Perjantai ilta suunaton vitutus päälänsä. Olis niin mukava olla ja mennä kavereiden kanssa. Noh miksen mene? Olis mulla kavereita mutta.. Se on se viina.. en halua juua! Olen totaalisen väsynyt siihen juomiseen!!!! Noh miksen mene selvinpäin? Noku en pysty ☹️ Jos jotenkin saan ihteni ulos kämpästä niin se on heti ahistuspäälänsä ja ei aikaansa ku saan kauhean mikreeni kohtauksen. Vuosien terapian jälkeen voin käydä kaupassa puolison kanssa ilman että heti hypin seinille. Vaikkei siltä äkkiä vaikuttas niin iso edistys sekin on. Ollaan käyty jopa elokuvissa mistä tosin sainki jälikäteen kauhean mikreeni kohtauksen. Olishan nuot rauhottavt tuosa pöydällä mut jokanen tietää kuinka hyvin hauskanpito sujuu ku on turruttanut ihtensä rauhottavilla. 90% kavereista ole mua ikinä edes nähnyt selvinpäin.. jos niitä nyt edes kavereiksi voi sanoa. Ne on jotain rekvisiitta joiden avulla voin hetkellisesti esittää olevani normaali ihminen. Olis noita pari joiden kans voi nähä joskus selvinpäinki mutta.. se ei tunnu hyvältä.. kokoajan vaan odottaa että lähtis tuo jo pois niin voin olla omaihteni rauhas. Voin laskea muurini jotka on niin raskaat että lyhytkin aika kuluttaa. Jopa kotona lasten ja puolison läsnäolles on pakko pitää jotain suojaa päälänsä.. ei voi näyttää kuinka pahalta oikeesti tuntuu. Haluais vaan käpertyä sänkyyn ja pysyä siellä. Alotin uuden vertaistuki ryhmän. Sinänsä se on varsin mieleistä mutta pelottaa kuinka pahaan kuntoon se taas vetää. Sinänsä voin kylmän rauhallisesti nykyään jo myöntää että juu.. mua käytettiin hyväksi, juu mua on raiskattu, juu mua on loukattu.. juu mua pahoinpidelty. Mutta.. viimesimmän vuoden aikana se on ollu vaikeampaa.. joka kerta se on heilauttanut jotain sisällä. Vuosien ajan terapiaa ja lääkkeitä ja mitä se on auttanut. tuntuu entistä pahemmalta. milloin se oikein alkaa helpottaa? Vuosi sittenki luuli että no nyt oon saanu jonku asteen tukevan pohjan niin sit kaikki mureni taas alta kun jostain pimeästä kolosta alitajunnasta nousiihan uudet muistot mieleen. 1 asian saa käsiteltyä tai luulee että saa niin nousee 10 uutta pintaan. En juuri nyt suunittele itsemurhaa mutta jokaikinen päivä se on mieles tai ainakin kysymys miksi jatkaa. ei se tästä helpota. vuosi vuodelta vaan sattuu enempi. Vaikka on hyvä tukiverkosto ja perhe joka välittää niin ei ne ikinä voi ymmärtää täsä tuskaa mitä jokaikinen päivä on. jos mun on pakko elää niin miksen sitten sais tehä sitä edes yksinäni rauhas kotona piilossa.. miksi on pakko lisätä mun tuskaa pakottamalla mut yhteiskunnan vaatimaan muotiin tapaamaan ihmisiä ketä en halua tuntea paikkohin joihin en halua menä. oisin ihan suht onnellinen ku saisin pysyä vaan kotonani hääräten perheeni ja kirjojen kans. Mun omassa piilokolossa.
huh.. jopas tuli sepostus 🤨
Sinun täytyy olla kirjautuneena, että voit vastata tähän aiheeseen.