Olen lueskellut muiden tarinoita ja ongelmia ja ajattelin nyt kertoa oman tarinani. Olen siis 20-vuotias tyttö ja kokenut ties mitä.

Masennuin 18-vuotiaana ja terapeuttini kanssa pohdittiin sitten syitä tähän. Olin perheeni kanssa Tsunamissa vuonna 2004, joten se saattoi olla yksi tekijä, vaikkakin kävimme sen jälkeen koko perheen voimin terapeutille puhumassa varmuuden vuoksi. Traumoja kellekkään ei jääny. Toisena syynä olivat kaksi edellistä poikaystävääni; ensimmäinen (jonka kanssa seurustelin vuoden. Olin siis 17v) piti kovasti alkoholista. Hän siis joi joka viikonloppu ja suhteen lopussa lähes joka päivä. Fyysistä väkivaltaa ei ollut, mutta pelkäsin häntä, koska hän heitteli tavaroita ja rikkoi kodissa mm. ovia kaappeja mitä nyt käteen sai ensimmäisenä. Lisäksi hän alkoi tehdä jonkin näköistä hämärää puuhaa. Laskuja ja karhukirjeitä tuli monen tuhannen euron edestä, mutta silti oli rahaa ostella minulle hienoja vaatteita tai mitä nyt haaveilin. Tätä kesti siihen saakka kunnes luottotiedot menivät ja erosimme. Nyt jälkeen päin olen ajatellut, että hän lahjoiko minua jotta pysyisin suhteessa?
Sitten on tämä toinen entinen poikaystäväni. En seurustellut hänen kanssaan kuin muutaman kuukauden ja pidin hänestä todella paljon. Tiesin, että hän oli käynyt terapiassa masennuksesta, mutta ajattelin, että se olisi auttanu,t kerta oli viimeisimmät kerrat menossa. Olimme seurustelleen noin kuukauden ja hän alkoi kännissä itkeä minulle että tappaa itsensä jos jättäisin hänet. Aluksi kestin sen ja vakuutin etten ole jättämässä häntä. Kun olimme olleet 3-4 kk yhdessä, olin jo varma, että en halua olla hänen kanssaan, mutta jatkoin, ehkä vähän säälistäkin.. Sitten oli hänen aika lähteä armeijaan ja muutamaa päivää ennen lähtöä, mieheni päätti vetää viimeiset kännit. Ilta päättyi siihen poikaystäväni tuli vessasta itkuisena ja jalka viilleltynä. Päätin suhteen parin viikon päästä.
Suhteen päättymisen jälkeen ystäväni pakotti minut hakeutumaan hoitoon ja silloin masennus todettiin. Sain lääkkeet ja kävin säännöllisesti puhumassa. Ja se auttoi.

Kunnon syytä masennukseeni ei ole saatu selville, koska ensimmäisiä oireita minulla on ollut ihan alakouluikäisestä asti. mm jännitin kouluun menoa todella paljon joka aamu.

Samaan aikaan kun olin aloittanut terapian tapasin Ilmarin (nimi muutettu). Tapailimme lähinnä viikonloppuisin ja päädyimme usein sänkyyn. Kerkesin ihastua häneen todella kovaa, kunnes Ilmari alkoi yllättäen seurustella uudelleen entisen tyttöystävänsä kanssa. Olin aavistanut asian, mutta muserruin silti.
Oli kulunut melkein vuosi kun jätin masentuneen entiseni ja tapasin minua viisi vuotta vanhemman Nikon, (nimi muutettu) jonka luona sitten majailin puolisen vuotta. Koska hän oli vanhempi, melkein oletin, että hän ”osaisi” seurustell,a eli ei pettäisi ja ymmärtäisi kuinka tärkeää parisuhteen pitäminen koossa oli. Olin täysin kyllästynyt teinijuttuihin. Näin ei kuitenkaan ollut ja Niko jäi kiinni pettämisestä.
Muutama päivä eromme jälkeen Niko soitti ja kertoi, että hänellä oli todettu kondylooma ja pyysi minua käymään testeissä. Kävin papa-kokeessa ja vastaus oli luokka II eli jonkin näköinen tulehdus. Gynegoloki ei osannut varoitella kondyloomasta juuri ollenkaan vaan antoi vain antibioottikuurin ja pyysi tulemaan uudestaan 6kk kuluttua. Huokaisin vain helpotuksesta.

Ilmari palasi kuvioihin aika nopeaa Nikon ja minun eron jälkeen. Olin maailman onnellisin ihminen, kun sain hänen asunnon avaimen ja koska ensimmäistä kertaa tuntui siltä olen ”oikeassa” parisuhteessa. Mikään ei ole tuntunut näin hyvältä. 🙂 Kunnes oli aika mennä 6kk gynegolokikäynnille. Kondyloomahan siellä todettiin ja ”kakat housuissa” miettimään kuinka kertoisin Ilmarille. Sain asiani sanottua ja minusta tuntui, että hän vihasi minua. Kysyin Ilmarilta, että oliko hän vihainen minulle, vastasi ettei hän tiedä, mutta minä tiesin että oli. Ilmari syytti minua, että olisi pitänyt ”kattella paremmin” kenenkä kanssa makaa ym. Yritin selittää hänelle että ei sitä voi koskaan tietää keneltä se on tullut ja koska. Voihan se olla että minä olen tartuttanut Nikon. Ilmari varasi tk:n ajan.

Emme juuri puhuneet toisillemme pariin päivään. Varsinkaan kondyloomasta. Ilmari oli saanut lääkkeet ja senkin tiesin vain koska sattumalta huomasin lääkepaketin. Muuten hän piilotteli sitä. Epäilen että siksi koska meillä käy usein ystäviä, ettei he näkisi. Ymmärrän kyllä. Kului neljä päivää ja puhuimme jo melkein normaalisti. Ilmari halusi vähän nollata ja joi kaljaa. Minä tarjouduin olemaan kuskina. Pärjäämme aina todella hyvin kahdestaan, ei mitään kännisiä riitoja, eikä ollut nytkään.

Nyt on kulunut viikko siitä kun kondylooma todettiin ja ihan hyvin menee.
Varsinaista ongelmaa minulla ei ole, kuhan halusin jakaa tämän teille. Ystäväni yrittävät tukea minua, mutta sekään ei auta koska eihän heillä ole hajuakaan mitä koen. On käynyt vähän mielessä taas että josko sitä kävisi vähän terapeutille juttelemassa asioista. Eniten koko kondyloomassa olen pelännyt että jättääkö Ilmari minut? Vaikka onkin nyt mennyt ihan hyvin niin eihän sitä tiedä jos hän päättääkin erota. En tiedä mitä teen jos eroamme. 😯🗯️