Onneksi viime vuodet on joutunut käymään kovan koulun, ja onkimaan selviytymiskeinoja. Eli kaivamaan itsestä voimavaroja - ja keksimään, mikä itseä ihan oikeasti pitäisi tien päällä. Tänä aamuna heräsin kyyneleisiin, epätoivoon ja tuskaan. Kuinkas muuten, ensimmäinen ajatukseni kiertyi sen ihmisen ympärille, joka on onnistunut valtaamaan maailmani minun huomaamattani. Viimeiset ajat ajatukseni kiertävät kehää hänen ympärillään.

Joten potkin itseni ylös ja lähdin uimaan. Ja tässä on nyt sitten aamun aikana tehty visuja päätöksiä, että eipäs eipäs lyödä itseä laimin taas kerran. Ajattelin mukamas fiksusti, että jätän ystäviini yhteydenpidon vähemmälle ja harrastuksissani keskityn vain yhteen uuteen. Ja milläs seurauksella - sillä että ahdistus valtasi alaa. Olin taas rakentamassa sitä sama häkkiä itselleni kuin missä elin ennen muutaman vuoden takaista romahdusta. Aih ja voih. Vaikka kuinka on itselleen takonut päähän näitä elämän prioriteetteja niin kuinka helposti ne unohtuvatkaan 🙄 Elämäni prioriteetti ei yksinkertaisesti voi olla muualla - fakta joka on uskottava. Mä olen oman elämäni elinehto. Minä ja minä ja vielä kerran minä. Ei kukaan eikä mikään muu. Minun tehtäväni on huolehtia itsestäni ja olla huomaavainen itseni kanssa. Siitä se lähtee eikä mistään muualta. Ei työ, ei opiskelut, ei muitten ihmisten paha olo - vaan oma hyvinvointini. Elämisen ABC 🙂

Eli lyhyesti - täällä sitä kaivetaan kaikki hyvänolon ensiapulaukut esiin ja katsotaan mikä hätänä 😋

Hei,

Tämä voi tuntua täysin tyhmältä ajatukselta, mutta lukiessani tekstiäsi tuli mieleeni Mikael Jungerin keino hankalassa tilanteessa - hän sanoo kuvittelevansa hankalan ihmisen 5-vuotiaaksi,jonka kassa väittelee. No, tiedä häntä.

Mutta.... kun tunnistat kaavan/tilanteen, jossa sinua vähätellään jälleen, auttaisiko mielikuvaharjoittelu tai oma mantra? Kuvittele ko. ihminen tekemässä jotain tosi tyhmää, kaivamassa nenäänsä yms... tai mantra "sinulla ei ole voimaa minuun, olet säälittävä"???? En tiedä toimiiko, mutta jotkut ovat väittäneet näin. 🙂👍

Olet oikeassa. Mun pitänee harjotella tota vähän enemmän...nimittäin ihminen joka minua rikkoo näinä päivinä käyttäytyy todellakin kuin pahainen 5 v. pahimmillaan...tai pitäskö mennä uhmaikäseen 3 v. 😎 Joka haluaa tehdä kaiken MINÄ ITE. On raasu jäänyt kehitystasollaan sinne. Tai käyttäytyy kuin nuori autokuski joka uskoo kaikkivoipaisuuteensa tien päällä ja kaahaa kaasu pohjassa...

Mutta kun sattuu oleen keski-ikäsen muijan kropassa ja älyllisessä kapasiteetissa vaikkei tunne-elämässään, unohdan, että polvenkorkusethan tommosia temppuja tekee 😋 Hyvä idea! Kiitos siitä.

Naisen tragedia: rakastaa miestä!

No niin, ehkä meitä suomalaisia vaivaa yleensäkin huono itsetunto, ja itsekeskeinen, yhteisöllisyyttä vieroksuva ja perhearvoja väheksyvä kulttuurimme tuottaa narsistisia persoonallisuuksia, naisia ja miehiä. Monelta on hukassa niin Jumala kuin toinen ihminenkin. Tilalle ovat tulleet uudet epäjumalat: suorittaminen ja raha. Ja sen oman minän palvonta. Ja yksilöllisyys, se on se suuri harha, jonka jokainen näkee...

Parisuhdetta ei paranna, että monet miehet käyttäytyvät keski-ikäisinäkin vielä kuin pikkupojat. Ja jos oma elämä on mennyt solmuun, yritetään mitä tahansa: jos ei viina auta, ehkä sitten seksi vieraan kanssa tai parinvaihto! Mutta ei veloistaan niin vaan eroon pääse, vaan kaikki mitä ihminen taakseen jättää, hän edestään löytää.

Minua on inspiroinut Ihmeiden oppikurssiin perustuva kirja Maailmankaikkeus katoaa. Olen vasta aloittanut tähän Kurssiin tutustumisen, mutta se on jo auttanut minua. Avainsana on anteeksianto. On opittava antamaan anteeksi ensin itselleen ja sitten muille. Sitten alkaa tapahtua ihmeitä.

Anteeksianto on hillittömän vaikeaa. Lankemme aina syyttelemään itseämme ja muita: toimin niin, koska sinä toimit näin ja minulla on paha olo, koska sinä teit väärin tai äitini ja isäni tekivät väärin minua kohtaan, koska pomoni on epäoikeudenmukainen, ruoka on huonoa ja aina on ruma ilma... Ja niin edelleen. Syyttelemme itseämme vanhoista virheistämme ja löydämme vikoja kaikista, niin läheisistä kuin tuntemattomistakin ihmisistä. Teemme siis kaikkea muuta paitsi annamme anteeksi.

Ja antamalla anteeksi voi kääntää uuden, puhtaan lehden. Ja elämäsi saa uuden suunnan. Voit alkaa alusta! En tarkoita, että sinun pitäisi jäädä elämään puolisosi kanssa, jos hän kohtelee sinua huonosti. Totta kai voit erota jos siltä tuntuu. Mutta sinun pitäisi antaa anteeksi itsellesi, muuten et pääse eteenpäin henkisen kehityksen tiellä. Ehkä sitten aikaa myöten sinulle selviää, mitä seuraavaksi tulee tehdä.

Jos haluat parantaa maailman, aloita lähimmästä ihmisestäsi eli itsestäsi! Niin yksinkertaista, niin vaikeaa.. Mutta vaikeat asiat muuttuvat helpoksi kun sisäistät ne.

Heipsan,

Luulen että joko vastaus on väärään viestiin tai sitten viestini on väärinymmärretty. En ole suhteessa yhteenkään mieheen. Siis kyseinen narsistin tapainen joka on päässyt ihoni alle ei ole ensinnäkään mies ollenkaan, eikä missään mielessä suuri rakkauteni...suorastaan huvittavaa ajatella että olisikaan - ei siksi että on nainen vaan siksi että hänen ah niin suuri persoonansa saattaisi olla erittäin MIELENKIINTOISTA seuraa kotona. Mutta no joo, kommunikointi täällä vain mustaa valkosella johtaa välillä näihin tilanteisiin, ei se mitään. Ehkä ilmaisin suhteeni häneen väärin sanakääntein. Voin vain todeta, että ei Luojan kiitos ole mitään suhdetta hänenlaiseensa ihmiseen. Sellaisesta onnettomuudesta olen osani jo saanut muiden kanssa ja taakse jättänyt. Tämä tapaus on ihmisen kanssa jonka kanssa olen joutunut tekemään ryhmätyötä kuukausia. Ja kuten eräs ystäväni sanoi, sellaisille ihmisille jotka eivät tiedosta reviiriään itse pitäisi aika ajoin rajat asettaa. En sitä enää jaksanut tehdä viime aikoina, ajatellen välttäväni konfliktit sillä tavoin...mutta mutta...tilannepa onkin syönyt itsetuntoani huimaa vauhtia. Kuinkas voin kunnioittaa itseäni, jollen suojele reviiriäni sellaisilta reviirisyöpöiltä? En voi. Ja siinä seinä tuli vastaan. Piti käydä taas Pohjanmaan kautta ryömimässä ylös. Että muisti nostaa pään pystyyn ja muistaisi hetken verran, että minulla on omakin reviiri suojeltavana.

Joskohan nyt oltaisiin lähempänä samaa aaltopituutta 😉

Yst. terveisin jokujossakin

tuo kysymys on ikiaikainen! Pohdinkin kysymystä omassa ketjussani, mutta halusin kertoa, että tuostakin on kokemusta ☹️ Jotenkin pitäisi vain avata sanallinen arkku ja näyttää heti että minun silmille sinä et hypi. tai jotain. huokua sellaista varmuutta, että tuollaiset narsistiset ihmiset antaisivat olla rauhassa. Tuon takia minä pelkään ihmisiä.
Pelkään konflikteja ja vahvuutta. Siksi minun ylitseni juostaan.

Pidä kiinni itsestäsi äläkä anna kohdella sinua kaltoin! Jos sisuskalusi sanoo, että nyt joku teki väärin niin sano siitä heti-itse en toki tätä neuvoa noudata 🤨
Ja ota tilaa itsellesi! Luulen ymmärtäväni sinua. Ja muista, vapaa-ajallasi voit valita ne ihmiset keiden seurassa olet! Rakasta vain niitä jotka rakastavat sinua ja ovat oikeudenmukaisia.

Itse olen koittanut muuttaa minää kuvaa niin, että sanon heti jos joku tökkii. Usein tilanne saattaa lauetakin itsestään ja saa olla rauhassa. Meidän pitäisi oppia kiroamaan voimalla 😀 Mutta tarkoitan sitä, että mitä enemmän annat periksi omista periaatteistasi sitä enemmän minäkuvasi huononee. sanoo keittiöpsykologi tiitiäinen 😉
Tsemppiä!!🙂🌻

On mullakin ollut myös tuo ikiaikainen ongelma ollut monissa ihmissuhteissa koulussa,duunissa,kaikkialla kun on ollut monenlaisia jutuissa ollut mukana niin kun olisin ollut aivan rauhassa niin mut on sitten otettu silmätikuksi alettu nimittelemään kaikkee paskaa vaikken ole tehnyt kenellekään mitään pahaa enkä mä haluaisikaan joutua tekemään niin olen sen aina tiedostanut sen asian todella pitkän aikaan mistä se viha toisia ihmisiä kohtaan tulee ? Heidän pahoista teostaan,sanomistaan,jotka ovat loukanneet jota kuta sitten ei pyydellä anteeksi koskaan jälkeen päin vaikka olen aina ollut valmis pyytäämään anteeksi yrittänyt antaa samoin unohtaa mut eihäin se onnistu en mä voi antaa sellaiselle ihmisille anteeksi jotka tulevat toistamaan niitä tekojaan liian monta kertaan heidän elämänsä aikana mikä ärsyttää mua ihan sikana😠.

Mulle on nuo konfliki tilanteet ovat painajaismaisia,pahoja jos se tulee hyvän kaverin kanssa niin itse aavistan sen että se menee varmaakin liian henkilökohtaisuuksiin kaveri alkaa tiuskia,haukkua,nälviä,arvostella mua vaikken ole hänelle sanonut mitään loukkavaa sitten saattaa olla niin etten vastaa,noteraa siihen asiaan mitenkään mä vaan mielessäni toivon että toivottovasti tää menisi ohi eikä jatkuisi mut se saattaa itse oon se loukattu osapuoli joka on mennyt hämilleen,lukkoon toisen sanomisestaan ihan kuin en oo tajunnut mitä toi äsköin mulle sanoi ? Kyllä mä oon tajunnut en mä niitä törkeysiä ole voinut sietää en siinä tilanteessa enkä jälkeen päin olen aina ihmettellyt tätä mun käytöstä.

Olen aika zen siihen olosuhteeseen nähden mut miks sitä en tiedä ? mun sitä asiaa kysyä kuraattorilta mut tuota mä en muuta syytä keksi että olen turtunut siihen kaikkeen paskaan mulle on raivottu,hakattu,kaikkee vaikka todellisuudessa.Mulla on ihan oikeesti alkanut kihisemään raivo,viha,se on tavallaan arvostamista muttei ihan kuitenkaan mun täytyy ihan rehellisesti sanoa etten mä täysin rakasta,arvosta,ihaile itseäni sen takia en puolustaudu mut tosiasiassa mä oon niin väsynyt etten jaksa sitä kun ne konflikit ovat niin rankkoja henkisesti ja psyykkisesti ne vie mehut meistä kaikista.

Joskus mä keksin ne pahimmat törkeydet vasta jälkeenpäin miten olisin voinut sanoa ne asiat silloin kun se tapahtui usemmiten olen silleen se on liian myöhäistä joskus välillä mietin että kuinka voisin olla edes diplomaattinen ? mut vähän vaikeaa se on sillä ei kukaan tässä yhteiskunnassa ole diplomaattinen ei edes politikot suurimman osa ihmisistä päästää suustaan sammakoita,loukkauksia,ja mielipiteitä jotka aiheuttavat meissä muissa närää se on niin helppoa sanoa asiat niin suoraan mut se mikä aiheuttaa aika monille ongelmia on olla hienotunteinen ☹️