En oikeen oo varma kirjottasinko tän tonne nuorten alueelle vai mihin…päädyin sitte viimein että kirjotan tänne aikuisten alueelle…on siis 18 vuotias poika ja ”aikuinen” vaikkei todellakaan siltä tunnu. No kuitenki.
Aamuisin ärsyttää niin kauheesti. Untaki on niin vaikee joskus saaha. Ei vaan millään jaksais mennä töihin…mutta aina kuiteski meen. Siis emmää missään vakituisesa työsä oo vaan työssäoppimassa…opiskelen ammattikoulusa. Tuolla töissä aika kuluu nii hitaasti. Ei vaan jaksais..mut kai se on pakko. Kaveri sano joskus että aina ku kello on 22:22 nii pitäs toivoo jotain. Eilen toivoin just ennen ku menin nukkuun et en heräis koskaan. No ei näköjään toiminu ku kerran täälä oon. Emmää tuota kaveria silleen ”livenä” tunne ku mesen kautta vaan. Hän on ainut henkilö maailmasa jonka kans voi jutella mistä vaan. Tai hän on ainoa ihminen kenelle voi jutella yleensäkin…mulla kun ei muita kavereita ole.
Loppuis vaan nää työt ja opiskelu ku ei jaksa, eikä kiinnosta, eikä mitään. Ainut syy että miksi oon täälä on se ettei sukulaiset valittas tai mitään…sitte ku muutan pois kotoo nii taidan muuttaa mahollisimman kauas sukulaisista. En oo läheisissä väleissä perheen tai sukulaisten kanssa. Töihin en muuten mene ku se kerran tällästä kidutusta on.
Muutama päivä sitte kävin lenkillä ja alko sataan kaatamalla. Seisoin yhessä metsätien risteyksesä ja katsoin vaan sitä tietä. Mä en tiedä et mihin se vie, mut mietin että pitäskö vaan lähtä sinne eikä tulla takas. En kuitenkaan lähteny. Misäköhän mä olisin nyt jos oisin lähteny? En tiedä…mut ois kiva tietää..
Kuluis vaan toi aika että pääsis tuosta opiskelusta…ei millään jaksa. Pakko kai se on..ei se auta ku vaa yrittää ja ajatella positiivisesti…vaikka en pysty. Töissä on niin ankeaa ku en voi jutella kellekään. Mua ärsyttää jos ne työ”kaverit” juttelee mulle. En jaksa vastata. Se on joskus niin rasittavaa…aika usein oikeestaan. Ne on niin paljo mua vanhempiaki… Muutenki on nää sosiaaliset taidot ”vähän” ruosteessa. Oon mä nyt viime aikoina koettanu ”sosialisoitua” (onkohan tuo ees sana..)…yhden mailikaverin ja yhen mesekaverin oon ”saanu aikaan”. Noh..onhan seki jotain. On niin paljo helpompi jutella mesen tai mailin kautta ku kasvotusten. Mulla on varmaan niin heikko itsetunto tai jotain…oon kyllä silleen tyytyväinen ulkonäkööni (en oo ylipainoinen tai mitään) mut kuitenki..
Kohta aloitan uuden harrastuksen…saa nähä että mitä siitä tulee…siis niiden muiden ihmisten kans oleminen siellä…Mut se on varma että käytän niin paljo aikaa ja energiaa ku vaan mahdollista siihen harrastukseen…vaikka opiskeluki kärsis…ja saa kyllä kärsiäkki…Haluan olla hyvä ees jossain..Tosta harrastuksesta tulee mun elämä. Koska ei mulla muutakaan oo.Ehkä se auttaa unohtaan kaikki negatiiviset asiat…tai ees pienen osan niistä…seki ois hyvä.
Oon koettanu olla sosiaalisempi ku mitä oon ollu viimeset n. 10 vuotta…ennen mä olin vaan omasa maailmasa…en kiinnittäny huomiota ympärillä oleviin ihmisiin…en ees yrittäny jutella muille. En halunnukkaan. Olin vaan itsekseni. Oli mulla kuitenki sillon yks kaveri (yhteydenpito lakkas yläasteen jälkeen). Oli sellanen tunne että mun selän takana puhuttiin minusta vaikka mitä…varmaan puhuttiinki. Nykyään oon kyllä vähän samanlainen ku ennenki paitsi nyt haluaisin jutella…mutten voi…se on niin vaikeaa. Mul on nii vaikeaa jutella sellasille tyypeille joita en tunne hyvin….vähän vaikee tilanne ku mulla ei oo ketään kenet ”tuntisin hyvin”. On vaikee luoda uusia kontakteja…oikeestaan mahdotonta. Ainaki tuntuu siltä. Mut oonhan mä koko kouluajan selvinny tälleen..Miks ihmeessä mä oon yhtäkkii alkanu miettiin näitä asioita? Yläasteella mä en miettiny tälläsii…Mä olin vissiin ”kovempi” silloin..onkohan musta tulossa joku ihme ”tunteilija” tai jotain. En tiiä. Nyt on tullu muutaman kerran viilleltyäki mutta päätin lopettaa tänään…pitäs olla helppoo ku ei siitä ole ku muutama päivä ku alotin…en tiedä miks menin sitäki kokeileen….
Tulevaisuus on kyllä yks musta aukko…mulla ei oo mitään hajua mitä tekisin…työelämä ei kiinnosta pätkän vertaa…ei yhtään…en halua töihin. Haluan jonnekki kauas…joskus tuntuu että pitäskö alkaa rikolliseksi…joo kuulostaa tyhmältä. En tietenkään haluais satuttaa ketään. Kerran yläasteella sanoin kaverille että haluan rikolliseksi ku en tiiä mitä muutakaan. Hän luuli että kerroin jonku hyvänki vitsin. En oo sen jälkeen tuosta aiheesta kellekään puhunu. Joo myönnän että joskus on käyny itsariki mielesä mut ei vissiin silleen tosissaan…. Haluan kuitenki kuolla ennen ku täytän 40 vuotta…aiemmin ajattelin että ennen ku oon 30 mutta jostain syystä vaihtui mieli…ei huvita elää sen kauempaa täsä maailmasa. Ei jaksa. Joo mut minäpä jätän elämäntarinani tähän ja annan teille vuoron naureskella siellä monitorin toisella puolella…ei sattuis muuten kellään olemaan samantapaisia ajatuksia?