Mitähän tämä on?
Heips!
Jonkin aikaa sitten löysin tämän sivuston ja kovasti lueskellut keskusteluja viime aikoina. 🙂
Kärsin paniikkioireilusta (kohtauksia olen saanut muutaman, joista pari ”kunnollista”, mutta kohtauksen pelko on vain jäänyt kalvamaan mieltä), sosiaalisten tilanteiden pelosta tietyissä tilanteissa, ajoittaisesta ahdistuksesta ja ehkä masennuksestakin. Minuun myös täsmää piirteitä kiltin tytön syndroomasta, läheisriippuvuudesta ja vahvuuteen sairastumisesta. Ahdistuksen painaessa päälle pelkään myös tulevani hulluksi, jolloin tarkkailen jatkuvasti itseäni, etten näe tai kuule mitään outoa! 🙂
Olo on hämillinen, sillä mikään ei täsmää suoranaisesti minuun. Olen epäillyt jo epävakaata persoonallisuutta ja maanis-depressiivisyyttä, mutta ei niidenkään oirekuvaukset ole sopivia. On hankala yrittää ratkaista ongelmia, jos ei tiedä mitä ne on !
Masennusvaiheessakaan en ole niin masentunut, etten kykenisi tekemään mitään ja jäisin sänkyyn makaamaan. Olen aina hoitanut asiani ja valmistunut kahdesta koulustakin. Tuttujen ihmisten kanssa olen reipas, tolkku, sosiaalinen ja osaan pitää puoleni, mutta tuntemattominen kanssa olen epävarma ja menetän sosiaaliset taitoni. Työelämässä taas teen kaiken mitä pyydetään ja enemmänkin, koen itseni paremmaksi, kun olen tehnyt ylitöitä jne. Jos joskus sanon ”ei”, poden siitä huonommuutta ja huonoa omaatuntoa. Tuntuu vain siltä, etten voi elää elämääni ennenkuin olen selvittänyt tämän ja sitten tulee hätä, että elämä valuu ihan hukkaan!
Löysin vasta tänään kuvauksia epätyypillisestä masennuksesta, ja se tuntuisi nyt masennuksen suhteen oikealta diagnoosilta, muuten paitsi ettei minulla ole ainakaan selkeää ruokahalun ja unentarpeen lisääntymistä. Paitsi PMS:n aikaan! 😀
Itse olen diagnosoinut tilanteen nyt niin, että kärsin kiltin tytön syndroomasta, läheisriippuvuudesta, vahvuuteen sairastumisesta ja sosiaalisten tilanteiden pelosta uusien ihmisten kanssa ja uusissa tilanteissa, sekä aika voimakkaista PMS-oireista. Nämä sitten aiheuttavat ahdistusta, masennusta ja paniikkioireilua. Olen luonteeltani äärimmäisen herkkä ja pienetkin vastoinkäymiset saavat mielialani apeaksi.
Aiemmin olen ajatellut vain ”olevani tällainen”, kunnes jokin aika sitten aloin ymmärtää tilannettani. Pitkän jahkaamisen jälkeen sain myös varattua ajan psykiatriselle sairaanhoitajalle ja lääkärissäkin uskalsin ottaa asian puheeksi! Aloitin muutama päivä sitten sepram-lääkityksen PMS-oireisiin ja paniikkioireiluun. Kynnys oli korkea ja ajoittain häiritsee, että nyt siellä terveystiedoissani lukee, että olen käynyt juttelemassa ja syön mielialalääkkeitä.
Hei!
Tunnistan paljon samoja oireita itsessäni ja käyttäytymisessäni. Hyvä että olet uskaltautunut kertomaan ongelmistasi ammattilaisille.
Minä olen luonteeltani hyvin herkkä ja reagoin negatiivisiin asioihin masentumalla. Viimeksi tälläinen tilanne oli se kun työpaikallani oli lomautuksia. Pelkäsin kokoajan että minulle tuodaan lomautuslappu. Viimeksi kun minut lomautettiin olin todella masentunut. Itkin kotona vaan varmaan viikon. Pyrin myös tekemään työni tosi huolellisesti ja usein teen vähän ylimääräistäkin ja ylitöitä. En varsinaisesti halua näyttää että olen kova tekemään töitä, mutta en vain osaa olla tekemättä mitään. Vieraiden ihmisten seurassa olen hyvin varautunut ja minun on vaikea tutustua uusiin ihmisiin.
En ole pystynyt puhumaan näistä asioista kuin kerran lääkärille. Hän määräsi minulle unilääkettä että sain nukutuksi.
Toivottavasti ne mielialalääkkeet auttavat sinua. Tälläisiä ongelmia on monilla muillakin, mutta harvat uskaltavat niistä ääneen puhua.
Hei, Elisabetha!
Kertomuksestasi aika moni asia sopii myös minuun. Onneksi sait nyt sen psykiatrisen sairaanhoitajan ajan, jotta voitte yhdessä miettiä mikä sinulla on, eikä sinun tarvitse tehdä näitä diagnooseja itseksesi! Minullakin nyt ahdistuksen taas ilmetessä on vähän vainoharhainen olo (luulen tulevani hulluksi..jne.). Toisin sanoen ns. "hypin seinille".