Mä kävin ravitsemusterapeutilla, kaupungin puolella, eikä laskua ole ainakaan vielä tullut. sain sieltä hyvän neuvon, mut se toteutus onkin sit eri asia. Syön liian vähän. Pitäisi osata syä enemmän. Painoa mulla on tuplat, eikä tunnu mitenkään tippuvan. Nyt olen n. 2 kk saanut jotain n. 5 kg alas, työ ja tuskan takana. En pysty paljoo liikkuu.

Itsellä ainakin mielialalääkkeet lisäsivöt ruokahalua ja lihoin lääkkeiden käytön aikana 35kg.. eikä paino putoa. Tosin osa syy voi olla se, etten masennuksen takia jaksa tehdä juuri mitään. Olen myös yksinäinen, asun syrjässä, eikä ihmisiin ole helppoa tutustua.

Itseltänäni ja monelta kaverilta löytyy kokemus, että lääkkeet saattavat lisätä ruokahalua tolkuttoman paljon. Myös usealla on iltasyömistä, johon ajaa iltalääkkeiden vaikuttaessa tuleva älytön nälkä. En tiedä, onko tieteellistä näyttöä tästä oudosta nälästä, mutta monet ovat kuvanneet sitä pohjattomana ja asiana, joka hankaloittaa elämää. Monet tuntemistani ylipainoisista psyykepotilaista ovat nuorempina sairastaneet jonkinasteista syömishäiriötä. Olen miettinyt, että voisiko esim. anoreksia tai bulimia vaihtua lääkkeiden myötävaikutuksesta BEDiin, mutta en osaa vastata siihen.

Itsellenihän tuli kiloja valehtelematta noin 50 lisää lääkityksen ja sairauden lamaannuttavan vaikutuksen vuoksi. Kärsin siis aiemmin vaikeasta ylipainosta. Slin jatkuvasti, mutten liikkunut yhtään, oikeastaan en edes jaksanut paljon mitään muutenkaan tehdä. Mutta nyt olen vuoden verran liikkunut melko paljonkin (lenkkeilyä koiran kanssa, hikijumppaa, lihaskuntotyötä) ja syömisetkin olen saanut paremmin kuriin. Paino on pudonnut 20-25kg, mikä lisää itsevarmuutta ja vaikuttaa muutenkin positiivisella tavalla jaksamiseenkin.

Voisin sanoa oman painonpudotukseni olleen helppoa, mutta samalla vaatinut paljon totuttelua, jotta saa omaksuttua uusia tapoja. Lähdin aluksi vain siitä, että lenkkeilin joka päivä kerran. Eli siis vaikka kävis vaan viemässä roskat tai poikkeaisi minilenkillä, se lenkki tuli tehdä. Aluksi taisi pisimmät lenkit olla mulla 15min. Mutta se auttoi, koska pikkuhiljaa aloin pidentämään lenkkejä ja lisäämään määrä, sekä jossain vaiheessa aloin kiinnostua kuntoilusta ylipäätään ja nauttimaan siitä. Nykyään saatan lenkkeillä monta tuntia päivässä ja lisäksi lihaskuntotreeniä, hikijumppaa, kahvakuulailua ja hölkkäilylenkkienkin tapaista mahtuu viikkoon.

Ruokavalio oli hieman hankalampi juttu ja on edelleen. Annoskoot ovat kyllä pienentyneet enkä ihme kyllä enää koe pohjatonta nälkää. On paljon muutakin tekemistä kuin syödä, joten tylsyyteen herkuttelu on nyt väistynyt. Olen myös pyrkinyt vähentämään leivonnaisia ja rasvaisia herkkuja, mutta se nyt menee vähän miten menee.. Joskus on hyviä kausia, mutta esimerkiksi nyt on menossa kausi, että leivokset, sipsit, popparit ja pähkinät on aika jees. Kuitenkin kokonaisuudessaan syön silti vähemmän kuin muutama vuosi sitten ja olen ihan hilkulla, etten olisi jo normaalipainoinen.

Eli siis painonpudotus on mahdollista, mutta sen eteen täytyy muuttaa tottumuksiaan. Itselleni on ollut paljon hyötyä Kiloklubi-nimisestä, ilmaisesta nettisivusta (löytyy googlettamalla). Suosittelen tutustumaan siihen, koska sieltä saa hyvin tietoa liikunnasta, ravitsemuksesta ja motivaatiosta sekä keskustelufoorumin ja viikko päiväkirjat (syömiset, liikunnat) auttoivat hahmottamaan omaa tilannetta.

Tsemppiä kaikille laihduttajille! Itse jatkan vielä urakkaani, ehkä mahdun jossain vaiheessa niihin tavoitefarkkuihin 😉

p.s. Taisin sanoa hieman huonosti tuosta helppoudesta. Itsellänihän oli valtavat stressioireet, kun aloin laihtumaan, joten ne vaikuttivat varmasti myös. Mulla oli sellainen vaiva, ettei ruoka pysynyt kunnolla sisällä niin eipä tullut sitten syötyäkään. Nyt taas on ruokahaluttomuutta, ilmeisesti liittyen traumasta toipumiseen? Mutta kannustan silti kaikkia ottamaan avoimin mielun vastaan ajatuksen, että laihdutus on mahdollista! 🙂