siskoni tänään mesetti mulle, että mun pitäisi sanoa äitille enemmän ja kovemmin mitä tahdon.
Ei me siskon kanssa olla ihan bestiksiä. Enemmin yö ja päivä. meillä on ns. viha-rakkaus suhde.
Tämä siskon i kommentti johtuu siitä, kun äitini on ominut mun lapseni, eikä anna lastani mulle. Tähän sitten joku sanoo että sen kun otat. Se ei ihan niin hyvin käy. Tyttö saa olla luonani vaan silloin kun äitini on yöllä töissä.
TÄmä alkoi silloin kun sairastuin pahemmin ja todella voimani loppui. Tyttö alkoi olee enemmän vanhempien luonna. Muutimme ja luulin saavani tytön itelleni, mut toisin kävi.
Olen yrittänyt hienosti, ja rumasti. olen uhkaillut poliiseilla ja itteni tappamisellakin melkein. olen yrittänyt näyttää kuinka hyvä olen, mut ei auta. muuri on liian iso. Isäni on huomannut saman ja myös sen, että tyttäreni ei oikee tykkää enää olla vanhempien luonna ja sen että äitini raahaa väkisin huutavaa lasta sinne ja pitää sitä.
Äitini on alkanut ns. elämään niin että tyttäreni on hänen tytär ja mä en mikään. Onneksi tyttäreni on jo niin iso (kohta 8v) että tietää kuka mä olen ja ymmärtää että mä olen äiti. Vaikka hän onkin varmaan 5 vuotta asunnut vanhemmilla pidempiaä jaksoja.
Mulle ei ole ikinä sanottu, että tytär olisi ns. kärsinyt mun kanssa. AInut miten hän kärsii, on ehkä kun joutuu kattomaan sairastavaa äitiä. Mutta niin hän joutuu mun vanhemmillanikin kattomaan aika sairasta mummia ja todella sairasta taataa. Tytöllä on vaatteita, puhtaita, kaapissa ja ruokaa kaapissa. Jopa voisin sanoa että kaapissa oleva ruoka on ehkä välillä terveellisempää kun isovanhemmilla. Huolehdin ruokataloudesta, vaikka itse olenkin heikko syömään, mutta huolehdin tytön saamaan monipuolisesti ja melekin kellon tarkkaan.
Kotimme on siisti, siellä missä tyttö saa liikkua. ELi kaikki muut huoneet, paitsi mun huoneeni.
Pystyn huolehtimaan tytön nukkumisesta, että hän menee ajoissa nukkumaan, toisin kun mummi. Vaikka olen nytkin kohta viikon kehottanut alkaa laittaa tytölle rytmiä nukkumiseen, niin ei siitä ole tehty. Tytöllä alkaa huomenna aamulla koulu ja varmaan sitä rytmiä ei ole laitettu mihinkään. Kiva sitten on illalla laittaa hänet nukkumaan, kun ei unta tule.
Siis nyt sain ilmeisesti tytön joksikin aikaa kotiin, ehkä jos merkit viittaa, niin vaan yhdeksi yöksi näytille että ”sait tahtosi, mut niin minäkin”. Haluaisin todella hänet kotiin pidemmäksi aikaa ja samalla haluan että vanhemmat osaisi mua tukea. JA sitä että tyttärelläni olisi mahdollisuus päästä sinne viellä. En halua riitaa.