Miten auttaa siskoa, joka ei hallitse raha-asioitaan?
Ehdotuksia kaivataan. Siskoni (skitsofrenia) rahankäsittelytaito on ollut olematon aina ja nyt tilanne on taas kriisiytynyt. Vuokrarästejä ties miten paljon kaupungin vuokra-asunnosta ja häätö uhkaa. Mulla ei ole varaa ruveta niitä makselemaan tai sotken omatkin raha-asiani.
Ydinongelma on lisäksi se, että hän ei halua mitään apua raha-asioidensa järjestämiseen. Tai siis rahaa saisi hänelle lähettää, mutta jos yhtään kysyy rahojen kohteesta tai yrittäisi neuvoa, hän alkaa huutaa ja suuttuu. Hän osaa mielestään hoitaa itse raha-asiansa.
Vanhat vanhemmat, nykyisin leskiäiti, ovat syytäneet hänelle rahaa vuosikymmenet. Äidiltä on nyt rahat lopussa ja hän itkee kun 50 + tyttäreltä uhkaa mennä asunto alta. Helsingissä luottotiedoton tuskin uutta asuntoa saa.
Ikinä mikään raha ei ole tarpeeksi tai riitä. Rahaa pitäisi lähettää kyselemättä aina kun hän pyytää. Edunvalvojaa hän ei tarvitse. Hänellä on periaatekysymyksenä se, että hän ei halua ottaa vastaan eläkettä (johon hänellä todennäköisesti diagnoosin puolesta olisi oikeus), vaan hän haluaa olla opiskelijana. Jota opiskelua siis sukulaisten pitäisi rahottaa. Gradunteko on jatkunut jo yli 20 vuotta…
Haluaisin auttaa, mutta tuntuu siltä, että pelkkä rahan syytäminen ei vie asioita eteenpäin. Joku ulkopuolinen tarvittaisiin avuksi. Mitä tehdä? Voiko sossuun soittaa ja pyytää järjestämään palaverin raha-asioiden ratkomiseksi? Että edes vuokra menis sossun kautta? Isännöitsijä tosiaan uhkaa häädöllä…. hän ei ole antanut mitään yhteystietoja ihmisistä (sos. työntekijästä tai isännöitsijästä) joiden kanssa on asioita kuulemma yrittänyt hoitaa. Koska osaa hoitaa itse asiansa eikä halua sukulausten puuttuvan asioihin 😋 Paitsi tietysti maksamalla….
Vastaan nyt tähänkin kun kukaan muu ei. Mulla itselläni on edunvalvoja ja kyllä minusta näyttää, että siskosi sellaisen myös tarvisi. Ainakin siltä osin, että se hoitaisi kaikki tärkeät laskut ja muut paperiasiat.
Mullakin on niin ja loput rahat mitä laskujen jälkeen jää, ovat mun eikä niitä edunvalvoja mitenkään valvo.
Varmaan soitto sossuun olisi hyvä alku.
Jos siskosi on AINA pelastettu ja on tottunut siihen ettei raha koskaan lopu puhumattakaan siitä että sen eteen pitäisi nähdä VAIVAA (mennä itse osa-aikatöihin), niin hän pumppaa sitä loputtomiin oman vääristyneen asenteensa vuoksi.
Olen aikoinaan itsekkin puolivahingossa joutunut rahallisen hyväksikäytön uhriksi kun on pitänyt tottakai puolisoa/kavereita auttaa pienillä lainoilla... joista ei sitten tullutkaan koskaan loppua. Kun viimein uskalsin joka suuntaan kertoa etten lainaa enään kenellekkään kun ei selvästikkään oteta omaa vastuuta omasta taloudesta, niin kummasti sitten ne "ystävät" vähenivät. Tajusin viimein että arvoni "hyvä ystävä" olikin vain "hyvä pankkivirkailija". Sen jälkeen en ole oikein hyvällä katsonut ihmisiä, jotka OMALLA VÄLINPITÄMÄTTÖMYYDELLÄÄN sotkee taloutensa ja pyytää (kyynel tekosyillä) toisia apuun.
Se huutaminen ja suuttuminen johtuu juuri siitä kun henkilö itsekkin tietää tekevänsä väärin ja häpeää sitä, mutta samalla tapaan myös pelkää että helppo rahasampo menee kiinni, niin reaktio on sitten myös sen mukainen...
Onpas pahaksi päässyt sisaresi tilanne. Komppaan maanvaivaa, soita sossuun.
Vaikka rahanpyytäjä kuinka on oma sukulainen, ei teillä muilla ole elatusvelvollisuutta. Huudot saat todennäköisesti niskaasi, mutta pidä silti pääsi. Sisaresi ei tajua tilanteensa vakavuutta, ja paras mitä voi tehdä on saattaa hänet holhouksen alaiseksi, jotta hän ei joudu kadulle. Ajan kanssa hän saattaa jopa tajuta, että holhous on hänen omaksi parhaakseen.