mitä pitäisi tehdä?
Ajattelen koko ajan, että pitäisi tehdä jotain hyödyllistä. En voi tehdä mitään, mistä oikeasti nautin, koska pelkään, etten ehdi opiskella tarpeeksi jos käytän aikani hyödyttömiin asioihin.
Aina kun menee kaupungille, pitää olla meikit päällä. Pitää näyttää täydelliseltä.
Ja vaikkei jaksaisi urheilla, pitää silti. Ja pelkään koko ajan, että syön liikaa. Yritän syödä mahdollisimman vähän, että laihtuisin, mutta pelkään, etten onnistu.
Syksyllä pitäisi olla kirjoitukset. Sen jälkeen lukio olisi ohi. Olen odottanut sitä niin kauan, että tuntuu, että en kestä, jos en nyt pääse niistä läpi. Siksi pitäisi lukea. Lukea ja lukea ja lukea, paljon enemmän.
Elän elämääni näin, koska en usko voivani saada parempaakaan elämää kuin tämän. Vihaan opiskelua, liikuntaa ja teeskentelyä, mutta elämä ei tunnu hyvältä silloinkaan, jos olen tekemättä mitään.
En jaksanut hakea kesätöitä, koska haluan käyttää koko kesän opiskeluun. Pelottaa vain, että sekään ei riitä. Entä jos en pääse kirjoituksista läpi ja sitten pitää taas opiskella lisää?
Haluaisin vain löytää ihmisen, joka rakastuisi minuun vaikka olenkin itsetunnoton typerys. Kaikki sanovat, että ei minua voi rakastaa jos en itse rakasta itseäni, mutta mun mielestä se on tyhmä klisee joka ei edes pidä paikkaansa. Tai jos pitää niin sitten en ainakaan löydä ketään. Niin kauan kuin en löydä ketään, en voi myöskään rakastaa itseäni.
Olisi kiva jos joku osaisi sanoa mitä tehdä.
IisaMari, kirjoitin sinulle jo aiemmin mutta jotenkin ei ilmestynyt tänne.
Tuosta olen samaa mieltä että kuulostaa typerältä tuo että ensin pitäisi rakastaa itseään ennenkuin muut voi rakastaa minua. Eihän se noin mene, siitä saa voimaa rakastaa tai hyäksyä itsensä jos joku osoittaa pitävänsä juuri minusta/sinusta. Itselläni on kokemusta tuosta.
Olen myös huono sanomaan mitään mihinkään etten sanoisi väärin. Toivon vain sinulle tsemppiä etiäpäin. Minä ainakin pidän sinusta. Toivon vain että jostain löydät voimaa saada koulusi menemään hyvin ym. elämääsi.
Voi NA, kiitos <3 kirjoititpa herttaisesti. minäkin pidän sinusta 🙂
Kai mä olin vähän huonona kun kirjoitin ton. Onneksi välillä tulee parempiakin päiviä.
Pitää oppia pärjäämään omin voimin. Muuten koko elämästäni tulee vain sen "oikean" odottelua.
älä mieti liikaa loukkaako kirjoituksesi muita. en jotenkin millään usko että kirjoittaisit mitään niin rumaa, että pahoittaisin mieleni.
Kaikkea hyvää sullekin 🙂
Hei,
IisaMari, kuulostaa aikaa rankalta toi sun elämä. Ja tutulta myös, kun ajattelen itseäni joitakin vuosia sitten.
Jäin miettimään montaa asiaa sun kirjoituksesta, mutta en yritä nyt mahduttaa kaikkea yhteen viestiin..
Konkreettisin asia, johon voi tollaisessa epämääräisen olon vyyhdissä puuttua on syömien. Tai kun niukka syöminen ei vaan paranna oloa, urheilu- tai kirjoitussuorituksia eikä oikeastaan mitään muutakaan. En nyt mene sanomaan, että sulla on alkava syömishäiriö, kun en tiedä tilanteesta mitään. Mutta JOS susta itsestäsi tuntuu, että homma on liukumassa yhtään siihen suuntaan, niin tartu asiaan nyt. Puhu ystävälle, äidille tai kelle vaan, syö enemmän ja liiku vain silloin kun oikeasti haluat.
Ja ne kirjoitukset menee oikeasti paremmin kun relaa vähän. Plus, että niiden hyvin tai huonosti meneminen ei ehkä kuitenkaan ole maailman oleellisen asia. (ja sanon tän, vaikka itse tykkään opiskella ja tehdä asiat huolella)
Kevättä ja aurinkoa!
🙂🌻☺️❤️
Olen miettinyt vähän samansuuntaisia asioita kuin tuo alussa mainitsemasi asioiden hyödyllisyys. Olin välillä lähes pakkomielteinen sen asian suhteen, että kaikilla tekemisillä pitäisi olla jokin päämäärä tai tarkoitus. Esimerkiksi musiikin kuuntelua tuli välttää, koska se oli vain ajan tuhlausta, eikä auttaisi tulevassa ammatissa tai missään muussakaan "tärkeässä". Nykyään näen paremmin kuinka outo ajatusmalli tuo oli, mutta silloin se tuntui jotenkin hyvältä tavalta saada aikaan asioita ja päästä niihin päämääriin, mitkä olin muutama vuosi sitten asettanut.
Kirjoituksissa pärjääminen on toki aika selkeä päämäärä, mutta se ei ole opiskelun tarkoitus, vaan pelkkä mittari, jolla on elämässä vaikutusta lähinnä jatko-opintoihin haettaessa. Yo-koetta ei siis ehkä kannata ajatella niinkään päämääränä, vaan paljon terveempi tavoite olisi pyrkiä ymmärtämään ne asiat, joita nyt opiskelet. Ymmärtämisessä on se hyvä puoli, että faktoja ei tarvitse muistaa ulkoa, vaan ne tavallaan tarttuvat itsestään siihen suurempaan kokonaisuuteen, kun sen oikeasti ymmärtää.
Jos pyrkii ymmärtämään asioita, pelkkä lukeminen ei ikävä kyllä riitä. Täytyy myös pohtia niitä asioita, etsiä yhteyksiä ja rakentaa kokonaiskuvaa. Onneksi kuitenkaan kaikki työ ei ole aktiivista, vaan alitajunnassa tapahtuvalle työlle täytyy antaa tilaa. Täytyy siis tehdä jotain ihan muuta, eli silloin saa ihan luvan kanssa tehdä niitä asioita mistä nauttii, ja kaikki se edesauttaa oppimista.
Olen siis myöhemmin huomannut, että tekemisten hyödyllisyyden kyseenalaistaminen on oppimisen, ja itse asiassa myös oman mielenterveyden kannalta haitallista. Tuhlaat siinä enemmän aikaa kuin voitat, ja karsit päivärytmistäsi asioita, jotka saattavat olla hyvinkin tärkeitä. Oma filosofiani oppimiseen ja sen tarkoitukseen liittyen on nykyisin suurinpiirtein seuraava: Kiinnostukseni kohteet ohjaavat oppimistani ja oppimiseni ohjaa työuraani. Tämä tarkoittaa siis sitä, että se tulevaisuudessa siintävä työura voi hiljalleen muuntua hyvinkin paljon riippuen siitä, missä olen hyvä ja mikä minua kiinnostaa. Eli voin siis ainakin välillä keskittyä niihin asioihin, mistä nautin, ja uskoa siihen, että siitä on aina jollain tasolla hyötyä. Jos ei muuten, niin ainakin hyvä mieli on aina hyödyllinen 🙂
Nyt itsekin aloin miettimään, että oliko tästä tekstistä mitään hyötyä, mutta lähetetään nyt se silläkin uhalla 😋 Voisin vielä päättää tämän ehkä hieman kliseiseen, mutta ainakin asiaan liittyvään lainaukseen, joka taitaa olla John Lennonin käsialaa: "Time you enjoy wasting, is not wasted."
kiitti vastauksesta, sitkopuu 🙂 en tietenkään halua syömishäiriötä, ja annankin itseni syödä silloin tällöin herkkuja sen lisäksi, että yritän syödä yleisesti ottaen terveellisesti. haluan vain laihduttaa ylimääräiset kilot pois. meinaan etten halua olla alipainoinen, mutten pyöreäkään.
kiitti vastauksesta, stoneagist 🙂 yritän tehdä myös asioita, joista nautin, mutta toisaalta joskus tuntuu, etten nauti oikein mistään. olen miettinyt pääni puhki, mistä oikeasti nauttisin.
olisi ihanaa löytää ihminen, jonka kanssa jakaa elämänsä. se on ehkä ainoa asia, mitä odotan... mutta pitäisi olla jotain muutakin, koska ei parisuhdetta väkisin löydetä.