Hei!

Kuulostaa kyllä tutulta, oon 25 vuotias mies ja aloin käyttämään päihteitä jo 13 vuotiaana. Viime vuodet meni jo oikeestaan aikalailla yli noitten kaikkien päihteitteb kanssa ja oli vuos sitte pakko pistää stoppi tai lähtee järki lopullisesti.

Täs nyt vuosi menny tosta päätöksestä, mut muutaman kerran oon retkahtanut ja nyt n. 1,5 kk ollu ihan vesiselvänä.

Vähän kyllä huolettaa oman mielenterveyden kannalta, kun tuntuu, että ei vaan pääse omasta menneisyydestä ja lievistä koulukiusaamis tapauksista yli. On alkanut paisua omassa päässä noi jo ihan mitättömätkin tilanteet ihan uskomattomiin mittaluokkiin, päivästä toiseen.
Tuntuu ettei tuu yhtään mitään!
Vaikka sit toisinaan kovan liikunnan jälkeen on tosi hyvä olo, mut sit seuraavana aamuna se paha olo ja ne samat ajatukset vaan ottaa vallan.

Ja just toi tyhjyys on se pahin, kun eipä niitä normaaleita kavereita ole, niin aika yksinäistä on. Tyttöystävä asuu vielä ulkomailla ja onkin ainoa normaali ja hyvä asia töiden lisäksi.

Ei oo mitään diagnoosia tehty, mut en tiedä oisko tässä vaiheessa kannattavaakaan.

ookko ominavuin päässy eroon päihteistä? vai ookko ollu katkolla? onko sulla mitään hoitokontaktia. mää en voi mitään päihdeongelmasta puhua psyk.polilla ku ottas bentsot ja lyricat pois ja tarvin niitä ahdistukseen.

Mitään haastavaa riippuvuutta en kerennyt kuitenkaan saamaan aikaan, mut alkoi ajatukset olemaan niin pahasti sekaisin, että kyllä mä oon ravannut A-klinikalla ja muissakin paikoissa keskustelemassa, sillon kun oli kaikista pahimmat ahistukset ja depikset päällä.
Muuten kyllä sit ihan omin avuin selvinnyt, kaikki jäi, röökikin yms. Vaikka siis 3,5 kk pitemälle en oo vielä selvinnytkään selvinpäin tän vuoden aikana, mut nyt tuntuu, että alkaa eväät löytymään siihen, että kyllä tästä hyvä loppuelämä tulee.

Hmm, no A-klinikallahan voi puhua ihan kaikesta, siellä mä itsekin puoli vuotta kävin, ennenkö oikeasti sain motivaation täysin lopettaa kaiken. Sen jälkeen kävin puoli vuotta juttelemassa
erään toisen päihdetyöntekijän luona ja voin sanoa, että kyllä se keskustelu helpottaa ja avaa niin paljon sitä mieltä ja edistää asioita!
Ja A-klinikka on just sitä varten, jos haluaa saada apua päihteiden käytön / riippuvuuden lopettamiseen, eikä ne siellä todellakaan tuomitse vaikka mitä kertoisit!
Onko sulla tarkoitus saada päihteiden ja lääkkeidenkin käyttö kokonaan loppumaan, vai pelkästään keskusteluapua?

Tohon omaan aiempaan viestiin täytyy vielä sanoa, että on nyt taas paljon parempi mieli, kun vaan alkaa päivä päivältä paremmin hoksaamaan sen, että mistä tässä omassa ahdistuksessa oikeasti on kyse! Ja on mulla onneksi yksi hyvä ystävä, kuka kanssa samassa tilanteessa, tosin vähän ehkä perässä tulee, mutta kuitenkin!!

keskusteluapua haen, en halua että mun lääkitystä vähennetään, koska tarvin sen, mulla siis pibo, epävakaa, sos.tilanteiden pelko ja ahdistus tulee piikkeinä. en saa tarpeeksi bentsoja ja lyricaa niitten taltuttamiseks😞

Mulla on epävakaa ja vaativa persoonallisuushäiriö sekä uusiutuva vaikea masennus. Päihteet ovat olleet hyvin suuri osa elämääni näiden ongelmien keskellä. Pitkään (kun en saanut kunnon hoitoa) käytin huumeita (kokaiini, kannabis, metamfetamiini) sekä alkoholia paetakseni oloani. Käytöstä ei koskaan ollut mitään hyötyä, päädyin vain itsetuhoisuuteen.

Kun vihdoin pääsin kunnon hoitoon (psyk.poli), hakeuduin myös katkolle. Olen käynyt katkolla 3 kertaa (2 kertaa alkoholin takia, kerran panacodin) ja kuntoutuksessa kaksi kertaa. Vaikka olen sortunut kuntoutuksen jälkeen käyttämään, jaksot kuntoutuksessa PELASTIVAT ELÄMÄNI. Sain keskusteluapua, huolenpitoa ja pysyin päihteettömänä pitkään. Kerran sorruin pahasti uudelleen, mutta uuden kuntoutusjakson jälkeen olen voinut paljon paremmin.

Minulta ei koskaan viety lääkkeitä pois psyk.polilla, vaikka kerroin päihteidenkäytöstäni. Oma kokemukseni on se, että jos olet rehellinen, he voivat auttaa sinua paremmin.

Joo itse olen myös tullut siihen lopputulokseen, että kun apua hakee mt-ongelmiin niin ei kannata päihdeongelmista kertoa. Samaa sanoi psykoterapeuttini, että kelan papereihin ei todellakaan kannata sanoa vaikka olisi alkoholin kanssa edes pientä problematiikkaa.

Itse käytän alkoholia tällä hetkellä huomattavasti enemmän kuin olisi hyvä, vaikka tiedän ettei se todellakaan auta ahdistuksen ja pelkojen kanssa, ennemminkin vaikeuttaa vielä entisestään. Plus siihen menee rahaa mitä ei todellakaan olisi ylimääräistä, mutta jotenkin sen vaan muka itselleen suo. Että tuntisi edes välillä jotain, vaikka eipä tuo känni siihenkään auta. Itse aika varmasti tissuttelen sen takia, että se on itsetuhoista käyttäytymistä omalla tavallaan.

nytkin tekis mieli juoda ☹️ , eilen olin selvinpäin viime viikolla ti, ke, pe ja la tuli otettua viinipullo+mömmöjä.
Aamupäivä meni hyvin kun olin vanhemmilla, ja käytiin kieppi maalla, nyt kun on yksin omassa kämpässä ni alkaa ahdistaan

Veikkaan et helpointa olla juomatta ois ku tarpeeks moni kaveri alottas kans vähentää (varsinki ku on ravintola-alalla välil duunis). Koska valitettavasti suomessa ainoot hyväksyttävät syyt olla juomatta seurassa on se et on raskaana tai et on lääkitys joka estää xD yritän ite ain sanoo itelleni ettei oo pakko ottaa ees sitä parii bissee, ja muutamaan otteeseen oonki ottanu limpparin. Babysteps...

kyl mää oon monta kertaa ollu baarissa jaffalinjalla,, eipä siihen ihmiset oo muutaku todennu et jaffaa. pohjia kyllä oli, ei mul oo ees varaa ryypätä baarissa. nykyään kun masisjakso alkoi niin juon kotona yksinäni.

Mä tykkään muutenkin mielummin olla itekseen himassa juomassa, niin ei tarvii esittää että olis hauskaa ja ahdistua kaikesta ja katella muiden draamaa. Just oon onneks saamassa omaa hyvin alkanutta putkea loppumaan pikkuhiljaa, ei vaan enää maistu.

Mikähän siinä on, kun jotenkin kuvittelee, että se kuningas alkoholi auttaisi esim. siihen ettei oma pää huutaisi niin kovaa, tai että saisi paremmin unta? 😀 itsensä huijaaminen on kyllä ihan tyhmää hommaa... mutta sitten taas, itsetuhoinen käyttäytyminen on moninaista.

mää nukun huonommin jos oon juonu, Mun masis tekee musta epäsosiaalisen, kyl mää toivoisin että joku tulis mun kämpille ottaa kuppia mun kanssa, yksinäinen olen ☹️

No möh :/ välillä itekki toivois että ois joku joka olis kämpillä, mut en halua muille pahaa mieltä vaan sen takia että mua ahdistaa enkä enää jaksa.

lauantaina, sain itteni liikkeelle ja kävin baarissa kivaa oli. Aloitin champixkuurin, toivottavasti pääsen sen avulla tupakasta eroon. tekis mieli nytkin juoda ☹️

Ooooh onnea tähän koitokseen! Itse olin yhdessä vaiheessa yli puolivuotta polttamatta, kun ei vaan maistunut. Sitten alkoi pää heittämään sen verran häränpyllyä että aloitin uudestaan... nyt olen antanut itselleni luvan polttaa ilman suurempia tunnontuskia, että lopetan sitten kun on sille hyvä aika, muuten siitä ei tule kuitenkaan mitään. Todella tyhmä tapahan se on, maksaa aivan tajuttoman paljon, pilaa kroppaa eikä todellakaan auta mihinkään stressiin tai ahdistukseen 8D sama juomisen kanssa. Nyt oon pyrkiny vaan siihen että viikossa olis edes muutama tipaton päivä... kohta alkaa onneksi toivonmukaan hillitön työbuugi niin ei kerkeä juomaan!

mää oon eläkkeellä kaksuuntasen takia, ei oo mitään tekemistä, tapan ahdistusta ja tylsyyttä päihteillä. nyt oon kännis tekis mieli lähtee baariin