Olin laittanut viestin toisaallekin, missä antoivat ymmärtää, että jonkinlaista lisäselvitystä voisi olla tarpeen saada. Ok. Mielen ohjelmoinnin idean mahdollisuudella tarkoitin viitata siihen, miten esim. sanoihin, muistoihin ja symboloihin voi luonnehtia "kiinnittyneen" tunnelatausta ja emootioita aiheuttavia tekijöitä. Tämä "kiinnittyneisyyden" idea toimii kuitenkin vain tietynlaisella yhdellä yksinkertaistetulla tasolla, jossa ilmiötä pelkistetään niin paljon, että siitä voitaisiin piirtää (käsin, kynällä) helposti hahmotettavissa oleva kuva, jossa esim. jonkin käsitteen aktivoiminen aiheuttaisi reaktion (nuolia suuntautuneena yhdestä nimetystä pallerosta toiseen). Neuraalisella tasolla eli sillä tasolla, missä tarkasteltaisiin neuroneita, synapseja, aivojen välittäjäaineiden ja reseptoreiden toimintaa, natrium--kalium -pumppuja, kalsiumin ja glukoosin merkitystä neuronien toiminnan kannalta yms. jouduttaisiin asioiden selittämiseksi piirtämään miljoonia viivoja ja siitä tulisi kyllä pelkkää suttua.

Tällaisista asioista kertoessani ja niistä kysyessäni en yleensä johda kerrontaani suoraan omista kokemuksistani tai tilanteestani, vaan ne juontuvat enemmänkin jonkinlaisesta kasautuneesta intuitiosta, joka perustuu tietämykseeni ja kokemukseeni maailmasta yleensä. Ts. mieleni kertoo minulle, että olen lähellä sellaisia selityksiä, jotka pitävät paikkansa, mutta täysin niistä varmistuakseni minun täytyy hiukan kuulostella, mitä muut ovat niistä mieltä. Asia itsessään vain sattuu olemaan sen verran hankala, että sitä pitää käsitellä usealla eri abstraktion tasolla, joita on hankala sovittaa yhteen. Vrt. määritelmään "level of abstraction" (mutta älä unohda alkuperäistä rihmasto-vertaustani):

"The amount of complexity by which a system is viewed or programmed. The higher the level, the less detail. The lower the level, the more detail. The highest level of abstraction is the entire system. The next level would be a handful of components, and so on, while the lowest level could be millions of objects." ( http://www.pcmag.com/encyclopedia_term/0,1237,t=level+of+abstraction&i=46045,00.asp )

Asiaa voi kokeilla lähestyä vaikkapa niin, että kokeilee palauttaa mieleensä jonkin kauan aikaa sitten tapahtuneen asian. Keskittyen hetken aikaa sitä ajattelemaan, siitä alkaa tulla mieleen enemmän asioita ja vähän aikaa vielä odotellessa vielä vähän lisää. Seuraavana päivänä ehkä vielä jotain pientä, mutta usein käy niin, että joutuu huomaamaan unohtaneensa aika paljonkin. Toisinaan tämä on väärä luulo, mikä voisi varmistua esim. tehokkailla mieleenpalauttamistekniikoilla tai välittäjäaineiden toimintaa boostaavilla aineilla, joiden avulla on helpompi palauttaa tietoiseen mieleen asioita olkoon ne sitten vuosien takaisia tapahtumia tai edellisviikon koulutenttiin luetun kirjan sivut 165 - 204. Monesti kuitenkin joutuu huomaamaan, että mielestä tosiaan on karsiutunut pois jotain, eikä sitä jotain saa sieltä esiin minkäänlaisilla vihjeillä.

Ns. suuria linjoja voi olla hankalampi unohtaa kuten sitä, että on joskus vuoden 2010 tietämillä matkannut eteläisemmästä Suomesta tietyn nimiseen paikkaan pohjoisemmassa, mutta muistaako ihan takuulla myös sen, missä järjestyksessä ensimmäisellä taukopaikalla etsi repustaan musiikin soittamiseen sopivaa laitetta, sämpylää ja kynää? Ja jos muistaa, niin muistaako minkälainen se kynä oli, entä se miltä se sämpylä tuntui kädessä ja mikä oli ensimmäinen biisi, joka soittimesta valittiin? Entä minkälainen auto kulki juuri sillä hetkellä ohi, kun sai sen kynän käteensä ja marmattiko mukana ollut henkilö millä äänensävyllä jostain asiasta sillä hetkellä, kun sämpylästä otti ensimmäisen haukkaisun? Entä oliko tuolla marmattajalla tuolloin takin ylin nappi kiinni vai auki? Ja niin edelleen, yhä tarkempaan ja yksityiskohtaisempaan mennen.

Ns. yksityiskohtien unohtaminen on aktiivinen mielensiivoamisprosessi, jota mielen voi luonnehtia harrastavan ilman erillistä käskyäkin, perustuen siihen, miten neuraalisella tasolla käydään jatkuvaa "kisailua", mikä ilmentyy hermoverkkoyhteyksien luomisien, aktivoitumisien, tyrehtymisien, karsiutumisien muodossa. Sitä on hankalampi selittää/arvailla, miten ja mihin muistot ovat sillä tasolla "tallettuneena", koska pitäisi ottaa huomioon kaikenlaista sellaistakin kuin minkälaisella taajuudella neuronit toisilleen viestivät ja sisältääkö tuo käytetty taajuus jotain olennaista informaatiota muistojen tallettuneisuuden kannalta yms.

Väitän kuitenkin, ja tämä perustuu omaan kokemukseeni, että mielelle ja sitä kautta "alemmille tasoille" pystyy antamaan eräänlaisia vihjeita tai signaaleja karsimishaluistaan -- sillä tapaa, että kyse ei olisi asioiden "piilottamisesta" tietoiselta mieleltä näitä asioita, vaan että kaikki jäljet niistä poistuvat myös sieltä neuraaliselta tasolta. Tätä voi ajatella taitolajina, eikä se ole niitä helpoimpia.

Todella mielenkiintoista pohdintaa. Jos ajatellaan aivoja ja niiden toimintaa niin osa asioista varmaankin karsiutuu mielestä jo pelkästään uusiutumattomien aivosolujen kuollessa, jolloin jää muistinpaikalle tyhjä tila, jota ei enää voi edes käyttää. Toisaalta aivot kuormittuvat ja aivojen täytynee jatkuvasti suorittaa karsintaa. Karsinta minusta tapahtuu siten, että aivot asettavat asiat tärkeysjärjestykseen ja ne muistiradat, jotka ovat jatkuvasti ja uudelleen esim työn ja kunkin ammatin vaatimalla tavalla välttämättä ja koko ajan aktiivissa, sysäävät passiiviin vähemmän tärkeät asiat. Muistin aktiivi on päällimmäisenä. Kun nämä muistiradat ihmisen oman päätöksen perusteella esim lomalla, jättää passiiviin, aktivoituvat passiivissa olleet muistiradat. Itse ainakin pitkien lomien aikana koen suurempaa luovuutta ja saan uusia ideoita, jotka unohtuvat ja häviävät mielestä työn edellyttämien muistiratojen aktivoituessa.

Käyttäytymis- ja kognitiiviset terapiat, joita en ole siis koittanut enkä tiedä mitä ne oikeastaan sisältävät, yrittänevät myös vaikuttaa aivojen reaktioihin tiettyihin asioihin ja muuttaa ihmisen reagointitapaa tietyissä olosuhteissa. Kun uuden reagointitavan opettaa aivoille, aivot unohtavat aikaisemman tilanteeseen liittyvän reaktion ja opettelevat uuden reaktion, eli uusivat muistiradat ja synapsit siten että aivot reagoivat ärsykkeeseen uudella muistamallaan tavalla.

Kaikki edellä mainittu vastaava edellyttää aiemman karsimista ja täyttämistä uudella. Aktiivinen karsiminen olisi siis minusta mahdollista ja toisaalta aivot suorittavat karsimista itse kuin kuormittunut kovalevy. Häiriöiden voisi tässä mielessä ajatella olevan kuin ylikuumenemista aivojen kuormituttua liikaa. Ylikuumeneminen voisi ilmetä esim hermoromahduksen kaltaisesti. Ylikuumenemisen riskiin vaikuttanee se, ovatko aivot kemiallisessa tasapainossa, eli onko esim aivoissa jotain välittäjäainetta liikaa tai liian vähän, jota puolestaan voinee korjata lääkkeillä. Vastaavasti koko muu fyysinen ympäristö kuten hormonit ja niiden epätasapaino vaikuttavat vastaavasti, kuten vaikka kimpirauhashormonin puute aiheuttaa masennusta eli puhtaasti fyysinen puute aiheuttaa mielenhäiriön.

Edellinen meni varmaan ohi aihewn, mutta mitä tulee karsimisprosessiin ja tyhjentymisvaiheen jälkeiseen ohjelmointiin, uskon että ympäristö nimenomaan vaikuttaa tähän ja että aivojen saadessa tilaa tyhjiön täyttävät siihen ensinnä tungetut ärsykkeet, jos ne jatkuvasti toistuvat. Esimerkiksi jos olet töissä iloisella ja valoisalla tuulella ja aivosi wivät ole ylikuormittuneen oloiset, ympärillä valittavat kollegat tartuttavat ajatuksensa sinuun kunnes aivosi reagoivat tiettyyn asiaan tai tilanteeseen vastaavalla depressiivisellä reaktiolla joka voi jäädä päälle ellet sitä tietoisesti karta. Ohjelmointia voi tapahtua samoin vain toistamalla ja toistamalla aivoille jatkuvasti tiettyä asiaa ja sen tulkintaa ja vahvistamalla muistia haluamillaan visuaalisilla kuvilla ja filmeillä ja vastaavilla. Tällaiseen verrattavissa voi olla esimerkiksi valtioiden harjoittama massapropaganda taikka aktiivinen aivopesu. Hyvinä esimerkkeinä vaikkapa world trade centerin isku kaksitoista vuotta sitten, jota kuvaa on paukutettu länsi-ihmisten päähän uudelleen ja uudelleen ja uudelleen niin että tuntuu kuin sw olisi tapahtunut eilen. Samoin vaikkapa valikoiva esittäminen tietystä asiasta, jolla muokataan mielipide tiettyyn suuntaan koska aivot eivät opi asian toista puolta eikä sitä koskaan kerrota. Nyt esimerkiksi suomessa propagandana näyttää olevan että koko maailman talouskriisi johtuu Kreikasta. Väitteen jatkuessa, jos sallii itsensä kuunnella sitä, aivot saattavat jopa alkaa uskoa sen ja viiden vuoden päästä ainoa muisti velkakriisistä on kuvajälki Kreikan taloudesta ja ohjelmointi on valmis. Kukaan ei mieti ovatko kunnanisät suomessakin ehkä sijoittaneet löperösti, ovatko pankit sijoittaneet huilimattomasti, voiko asiaan vaikuttaa globalisaatio ja suomalaisen työn korvaaminen kiinalaisella.

Ei tuosta sen enempää, mutta kaiken kaikkiaan kuvaamaasi aivojen rihmastojen karsimisprosessia ja uudistamisprosessia ja muistia voidaan hyvinkin mielestäni ohjelmoida monella tapaa. Oli se sitten työkaverin depressiivistä negatiivista aivopesua taikka valtioiden harjoittamaa aivopesua valikoidun propagandan kautta, tunkeutuminen aivojen kokemukseen on mielestäni täysin mahdollista jopa siinä määrin että se vääristää yksilön havainnoinnit valikointiprosessiin vaikuttamalla (aivot reagoivat vain valikoituihin aistihavaintoihin voimakkaasti eikä reaktiota tapahdu ulkopuolisen ei-ohjelmoituun ja ei-valikoituun aistihavaintoon, synapsit välillä toivottu ohjelmoitu vaikutus on vahvistunut).

Ihminen voi kuitenkin nähdäkseni itse ohjelmoida aivojaan vastaavasti ja suojautua muiden syöttämältä selitykseltä sille miten sinun pitäisi reagoida tiettyyn adiaan tai tapahtumaan taikka mitä haluat aivojesi asiasta muistavan. Töissä voit välttää negatiivisia synapseja vahvistavia tyyppejä ja tv:n ja radion voit sulkea ja tarjota aivoillesi asiasta käsiteltäväksi kunkin tapahtuman, vaikkapa talouskriisin , useita eri tulkintoja ja kirjoituksia ja faktoja, jonka jälkeen ohjelmoit aivosi ja niiden muistijälen sen mukaan kuin mitä tiedon perusteella olet asiasta itse päätellyt.