lopettanut kuntoilun kun ei tässä olossa edes pysty kuntoilemaan. Eli en kyllä usko, että näin hurjat fyysiset oireet voisivat olla ainakaan vain "hulluuden" tai pelkän ylikunnon aiheuttamia.

Onko tästä oireesta kohtalontovereita??
😞

Hei Tweek!

Kysyit, onko tästä "sähköshokista" kohtalotovereita. Tuo oire johtuu mitä todenäköisimmin neurolepteistä. Muistan, kun jouduin psyykelleni sietämättömän kokemuksen vuoksi syömään tuota lääkettä(ja juttua varmasti kulki skitsofreniasta ja ties mistä, mutta mitä asiantuntijoita nyt kukaan tuntematon sitten on). Silloinen miesystäväni oli myös tosi huolissaan kun öiseen aikaan tärisin todella vaarallisesti unissaan. Joskus heräsin myös siihen, että ihan kuin joku olisi ampunut minua yöllä. No, ei ollut, mutta tuokin johtui lääkkeestä. Tuon voi kokea unen rajamailla ampumisena, ja on herätessään aika järkyttynyt. Nykyään ei tuota "sähköshokki"oiretta ole,koska ei ole lääkettäkään. Tiesin, että se johtuu lääkkeestä, mutta lääkärit eivät kuunnelleet. Usko psykiatreihin mennyttä, mutta ei terapeutteihin. Hyvä asiantuntijuus on myös sitä, että myöntää ettei tiedä kaikkea.

Hei taas,

Kauhealta kuulostaa sinun kokemuksesi White princess2!
Näitä oireita ja tuntemuksia on todella hankala kuvailla muille, olen joutunut keksimään omituisia nimiä oirelleni, esim. ”sumea olo”, ”shokit tai zapit”, ”iljettävä olo”, ”vasurikivut”. Kyllä tiedän nyt, että neuroleptin sivuoireet on kyseessä. Huomenna olisi vihdoin se aika omalle psykiatrille. Luotto mennyt minullakin psykiatreihin, sekavat tunteet terapeuttiinkin luottamisesta, mutta tietyt TK lääkärit antoivat vielä toivoa. Ei huvittaisi oikein edes mennä psykiatrille, koska hän oli jo puhelimessa ilkeä. Sanoi, että oireet eivät muka lääkkeestä johdu, olen psykoottinen ja olen tyhmä, koska haluan lopettaa kaikki psyykenlääkkeet. On kuulemma oma vikani, että kärsin oireista (hän ei vain uskonut, että halusin alunperin lopettaa lääkkeen juuri oireiden pahentumisen takia, oireet eivät tulleet lopetuksen takia). Pitäisi kuulemma aloittaa Ketipinor uudestaan kun en näköjään pärjää ilman. Hohhoijaa..en jaksa enää välittää tuollaisista lääkäreistä, jotka tosiaan eivät edes myönnä tehneensä jotakin väärin.

Minullakin on ollut pelottavia kokemuksia lähipäivinä, esim. yritin levätä ja tuli ”shokki” oikeaan rintaan niin kovana, että henki salpaantui moneksi minuutiksi ja luulin saavani jonkun kohtauksen. Tuntui kuin sydän olisi lamaantunut. Kyllä pelotti. Rintaoireita ollut jo jonkun aikaa. Kivut ja ”shokit” ovat pahentuneet ja levinneet jo muualle kehoon ja raajoihin. Käsiin ja ranteisiin tulevat ”shokit” ovat kivuliaita. Oliko sinulla tai muilla lihasjäykkyyttä, lihaskipuja, käsien ja ranteiden kipuja ja pistelyä..?

Aika kaukana on normaalielämä, täytyy sanoa.

Tuo vaikein neuroleptien aiheuttama oire taitaa edelleen muillakin olla unettomuus. Aivan hirveää kun ollut koko päivän kamalat kivut, shokit, pahoinvointia ja ties mitä kaikkea eli kroppa aivan lopussa/uupunut.Eikä pysty nukkumaan tai lepäämään paikallaan edes viittä minuuttia, kun minulla on sitä akatisia-oireiluakin eli liikkumispakkoa. Olen lukenut useasta lähteestä, että unettomuus jää aika varmasti pysyväksi oireeksi. Noh, siihen viimeistään kroppa sanoo, ettei jaksa enää pitää minua elossa. Unettomuus on tietääkseni erittäin vaarallinen tila. Olisiko ideoita unettomuuden helpotukseen?

Hei Tweek!

Vaikutat ihailtavan voitontahtoiselta ihmiseltä. Niin, minustakin on todella väärin, että psykiatrit eivät edes myönnä tehneensä väärin tai vääriä johtopäätöksiä. Kuitenkin he saavat muka katsoa sinua millä tahansa silmällä joka taas voi vääristää minäkuvaa identiteettiään etsivällä nuorella. Itse jouduin monta kerta todella kiusalliseen tilanteeseen lääkkeen sivuoireiden vuoksi, enkä aio sitä enää kommentoida. Anna sinäkin vaan ihmisten sitten puhua, jos esim. olet unettomuudesta täysin sekaisin jossain keskellä päivää. Älä kommentoi. Oli mullakin lihaskipuja ja jäykkyyttä. Menivät ohi kun lopetin lääkkeen. Mitä nyt olen kauhusta jäykkä varmaan vieläkin ajoittain, kun meinasin lopulta viime huhtikuussa kuolla lääkkeeseen. Sydänkipuja oli mutta ei ole enää. Siihen auttaa hengittäminen, mutta parhaiten lääkkeen lopetus. Se mitä kohtasin, oli ihmisten ymmärtämättömyys. Älä välitä siitä. Kyllähän noita lääkkeitä kaikenlaisiin tilanteisiin määrätään.

Hei!

Kiitokset paljon rohkaisevasta tuesta! Tämä tilanne on aivan naurettavan kamala todellakin. En aio ainakaan tosiaan psykiatreille enää kommentoida lääkkeistä mitään, koska siitä ei ole kuin haittaa minulle.

Juuri tuli sairaalasta kaksi kirjettä. Toisessa oli tiedoitus, että saan vasta lokakuussa ajan neurologille. Toisessa sanottiin, että lähete sisätautilääkärille palautettiin lähetteen lähettäneelle lääkärille.

Olen ollut todella masentunut tämän viikon kun alussa näytti siltä, että minun tapaukseni otettiin tosissaan ja saisin apua ja tutkimuksia. Nyt näyttää siltä, että minut ollaan jo unohdettu ja/tai en saakaan tutkimuksia. Luovutus jo alkanut kolkutella mielessä, mutta sinäkään et luovuttanut enkä aio minäkään! Ei voi tosiaan muuta kun jatkaa lääkkeistä vieroitusta (olen siis jo lopettanut Ketipinorin nyt, mutta suurin osa oireista jatkuu yhä) ja unohtaa lääkärit kun ei tällaista tapausta näköjään oteta kovin tosissaan..

Koitetaan jaksaa vaan porskuttaa eteenpäin..

Hei Tweek!

Pura vain tuntojasi tänne, koska yhteiskunta ei nykyään todellakaan ole sama kuin joskus aikoinaan Suomessa. Ei mikään ihme, että olet masentunut. Sehän on aivan normaalia tuollaisessa tilanteessa. Olisi minusta epänormaalimpaa olla pirteällä mielellä. Onhan terveys niin ensisijaista elämässä. Hyvä, että olet lopettanut lääkkeen. On niin paljon muitakin keinoja, millä voi hoitaa itseään. On myös paljon tietämättömyttä, ja sen takia vieläkin ihan uskomattoman kehittymättömiä asenteita jopa koulutetuilla. Sitä itsekin ihmettelen tosi usein. Toivottavasti terveyteesi liittyvät asiasi järjestyvät ja saat vastuuntuntoista hoitoa, johon voit luottaa. Paljon voi tehdä terveytensä eteen onneksi, ja sitä pitää vaalia. Terveyteen liittyvät asenteet kannattaa suodattaa toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

Jos ei kukaan anna tietoa, mitä tämä lääke aiheuttaa, niin eihän tietoa ole. Tämähän on käyttäjätietoa, joka ainakin tietyissä tieteissä kyllä on totta. Neuroleptit aiheuttivat itselleni älykkyden huomattavaa laskua ja tunne-elämän köyhtymistä. Ystäväni vihjailivat jopa persoonalisuuden muutoksista,koska tuntevat minut. Motorinen varovaisuus heikkeni mm. harkintakyvyssä siitä, miten paljon voi harrastaa liikuntaa. Päädyin kerran myös sydänlihaskrampin takia ensiapuun. Kielellinen lahjakkuteni heikkeni mm. aksenteissa ja muissa tunneälyä vaativissa asioissa ja tästä seurasi vaurio itsetuntoon. Minusta tuli myös välipitämätön. Minusta tuli naiseudestani epävarma. Viime huhtikuussa tiesin, että jos vielä suostun lääkitykseen menetän henkeni. No, jäin henkiin. Taas väitetään, että lääketieteellistä näyttöä ei ole. Mutta muissa tieteissä onneksi nähdään asia toisin. Minua haukutaan haahuksi, kun olen keskittynyt omaan toipumiseeni. En välitä. Jäinhän henkiin. En itse olisi koskaan halunnut syödä lääkettä.