Musta tuntuu pahalle
Moi. Mun oli pakko kirjoittaa tänne kun musta tuntuu niin pahalta käsitellä kaikkea yksin. Mä olen pitkään elämässäni kärsinyt mielenterveyden ongelmista ja en tuolloin ollut työelämässä ollenkaan. Nyt tilanne on se että jäin työttömäksi ja mulla on iso aukko CV: ssä noilta vaikeilta vuosilta. Mun on siis erittäin hankala varmaankaan löytää töitä vaikka olenkin alalla, missä on työvoimapula. Ei nyt näyttäisi muutenkaan kauheasti olevan joulun alla avoimia työpaikkoja. Mua ahdistaa koko työnhaku. Edelliseen työhön oli niin helppo päästä ja sain olla oma itseni siellä. Mun on hirveän vaikea tulla uusien ihmisten kanssa juttuun ja pelottaa mun taustan ilmitulo. Tuntuu kaikki niin työläältä ja pelottaa toimeentulo. Mulla on sellanen tunne että haluaisin vaan luovuttaa ja jäädä olemaan tai riistää hengen itseltäni. Ei ollut kauaakaan siitä kun vielä kaikki oli ihan siedettävää elämässä ja oli työpaikka. Oon yksinäinen ja musta avunhakeminenkin tuntuu vaikealta kun ei mulla ole hirveästi vaihtoehtoja. Viimeisestä psykoterapiasta on alle 5 vuotta, joten Kelan tukemana en sitä saa. Itse maksettuna tässä elämäntilanteessa tuo tulisi kalliiksi. Oon jäänyt täysin yksin ongelmieni kanssa eikä aikuisesta ihmisestä kukaan enää niin välitäkään. Eri asia se oli nuorempana. Apua tuntui saavan. Nyt sitä on kai sitten vaan oman onnensa nojassa. En jaksa soitella kriisipuhelimeenkaan kun ei sieltä saa oikein konkreettista apua. Toki kuunteleminenkin auttaa. Mutta koen tosi uuvuttavana selittää mun asioita aina uudelleen ja uudelleen. Mietin näitä asioita jatkuvasti ja koen olevani stressaantunut. Olen lääkärillä jo käynyt ja sairasloma ja lääkitys ei tässä kohtaa hirveämmin auta. Tietenkään terveydenhoidon ihmisille en suoraan sano, että mietin itsemurhaa vaihtoehtona. En halua joutua mihinkään pakkohoitoihin.
Ei sitä pakkohoitoon joudu vaikka lääkärille sanoo miettivänsä itsemurhaa. Minäkin olen aika monta kertaa aikanaan sanonut lääkärille että im-ajatukset pyörii päässä. Eikä lääkäri mitenkään ole ruvennut minua osastolle laittamaan. Toki hän on kysynyt, että haluanko mennä osastolle. Mutta ei mistään pakkohoidosta ole ollut puhettakaan.
Hyvä niistä synkistä ajatuksista on puhua jonkun kanssa. Mieluiten lääkärin. Varsinkin silloin jos on esim. jo laatinut mielessä im suunnitelman.
Olen ollut kaksi kertaa masennuksen ja ahdistuksen vuoksi osastolla. Itse halusin. Todella hyvät kokemukset. Turvallista ja sai vain keskittyä oman olonsa parantamiseen hoitajien avulla. Nyt olen taas tilanteessa jossa mietin jospa pääsisin osastolle. Keskivaikea masennus itse testiin vastatessa. Niin on kova ahdistus ja toivottomuus päällä..
Ensimmäiselle kirjoittajalle sanoisin, että töitä hakiessa paljon enemmän merkitystä on sillä, mitä osaat tällä hetkellä ja mitä olet valmis opettelemaan, kuin CV:n aikaisemmilla aukkokohdilla. Niistä ei tarvitse kantaa huolta. Jos taustan ilmitulo pelottaa, voit kertoa sen oma-aloitteisesti jollain sopivalla tasolla heti työtä hakiessa, ettei tarvitse salailla mitään. Työnantajat kuitenkin ovat yleisesti ottaen paljon kiinnostuneempia kuulemaan niistä vaiheista, jolloin olet tehnyt töitä tai esim. opiskellut. Keskittyisin kertomaan niistä ja mainitsemaan vain sivumennen muut vaiheet, kuten CV:n aukot sairastamisen takia.
Työnhaku on kyllä kamalaa, olen sitä mieltä.
Mun CV on täynnä aukkoja...vuosia. Onneksi jos haen töitä niin työt ovat osa-aikaisia ja silloin kysytään vaan todistuksia kouluista.
Sun kirjoitus kolahtaa monelta osin itseeni. Eli samaistun.
Et ole ainut, joka miettii näitä asioita. Pitkän työttömyyden jälkeen on myös jotenkin... miten sen sanoisi... vaikeaa hakea töitä ja aloittaa ne. Mua pelottaa just toi sama asia, että miten perustelen CV:n pitkän aukon - miksi en ole tehnyt töitä kahteen vuoteen.
Toinen osa minusta kokee, että voisin hyvinkin olla työelämässä. Yhtäältä siellä pärjääminen mietityttää. Kärsin terveydellisesti. Minulla on paljon traumoja ja paniikkikohtauksia ja niiden pelkoa.
Mut siis, hirveän hyvä, että kirjoitit tänne. Onko mitään tahoa, jolle pystyt juttelemaan omana itsenäsi? Mitkä jutut sulle tuottaisi mielihyvää ja rentoutta?
Mietin myös sitä, että kun sitten meet työhaastatteluun/töihin niin näytät vaan brutaalisti koulutodistukset ja CV:n niiltä osin, milloin oot ollut töissä. Sen aukon, mikä on ollut... niin... No, voin rehellisesti sanoa, että mä oon valehdellut työhaastatteluissa ja luultavasti valehtelen jatkossakin. Voit tottakai sanoa, että tuo elämänvaihe oli vaikea ja olen sairastanut siinä. Toisaalta voisit ohittaa siihen liittyvät kysymykset melko lyhyesti ja lopettaa siitä keskustelun alkuunsa. Sanoa vaan, että siinä oli elämässä vähän muita juttuja, mutta nyt olen kiinnostunut tästä työstä.
Aikanaan kun hain osa-aikatyötä ja kärsin mielenterveyden ongelmista, multa aina tivattiin syytä, miksi en hae kokoaikatyötä. Valehtelin siihen syyn. Tämä siksi, että a) ei kiinnostanut selittä asioitani vieraille ja b) pelkäsin, että jos mainitsen sanan mt-ongelma, mua ei palkata.