Kirjottelen tänne mitä huvittaa. En esittele itteäni sen kummemmin. Oon tämmönen 29-vuotias nainen, jolla on skitsofrenia ja ehkä dissosiaatiohäiriö, ei oo diagnosoitu vielä tota dissosiaatiota. Mulle suunnitellaan nyt pitkällä tähtäimellä kuntoutusta ja mahollisesti psykoterapiaa. Että mun kuntoutuminen kestää vuosia.
Nykyään mulla menee suht hyvin ja arjen asiat sujuu.
Eipä mulla muuta.
Väsyttää. Huomenna pitäs lähtee päivätoimintaakin ekan kerran.
Hyvin meni päivä päivätoiminnassa, oon vaan ollu ihan naatti sen jälkeen, ku päivän pituus on siellä 6h.
Tänään on ollut huono päivä, äänet käskeny tekee asioita ja yhen toteutinkin. Mut otin tarvittavan, jos se auttas.
Mun on pakko satuttaa itteäni, koska ahistaa nii julmetusti. Nipistelinkin itteäni jo tossa, taitaa olla syysmasennus tulossa.
Mulla on jotenkin itsetuhonen olo, joku ihmeen masennus, johon liittyy tommosta.
Hmm, mulla on masennusta ja psykoottisia oireita.. kuulen ääniä, nään niitä hahmoja ja sitten tunnen kuinka mun iholla kävelee jotain olioita. Tunnen myös sen, et mulle on tapahtumassa pahaa..
Yllä olevat oireet on edelleen. Sitten lisänä on vainoojia, ne tarkkailee mua joka paikassa. Lisäks joku tekee mulle nää haavat mut kuka?
ei sua kukaan vainoa, ja oot ihan turvassa. Kokeile luoda kotiis turvapaikka, joku kiva pieni nurkka missä on sulle tärkeitä esineitä ja lämmin ja turvallinen olla.Tai sit mielikuvamatkaat jonnekin mikä on sulle mieluisa ja hyvä paikka.
Kukaan ei tee haavojasi kun sinä itse ja jotenki uskon et tiiät sen kyllä. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan muuta keinoa purkaa pahaa oloa kun viiltely. (kirjottaminen, piirtäminen, liikunta, vaikka käsien uittaminen kylmässä vedessä jos kipua hakee.. on jäljettömämpää touhua kun viiltely. )Ei ole helppo juttu, mut mahdollinen.
Mulla on ollu viime päivät todella paha olo. Koen ihmiset uhkana, ja ne aikoo satuttaa mua. En pysty luottaa kehenkään..
Komppaan Zirkonin ajatusta turvapaikan luomisesta, johon voit aina mennä kun nuo olotilat meinaa iskea päälle (tai iskee).
Minkälainen on se sun oma turva(paika)n ajatus? Sitä ei kukaan muu voi sun puolesta päättää. Mieti missä, minkälaisessa koet oloa pelottomaksi. Mitkä jutut tuo sitä turvan tuntua? Oletko saanut joskus jonku jutun sinulle läheiseltä tuntuvalta, minkä voit miettiä mielessäsi vaikka.niin että.pidät sitä sylissäsi tai jonka suojaan.voit mennä?
Tyttönen vaan kirjoitti:
Mulla on ollu viime päivät todella paha olo. Koen ihmiset uhkana, ja ne aikoo satuttaa mua. En pysty luottaa kehenkään..
Hei Tyttönen Vaan.
Minulla on myös paha olo, ja koen ihmiset uhkana, mutta se on tyypillistä sairaudelleni. Olen usein miettinyt miten pitää suhtautua ajatuksiin jotka vihjailevat mahdollisuuksista sairastuttaa minut vielä pahemmin, kuin olen jo sairastunut. Minun on vaikeata saada myös luottamus muihin ihmisiin, jopa lääkäreihin ja hoitajiin, näen kaikki sairastumiseni kannalta negatiivisessa valossa.
Mun on välillä vaikee tajuta mikä on sairautta ja mikä ei. Vaivun kuulemma välillä ihan omaan maailmaankin, etten reagoi puheeseen, että tuijotan vaan. Sitten myös harhat ja todellisuus menee sekasin välillä kans..
Hei Tyttönen Vaan.
Minusta se on ihan normaalia ajatuksissaan oloa. Ja ei sitä aina erota kuvitelmia ja ajatuksiaan toisistaan, siitä seuraa aina sanomista, jonkun huomattua tilanteen. ✋
Mua vainotaan, tiiän sen et mua vainotaan joka paikassa..
Mua ahistaa, mua vainotaan ja halutaan satuttaa..