Olen sairastanut masennusta monta vuotta. Vuosi sitten syksyllä sain vihdoin apua lääkäriltä ja diagnoosina oli vaikea masennus. Sen jälkeen olen käynyt terapiassa (mistä ei ole apua), syönyt montaa eri lääkettä, kun mikään ei tunnu auttavan. Viime keväänä tämä muuttui sellaiseksi, että välillä on todella hyviä aikoja ja sitten taas tullaan lujaa alas. Saattaa esim 2 vkoa olla oikein hyvä mieli ja energiaa kuin pienessä kylässä, sitten kuin salamana pudotaan alas ja aletaan miettiin lähimpää junaraa mihin pistää maate.
Viimeksi kun oli oikein huono aika laitoin kaikkiin kavereihin täysin välit poikki.
En enää tiedä onko tämä masennusta vai mitä…
On vaan jo alkanut pelottaan, kun huomaa, että on hyvä aika ja tietää, että kohta pudotaan, niin sitä putoamista, kun sitten on niin paha olla ettei mikään onnistu. Kaikki tuntuu ylitsepääsemättömältä ja puoliso saa kuraa niskaan urakalla.
Hei! Itselläni samanlaista oireilua, mielen heilahtelu pahentunut tässä vuosien varrella. Alkoi teininä "puhtaina" vakavina masennusaikoina, sittemmin siis tullut mukaan nämä muutamasta päivästä muutamaan viikkoon hypetysjaksot, jolloin kaikki on olevinaan aivan ylimaallisen hyvin, tulevaisuus vaikuttaa hyvin lupaavalta, olen pirteä vaikka 3 vuorokautta putkeen ilman unta, sovin paljon tapaamisia ja tekemisiä jne. Samalla ihmettelen, miksi edeltävät viikot olen saattanut itkeä päivittäin, eristäytyä ihmisistä ja suunnitella pahempia tekoja (eihän ole mitään syytä!) näinä hyvinä aikoina asioita pohtiessa.
Toisaalta tämä antaa harhaistakin toivoa siitä, että tunnen monesti kokonaan parantuneeni, vaikka taidan olla vähintään yhtä hullu kuin masentuneenakin (ja kun tietää, että romahdus tulee päivissä/viikoissa). Psykiatrin taholta epäilty epävakaista persoonallisuushäiriötä tai kaksisuuntaista (tyyppi kakkosta), joka selittäisi tätä ailahtelevuutta. Lääkkeitä en haluaisi kuitenkaan sekoittamaan päätäni vielä lisää, tavallaan pelkään sitäkin, että nämä "ihanat" energiakaudet loppuisi ja tilalle jäisi tasaisin melankolinen tylsyys.
Heippa,
Sinulla on varmasti vaikeaa ja ikävä kuulla tilanteestasi. Oma vaikea masennukseni on sellainen, että olen koko ajan pohjalla ja välillä masennus ja ahdistus vajoaa tosi syvälle (psykiatrin mielestä vaivun psykoosiin), eli masis on sellaista tasaista ja välillä vajoan tosi alas.
En ole lääkäri, mutta oireesi kuvaa mielestäni maanis-depressiivisyyttä. Siinä kuulemma olo vaihtelee voimakkaasti ylös ja alas.
Ja tosiaan en ole ammattilainen todellakaan, mutta tuo tuli heti mieleeni.
Voimia sinulle!