Tässä tuli pienehkö tauko luovuuteen.
Pyhät ja äitiittenpäivät vietettynä 😉

Niin, tuohon vaatepuoleen.... itseasiassa siitä voisi koettaa ihan omansalaista ketjua saada aiksaseksi, sillä saattaa olla, ettei kaikki tässä ketjussa tykkää, että asia heittää näin paljon alkuperäisestä aiheesta. Taidan siirtää pari juttua uuteen, kokeeksi, että tämä epävakaa- juttu pysyisi paremminkin tapetilla tässä.

Mutta... Pompulalle; Olen (olisin) tarkka pukeutumisessa, siis riippuen tilanteesta.
Meillä "naisilla" sentään on aika vapaata pukeutua miesmäisesti, sillä lähes kaikki miestenvaatteet menettelee naisellekin. Toisinpäin onkin sitten hankalampaa.

Jos sitten on tilaisuus olla oikein paremminkin oma itsensä, tykkään myös pukeutua miehekkäästi. Renttua musta ei tulisi, vaikka olisinkin 100%n mies 😉 ei pukeutumisessa, eikä käytöksessä. Naiset ensin, mutta EI heikoille jäille.

Hei, luin näitä viestejä ja tunnistan paljon samoja asioita itsessäni siis minulla on myös todettu epävakaa persoonallisuushäiriö. Sen lisäksi minulla on ollut masennus jo useita vuosia. On yli ja alivirittyneisyyttä, vaikeutta hallita tunteita, impulsiivisuutta, mielialat vaihtelee nopeasti ja masentuneisuuteen jää kiinni ja sitten tuntuu että kaikki kaatuu päälle, mustavalko ajattelua, satutan itseäni, viiltelyä, hylätyksi tulemisen pelkoa.. Itselläni on myös vaikeiden lapsuuden ja nuoruuden kokemusten seurauksena niin vaikea luottaa keneenkään tiettyjen asioiden takia.. Olisi mukavaa kuulla lisää teidän muiden kokemuksia ja saada vertaistukea muilta joilla tämä personallisuushäiriö on 🙂

Windyhh, ihan olisin voinut itse kirjoittaa tekstisi. Mietin yksi päivä miten epävakaa persoonallisuus syntyy. Googlailin ja sitten mietin, että no mitäpä muutakaan tällä historialla. Minä en oikeastaan pelkää hylätyksi tulemista. Riippuu tietysti missä mielessä hylätään. Olen kasannut itselleni haarniskaa, jonka läpi ei tulla helposti. Joten hylätyksi tuleminen on vaikeaa. Ajatukset lähtivät harhailemaan.

Hei, Pompula onko sinulla milloin todettu epävakaa ph? Itselläni siitä ei ole kovin kauan ja olen myös miettinyt paljon että mistä se oikein johtuu ja olenkin aika paljon lukenut aiheesta ja omaa käyttäytymistä on alkanut ymmärtää ehkä vähän paremmin. Oletko saanut jostain apua tähän sairauteen? Minä vasta odotan pääsyä terapiaan ja toivon että siitä olisi apua. Minulla on tällä hetkellä aika huonosti asiat elämässä ja olen niin masentunut enkä pääse siltä eroon ja mietin itsetuhoisia ja ahdistaa kun tuntuu että on niin saamaton ja vaikeuksia muiden ihmisten kanssa olemisessa ja olo on jotenkin niin tyhjä ☹️

Windyhh epävakauteni on todettu vuosia sitten. Jos käyt mielenterveyspkl:lla, niin sieltä kannattaa kysellä epävakauden oireisiin ja niiden helpottamiseen tähtääviä kursseja. Niitä sitten tarjotaan sen mukaan mikä kenellekin missäkin tilanteessa katsotaan parhaaksi ja mitä ylipäätään on saatavilla.

Uusi palstailija täällä ja löysin heti tämän ketjun kun niin sanotusti osui ja upposi. Itselläni jo vuosia sitten todettiin vaikea, tunne-elämän epävakaa persoonallisuushäiriö. Oireeni ovat olleet äärimmäisen vaikeita, vaikkakin tässä vuosien varrella jo lieventyneetkin jonkin verran ja saanut kasvatettua itsensä vahvemmaksi.

Vaan elämässäni riesana on tänä päivänä ihan hirveät mielialanvaihtelut. En pysy missään päätöksissäni, kun tunteet heiluvat laidasta laitaan. Olen yhtenä päivänä täysin varma jostain asiasta mitä haluan ja mielestäni olen sen ajatellutkin loppuun asti oikein kunnolla. Vaan seuraavana päivänä voikin mili olla täysin eri mieltä ja taas olen varma, että näin se on, kun tietysti taas olen mielestäni sen miettinyt perinpohjin. Kunnes taas mieli muuttuu....

Olen todella ahdistunut tästä kaikesta. Syö uskomattoman paljon voimia, kun tunteet/päätökset heittelevät kuin heinä tuulessa. Tuntuu kuin olisin täysin hukassa, koska en tiedä mitä oikeasti haluan elämältä. Toisinaan on vaikeaa kaupassakaan käydä, kun saatan seisoa minuuttitolkulla leipähyllyllä, miettien kumman leivän otan kahdesta. Ahdistun, en osaa itseni kanssa tehdä päätöstä, kummasta pidän ja kummasta en. Tänään olen koiraihminen, huomenna kissaihminen. Aina tietysti kullakin hetkellä varma, että näin se on. Ajatukset heiluvat aivan ääripäästä toiseen.

Nyt jotenkin alkanut tässä tajuamaan, miten paljon nämä tunteet taas heittelevätkään. Tuntuu todella tyhjältä, ontolta ja päämäärättömältä, kun ei tiedä mitä mieltä huomenna on jostain, saatika ensi viikolla. Tuntuu kuin olisi täysin tuulen riepoteltavana, vailla ankkuria.

Minusta nuo sinun oireesi on nyt Tehotyttö enemmän masennusta, kuin epävakautta. Mietin tätä jo aiemmin ja ajattelin kirjoittaa vasta kun huomaan, että ajattelen edelleen näin. Nyt huomasin tämän ketjun uudestaan ja ajattelin vastata. Leipähyllyn ja minkä tahansa kaupan hyllyn välissä masentunut ei osaa päättää. Kaikki päätökset, pienet ja suuret on ylitsepääsemättömän vaikeita. Onko sinun vaikea mieltää mikä on masennusta, mikä epävakautta?

Voi tietenkin olla, että epävakaus vielä vahvistaa näitä päättämättömyyden tunteita? Muistan kyllä itsekin lähteneeni kerran kaupan hyllyn välistä jalkaa varsinaisesti, tai kuvainnollisesti (en muista) polkien, kun en ole saanut päätettyä ☹️

Tervehdys,

Olen aloittanut blogin kirjoittamisen aiheesta. Kerron siinä, miten epävakaus minulla näkyy/tuntuu. Lisäksi käsittelen mm. päihderiippuvuutta ym. riippuvuuksia, jotka tuntuvat liittyvän tämän häiriön oireistoon. Kerron myös asioista, joiden uskon kytkeytyvän häiriön kehittymiseen. En usko, että maltan olla välillä kirjoittamatta myös muista mieleen muljahtavista asioista, esim. meditaatiosta ym. Jää nähtäväksi.

Olen mies. Kerron tämän siksi, että olen aika vähän nähnyt miesten kirjoittamia blogeja aiheesta. Samasta vaivastahan tässä kuitenkin kaikki kärsimme.

Diagnoosini on tarkentunut hiljattain. Olen vasta aivan viime aikoina taipunut käyttämään lääkitystä. Terapeuttia etsin tällä hetkellä tutustumiskäyntien muodossa. Kun asiat etenevät, tulen kertomaan kokemuksiani myös em. asioista.

Tsemppiä ja jaksamista kaikille tasapuolisesti.

TobiasB kirjoitti 13.9.2016 17:55

Tervehdys,

Olen aloittanut blogin kirjoittamisen aiheesta. Kerron siinä, miten epävakaus minulla näkyy/tuntuu. Lisäksi käsittelen mm. päihderiippuvuutta ym. riippuvuuksia, jotka tuntuvat liittyvän tämän häiriön oireistoon. Kerron myös asioista, joiden uskon kytkeytyvän häiriön kehittymiseen. En usko, että maltan olla välillä kirjoittamatta myös muista mieleen muljahtavista asioista, esim. meditaatiosta ym. Jää nähtäväksi.

Olen mies. Kerron tämän siksi, että olen aika vähän nähnyt miesten kirjoittamia blogeja aiheesta. Samasta vaivastahan tässä kuitenkin kaikki kärsimme.

Diagnoosini on tarkentunut hiljattain. Olen vasta aivan viime aikoina taipunut käyttämään lääkitystä. Terapeuttia etsin tällä hetkellä tutustumiskäyntien muodossa. Kun asiat etenevät, tulen kertomaan kokemuksiani myös em. asioista.

Tsemppiä ja jaksamista kaikille tasapuolisesti.

Hei, TobiasB!

Yritin löytää blogiasi. En löytänyt. Mietin kirjoitatko suljettua blogia, julkista ja haluatko kertoa täällä blogisi nimen (eli oletko TobiasB:nä kirjoitellut tukinettiin, etkä halua tunnistettavan, eli et kerro)?

Auttaako sinulla meditaatio? Viimeksi eilen mietin meditaatiota, että saisi "hiljennettyä" tämän pään... Ja puhut lääkityksestä. Eihän epävakauteen ole tietääkseni muuta, kuin mielialalääkitys. Tuntuu, että olen (jos minulle on joskus kerrottu) unohtanut kaikki apukeinot. No nämä black-outit liittyvät myös epävakauteen. Näin naisena vielä pms-oireet lisäävät oman twistinsä 😑❓

Tänään rassaa itselle asetut odotukset, "silmätikuksi" joutuminen. Inhoan, kaihdan silmätikuksi joutumista oli se hyvässä, tai pahassa. Se imee kaikki mehut ja vie elämänhalun. Saa sekaisin, kun seinäkello. Kai tämä tästä taas ohi menee 😑❓ Halu piiloutua maailmalta. Olla olematon.

Käytätkö ahdistuslääkkeitä epävakauteen? Itse yritän kaihtaa niitä, mutta kai nyt olisi taas oikein asiallista napata nappi.

Anteeks tää sekava sepustus (<- samalla soimaa itseään anteeksipyyntelystä) 😠

Epävakaa vihdoin diagnosoitu noin 1,5 vuotta sitten. En ikinä ymmärtänyt äkillisiä tunteenpurkauksiani enkä ymmärtänyt, että ylireagoin moniin tapahtumiin elämässäni. En osannut elää hetkessä, vaan jatkuvasti mietin ja surin tulevia ja menneitä. En tiennyt,että totaaliset (vihaiset) ylireagointini olivat syynä vaikeuksiin parisuhteessani.

Onneksi minut vihdoin diagnosoitiin (alustavasti) osastolla ja virallisesti psykkan polilla. Pääsin vuoden mittaiseen DKT-ryhmäterapiaan (dialektinen käyttäytymisterapia), ja se muutti elämäni.

Tämän diagnoosin kanssa on mahdollista elää aivan normaalisti, mutta se vaatii sen, että läheiset ihmiset tietävät mistä on kyse.

Moikka kaikille🙂!

Siitä on kauan kun oon viimeksi kirjoittanut!Soriii(nolona). Mitä tuosta luin noita aiempia kirjoituksia niin yritän tässä vastata. Kaksisuuntaista on mulla mietitty jo iät ja ajat, mutta viime vuosina se on jäänyt pois. Lääkärit on selkeesti sitä mieltä että ei ole. Ja olen itsekin, vaikka en mikään lääkäri olekaan;D.

Olin maanantaina psykiatrilla ja jatkettin mun eläkettä v.2017 loppuun. Tai odottelen kelan päätöstä(Niissä menee se 2-3kk). Noista kun ei koskaan tiedä mitä päättävät vaikka eivät ihmistä tunne tai ole koskaan hoitaneetkaan. Siksi päällä jännitystä ja ahdistusta. Toivon vaan että menee läpi.

Alotettiin mulle efexorin 300mg päälle Voxtra 150 mg. Naurattaa. Piristävä lääke, ironista. Juuri sitähän adhd ihminen tarvitseekin, että voi hyppiä lisää seinille;D. Ja kun muutenkin nukkuminen sairaan vaikeeta. Saa nähdä onko tuosta apua. Mennyt nyt 2 tai 3 päivää ja tiedän että lääke ei voi vaikuttaa vielä näin nopeeta, mutta tuntuu että vaikuttaa.

Siis hirveä sääliminen ja itsemurha meno omissa ajatuksissa. Monissa mieliala lääkkeissä kun nuo saattaa olla pieninä oireina. On se mielenkiintosta että lääkkeellä tavotellaan parempaa oloa, mutta sitten sivuoireina voi tulla jotain aivan päinvastasta. Ikinä ei oo tullu mulle sivuoireina tällasta oloa. Tosin en voi olla varma että johtuuko se juuri noista lääkkeistä.

Ai niin...pidin tärkeänä että psykiatri otti esille pari asiaa joita oon miettinyt pari vuotta. Suositteli että voisin jossain vaiheessa kokeilla biologisia hoitoja. Eli sähköhoitoa ja magneettihoitoa. Ite oon valmis tekemään lähes mitä tahansa että paranen.
Uudesta b-lausunnosta kävi ilmi jo se mitä oon kans ajatellu parisen vuotta. Psykiatri oli jo sitä mieltä että lääkehoito ei tunnu auttavan mua samalla tavalla kuin monia muita. Ollaan kokeiltu monenlaisia yhdistelmiäkin, mutta mitään ei ole tapahtunut. Olo on jatkunu aika samana tai ollut huonompikin.
Magneettihoito on uusinta uutta. Se kyllä kiinnostaisi. Katsoin siitä ylellä jonkun dokumentin masennuksen hoidossa, mutta ajattelin että ei ole vielä saatavilla kaikelle kansalle;). Enkä ihan niin paljon siitä vielä tiedä että suostuisin noin vain. Täytyy tutkia asiaa vielä tarkemmin ja kysellä niiltä ihmisiltä toimivuudesta jotka sitä on kokeillu.

Tuntuu että on ollut aika vaikeata viime päivinä. On ns "kesto V....."päällä. Tuntuu ettei siitä pääse eroon millään. Ei niin millään. Raivostuttaa jo ihmisten hidas edessä käveleminen ja hetki sitten meinasin räjähtää kunnolla kun kirjoitin väärin. Ei hyvää päivää😀. Miten tää on menny tällaseks???
Tuntuu että mun kaikkiin kommentteihin on piilotettu jotain negatiivista ironiaa ja piikittelyä. Ei toisia ihmisiä kohtaan. Vaan itseä..noh ja ehkä välillä terapeuttiakin kohtaan.

Tänään olin kyllä terapiassa niin vaikea tapaus ja vasta rannan kiiski ettei oo aikoihin nähty. Ihan kun sitä taantuis jotenkin lapsen tasolle. Siis sellasen 4-vuotiaan joka kiljuu ja huutaa ja toivoo että sillä tavalla kaikki onnistuu(en kyllä siis kiljunu ja huutanu, mutta tajusitte pointin;D).

Tällasta tällä kertaa...
Lupaan kirjoitella ahkerammin tänne. Ehkä oma mielikin kevenee ja saa pohtia ajatuksia toisten kanssa🙂.

Kaikille omien demoniensa kanssa kamppaileville jaksamista!!🙂🌻

Olin itsetuhoisuuden takia osastohoidossa (taas), kun osastonlääkäri ensimmäistä kertaa mainitsi epävakaan persoonallisuuden diagnoosin ja lisäsi sen tietoihini. Olin raivoissani, diagnoosissa ei eritelty olinko rajatilatyyppi F60.30 (impulsiivinen häiriötyyppi) vai F60.31 (rajatilatyyppi). En uskonut pelkkään osastohistoriaani perustuvaan diagnoosiin ja kapinoin voimakkaasti sitä vastaan.

Osastolta päästyäni kerroin psykiatrian lääkärilleni ja terapeutilleni epäluulosta diagnoosin suhteen. Minulle tehtiin kattava SCID-II haastattelu, jossa varmistui sekä epävakaa persoonallisuus (rajatilatyyppi) että vaativa persoonallisuus. Diagnoosin jälkeen pääsin epävakaille tarkoitettuun DKT-ryhmäterapiaan, joka auttoi minua todella paljon. Myös diagnoosin ymmärtäminen (sen ymmärtäminen, että joskus tunteet ottavat tarpeettomasti vallan), auttoi paljon.

Kaksi vuotta diagnoosin saamisesta olen kuntoutunut siihen pisteeseen, että lopetin asiakassuhteeni psyk.polille. Olen vähentänyt lääkkeeni minimiin (uusiutuvan vaikean masennuksen takia ylläpitoannostus Venlafaxinia) ja voin/nukun hyvin.

Pakko mainita myös se, että vuosi sitten kävin läpi 6x ketamiinihoidon. Se lopetti itsetuhoiset ajatukseni ja auttoi masennuksessa - ilman muuta myös auttoi omaksumaan DKT-terapian opit ja hyödyt.

Olen todella kiitollinen saamaani hoitoon sekä osastolla että avopolilla. Jos luulet kärsiväsi epävakaasta persoonallisuushäiriöstä, hakeudu psykiatrisen hoidon piiriin (lähetteellä terveyskeskuksesta)! Se voi muuttaa elämäsi!

Pompula kirjoitti 30.6.2016 13:0

Minusta nuo sinun oireesi on nyt Tehotyttö enemmän masennusta, kuin epävakautta.

Epävakaan persoonallisuushäiriön lisäksi monella todetaan (siihen liittyvää) vaikeaa masennusta. Masennusoireet eivät poissulje epävakaata persoonallisuutta.

topcat kirjoitti 26.10.2016 23:11

Pompula kirjoitti 30.6.2016 13:0

Minusta nuo sinun oireesi on nyt Tehotyttö enemmän masennusta, kuin epävakautta.

Epävakaan persoonallisuushäiriön lisäksi monella todetaan (siihen liittyvää) vaikeaa masennusta. Masennusoireet eivät poissulje epävakaata persoonallisuutta.

Totta. Kommentoinkin miltä minusta vaikutti 😉
Mitä topcat ovat nuo mainitsemasi 6x ketamiinihoidot?