Mitätömin kaikista
Mistä ihmeestä on poikinut tämmönen juttu että ku oon esim. siskojeni seurassa, ajattelen olevani tyhmä ja idiootti. No se ei kyllä ole ihmekkään, siskot ovat lukeneita ja akateemisesti sivistyneitä ja olen ylpeä heistä ja saavutuksistaan. Mut ku olemme kimpassa, aina hienovaraisesti nää siskot antaa mun ymmärtää että he ovat parempia kuin minä, joka en ole lukenut ja kerta kerran jälkeen itsetunto rapisee alemmas ja alemmas. Satun olemaan vielä työpaikassa jossa kaikki muut ovat erittäin korkealle koulutettuja, minä en ja häpeän tyhmyyttäni heidän joukossaan. Esimieheni jäi eläkkeelle muutamia vuosia sitten joka tykkäsi minusta ja luovuudestani tämä uusi pomoni ei arvosta minua pätkääkään ja on savustamassa minua ulos. Kerrottakoon vielä se, että olen kauimmin työkennellyt ko. työpaikassa, mutta en vanhin. Huonommuuteni kohtaan joka päivä.. Millä itsetuntoa voisi ruokkia ettei se tapa koko elämää
Kyllä sen itsetunnon nostattamisen eteen voi tehdä paljonkin. Esim. juuri se opiskelu on yksi keino ja toki niitä muitakin keinoja on.
Ajattelen, että melko paljon niiden haasteiden vastaanottamisten ja onnistumisten kautta se itsetuntokin nousee. Lisäksi pitäisi oman ystävät ja kaverit olla sellaisia, joiden seurassa tuntee olonsa hyväksi, eikä lyödyksi.
Itselläni tuossa on hyvin toiminut juuri opiskelu ja se monessakin suhteessa nostattaa itsetuntoa. Siinä tulevat juuri nuo, että tieto alasta lisääntyy, tulee paljon onnistumisen kokemuksia ja myös sosiaalinen elämä on vilkkaampaa. Lisäksi vain näen, että pystyn samaan, mihin muutkin. Ja kun tuosta on jo niin paljon kokemusta, en enää yhtään epäile pystyvyyttäni...pikkuhiljaa siinä vahvistuu ja olen huomannut eron entiseen, kun olen muiden seurassa.
Mm. tapasin entisen työkaverini n.6 vuoden takaa ja olemme nyt hyviä ystäviä. Silloin 6v. sitten en olisi vielä pystynyt olemaan sitä hänen kanssaan ja vain sen vuoksi, koska en osannut pitää puoliani, niin homma ei toiminut. Hän on räiskyvä luonne ja nykyään rakastan sellaista ja kun osaan pitää puoleni, olla todella suora, homma toimii loistavasti 🙂 Eli myös kaveripiiri muuttuu pikkuhiljaa, kun itsetunto nousee. Yhä enemmän minullakin on sellaisia itsenäisiä ja hyvin ns. aikuisia kavereita, joiden seurassa vaaditaan uskallusta, mutta oleminen on sitäkin hauskempaa, kun itselleenkin pystyy nauramaan 🙂