minäitse89 kirjoitti:
Varmaan pitäisi taas mennä terapiaan…
Siitä voisi tosiaan olla apua! Turvan kokemusta ja sen etsimistä/voimistamista voi ehkä jossain määrin harjoittaa tai harjoitella, mutta ajatusmallien muuttaminen yksin on paljon vaikeampaa kuin tuettuna.
Saattaahan siinä olla vinha perä, jos se että oikein kovasti keskittyy paniikkikohtauksien välttelyyn voimistaa ahdistusta ruokkivien ajatusten ('miksi minä saan paniikkikohtauksia... mitähän muut ajattelevat niistä... olenkohan vaan heikko ihminen... miksi ne eivät ikinä lopu... nytkin tuntuu vähän ikävältä, onkohan taas kohtaus tulossa... silloin viimeksi se oli tosi kamalaa...') ja huolestuneen itsetarkkailun kierrettä. En ole aiheen asiantuntija, mutta sen perusteella mitä olen ymmärtänyt aivojen 'taistele tai pakene'-hermoradat vain välillä virittyvät äärimmilleen ilman mitään konkreettista fyysistä uhkaa, johon kumpikaan näistä auttaisi, ja se purkautuu kohtauksena.
Se että yrittää keskittyä olemaan ajattelematta jotain johon mieli hakeutuu kuin itsestään, ei välttämättä toimi kovin hyvin (klassinen esimerkki taitaa olla laihduttajasta, joka yrittää olla miettimättä berliininmunkkia ja keskittyy oikein kovasti välttelemään kaikkia ajatuksia berliininmunkista), joten hyväksymällä sen että paniikkikohtauksia saattaa tulla aina välillä voi päästä jo osasta aiheeseen liittyvästä jännityksestä.
-
Muokattu kirjoittajan toimesta 1 vuosi, 6 kuukautta sitten. Syy: edit