Mitä mieltä olet psyykenlääkkeistä ?

Mitä mieltä olet psyykenlääkkeistä ?

Käyttäjä Meddy43 aloittanut aikaan 04.08.2011 klo 16:10 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä Meddy43 kirjoittanut 04.08.2011 klo 16:10

Heippa !
Otatko pillerisi ihan ilman muttia, vai kamppailetko sen ajatuksen kanssa, että kuinkahan näistäkin lääkkeistä pääsisi eroon, vai olisiko se edes mahdollista ?
Entä jos lääkkeitä on monta, taisteletko lääkärisi kanssa niiden vähentämisen/muuttamisen/lisäämisen kanssa ?
Itse toivoisin niin kovasti ettei enää koskaan joutuisi nielemään yhtään lääkettä. Mutta minulla on vaikea kaksisuuntainen mielialahäiriö, joka on minulle hengenvaarallinen, ja tiedän etten pärjäisi ilman lääkkeitä. Mulla on neljä säännöllistä lääkettä, ja kolmea tarvittavaa.
Voimia,
Meddy43

Käyttäjä pala lasia kirjoittanut 04.08.2011 klo 21:57

Hei!
Erittäin vaikea ja hyvä kysymys Madde43! Sairastuin pari vuotta sitten masennukseen. N. 1,5 vuotta sitten psykologi ehdotti mulle lääkitystä. Mua arvelutti koko ajatus. Keskustelin siitä sitten lääkärin kanssa. Sanoin etten halua zombiksi. Lääkäri vertasi masennuslääkettä antibioottiin ja sanoi sen apukeinoksi. Ajattelen siitä samoin. Otan sen aamuisin. Tarvittaessa otan ahdistuslääkkeen. Mielestäni apukeinona ja helpottavana ne ovat ok.
Voimia sulle Madde43!

Käyttäjä Nymphalis Antiopa kirjoittanut 05.08.2011 klo 09:16

Hei Meddy43

Minulla on paraikaa taistelu lääkkeiden käyttöä vastaan. Alkujaankaan en halunnut alkaa niitä käyttämään mutta oli pakko kun tilanne oli vaikea.
Vähensin itse lääkitystä keväällä kun tuumin että haluan päästä niistä eroon. Olo parani ja tunsin eläväni päästyäni liiasta mömmöstä. Puolessa välissä kesää sitten tapahtui jotain mitä syöksi minut paniikkiin ja ahdistus jatkuu. Nyt on hirveä paniikki ja pakko alkaa syödä lisää. Paino laski ihanat 10 kiloa parissa kuukaudessa. Pelkään sitä turtaa oloa joka niiden kanssa tulee. Mitä järkeä on elää jos ei pysty nauttimaan siitä.
Lääkärille en voi mennä koska pelkään kuollakseni ja saan sapiskaa siitä että vähensin lääkitystä. Ja hän pakottaa minut samaan turtumukseen zombiksi.
Olen aina välttänyt käyttämästä lääkkeitä ja jokainen pilleri saa morkkiksen minkä suuhuni laitan.

Jaksamisia sinulle, toivon että pärjäät 🙂🌻

Käyttäjä Meddy43 kirjoittanut 05.08.2011 klo 10:03

Heippa Nymphalis,
Älä pelkää lääkärille menoa; ne ovat kuule kuullet ainakin sata kertaa sen että joku on vaihtanut/vähentänyt jotain lääkettä.🙂
Voisitko miettiä että nyt ahdistuksen aikana ottaisit takaisin lääkkeen ja sitten taas varovasti vähentäisit kun ahdistuneisuus lievittyisi ? Tai pyytäisit jotain muuta läääkettä ?

Olen samaa mieltä siitä turta olosta; sitä minäkin inhoan. Nyt lopetin kolme lääkettä kesällä kun olin turta, en kokenut lääkkeistä apua,ja oma psykiatrini oli lomalla 😉
Hain sitten yhden uuden masennuslääkkeet TK lääkäriltä, jolle vakuutin että joo, olen käyttänyt sitä lääkettä, Voxraa, aiemminkin (olin siis googlannut). Ja se oli paras teko mitä olen aikoihin tehnyt !!! Nyt ei olo ei ole turta, saan tehtyä vaikka mitä, ja tunnen taas vihdoinkin eläväni !

Voimia sulle !

Käyttäjä salainen55 kirjoittanut 17.08.2011 klo 09:44

Sairastuin noin 15v sitten ja lääkkeet olivat varmaan silloin ihan erilaisia kuin nykyään. Lääkäri tarjosi lääkkeitä koska olin itsetuhoinen (masennus, persoonallisuuden häiriöt, paniikkikohtaukset ym.) mutten suostunut niitä ottamaan. Hän olikin aika jyrkkä ja pelotteli että omalla vastuulla olen niitä syömättä. En halunnut syödä kun eräällä ystävällä oli niiden kans pahoja ongelmia. Kuljin psykoterapiassa ja muissa oma-apuryhmissä ja minulla oli tukihenkilöitä joiden avulla selvisin. En olisi yksin selvinnyt. Mutta kuitenkin sitten jossain vaiheessa oli pakko ottaa nukahtamislääkkeet ja kuukauden verran söin jotain nukahtamiseen auttavaa lääkettä, kun en kyennyt nukkumaan.
Ja vieläkin joskus harvoin joudun ottamaan nukahtamislääkkeen jos jotain erikoista sattuu enkä saa unta. Olen aika hyvin toipunut, lääkärikin sanoi sitä ihmeeksi. Mutta kiitos siitä kuuluu tukihenkilöille, terapeuteille (useita ollut), ja Korkeimmalle Voimalle. Niin ja kait itseäänkin pitää kiittää.
Luottaminen että Korkein auttaa, antaa voimaa jaksaa ne pahat päivät yli.

Käyttäjä repukka kirjoittanut 18.08.2011 klo 11:56

Mua suoraan sanottuna vituttaa syödä lääkkeitä. Syön kolmea säännöllisesti. Kahden niistä huomaan vaikuttavan ja auttavan, mutta se varsinainen masennuslääke Cymbalta on vähän ongelmallinen. Painoni on noussut viiden vuoden aikana lähes 20kg. Nyt kesällä ajattelin, että teen itselläni ihmiskokeen ja lopetan ominpäin pikkuhiljaa sen Cymbaltan. Tiputtelin vähitellen annosta, kunnes lopetin kokonaan. Jonkin ajan kuluttua huomasin, että ruokahalu pieneni huomattavasti ja aloin olla jotenkin virkeämpi. Tosin olin myös tunteiltani ailahtelevaisempi ja itkuherkkä. Olen jo pitkään puhunut hoitavalle lääkärilleni, että haluaisin kokeilla jotain toista masennuslääkettä, mutta hän ei vain suostu. Sitten kävin hänen luonaan kontrollikäynnillä ja ensin ajattelin, että en mainitse ollenkaan tätä kokeilua, mutta kun hän monta kertaa kysyi lääkkeistä, lopulta tunnustin. Hän oli hämmästynyt ja antoi vähän sapiskaakin. Sanoin, että haluaisin kokeilla jotain toista, mutta vieläkään hän ei suostunut vaihtamaan, vaan sanoi että tätä mun kannattaa syödä, koska se auttaa. No, suostuin siihen, että aloitan sen taas, mutta pienemmällä annoksella. Nyt olen syönyt sitä taas pri viikkoa ja olen taas harmaassa sumussa ja turta. Aineenvaihdunta hidastui heti ja ruokahalu palasi. Tuon kokeilun aikana nopeasti pudonneet 4kg tulevat varmasti takaisin ja nopeasti. Ummetus on kamala. On sellainen raskas ja hidas ja turta olo. En todellakaan haluaisi syödä tuota Cymbaltaa, mutta en tiedä mitä tehdä, kun lääkäri ei usko. Ymmärrän, että tarvitsen masennuslääkettä, mutta en haluaisi tällaisia ikäviä vaikutuksia.

Käyttäjä punaväri kirjoittanut 18.08.2011 klo 15:13

Minulla on käytössä lääkkeet, jotka eivät aiheuta zombioloa. Ne ovat aktivoivia. Psykoosilääkkeenä on Zeldox ja masennuslääkkeenä on Voxra. Ne eivät myöskään aiheuta painon nousua.

Käyttäjä repukka kirjoittanut 20.08.2011 klo 21:26

Päätin, etten enää suostu tuota Cymbaltaa syömään. Jos lääkäri ei suostu muuta määräämään, olen sitten ilman. En enää vaan kestä tuota turtaa oloa ja tätä lihomista. Heti tuli kaksi kiloa takaisin, vaikka vähensin syömistäkin tietoisesti ja vähensin hiilihydraatteja huomattavasti. Ylipaino alkaa todella jo olla vakavaa ja hankaloittaa elämää sekä aiheuttaa ongelmia. Muutenkaan en vaan enää jaksa olla näin hirvittävän väsynyt ja mieleltänikin raskas. Kaksi päivää ilman tuota myrkkyä ja todella odotan, että se alkaa vaikuttaa. Tuo Voxra kuulostaa kiinnostavalta. Tutkin sitä vähän netistäkin jo. Mutta menepä nyt ehdottamaan lääkärille jotain lääkettä. Ei varmasti suostu. Mutta minä en suostu enää syömään mitään, mikä lihottaa.

Käyttäjä erakoksiko kirjoittanut 22.08.2011 klo 00:31

Hei Repukka,
onko sinulla mahdollista mennä jonkun toisen lääkärin vastaanotolle?
Terveyskeskukseen esim.yleislääkärille?
Kerrottuasi aiemman lääkekokeilun haitoista, pyydä esim. tuota Voxraa, jos se toimisi hyvin sinullakin?

Käyttäjä pinniminni kirjoittanut 03.11.2011 klo 13:22

Itselleni määrättiin Sertralin nimistä lääkettä,mutta jo ensimmäinen annos veti niin sekaisin koko kehoni,etten voinut enempää ottaa.Olin,kun kovassa kaatohumalassa juuri sammumispisteessä,maha totaalisen sekasin,karmiva nälkä koko ajan,en tajunnut mistään mitään.Olin soittanut miehelleni töihin 20min välein mitä ihmeellisempiä puheluita.Samoin anopille.Lapsista en kyennyt pitämään huolta ollenkaan,koska en vaan pystynyt tajuamaan mistään mitään.En ymmärtänyt mitä ne puhui,jne.En myöskään pystynyt tekemään ruokaa enkä muutakaan.Ja annoksena puoli pilleriä.
Tuo kokemus oli niin kamalan pelottava etten enää ottanut seuraavana päivänä uutta annosta vaan päätin olla syömättä ollenkaan.
Lääkkeen piti auttaa masennukseen ja ahdistukseen.Johan se aiheutti vielä enemmän ahdistusta,kun en pystynyt tekemään edes niitä asioita mitä aikasemmin olin pystynyt.

Lääkärille aika vasta marraskuun lopussa,joten saa nähdä määrääkö pakolla uutta.Pelottaa ottaa yhtään mitään ja jo sen takia toivoisi masennuksen poistuvan muilla keinoilla.Millä sitä en tiedä,mutta mitään turtaa oloa en halua enkä muutakaan kehon toimintaa sotkevaa.Painoa on jo nyt aivan liikaa,joten lisää vaivoja en halua,jos nuo lääkkeet aiheuttaa painon lisäystä entisestään.🙄

Hyvää loppu syksyä kaikille teille ihanille ihmisille 🌻🙂🌻

Käyttäjä Jones53 kirjoittanut 04.11.2011 klo 09:07

Minun kokemukseni perustuu vain noihin mielialalääkkeisiin, joita masennuksen/ahdistuksen hoitoon olen käyttänyt. Vaikea sanoa, mikä merkitys niillä on toipumisessa ollut, onko asiaan auttanut aika, terapia jne. ? Minusta sitä on turha pohtia, koska olen tässä kirjoittelemassa (melko "normaalissa" olotilassa...), uskon että lääkityskin osaltaan on siihen vaikuttanut. Lähiaikoina on ollut mediassa kirjoittelua masennuslääkkeiden tehosta (tai tehottomuudesta) liittyen johonkin amerikkalaiseen tutkimukseen. Mene ja tiedä, onko teho sitten plaseboa vai ei, mutta eipä sillä väliä... Minulla ei ole kynnystä käyttää lääkitystä, toki mieluummin olisin ilman, mutta kyllä masennus/ahdistus-oireet ovat niin ikäviä että kaikki apu on mielestäni tarpeen. Olen ollut siinä mielessä onnellisessa tilanteessa, ettei käyttämäni lääke aiheuttanut käytännössä mitään aloitusoireita. Käytin lääkettä reilun vuoden, ja koska vointi oli ollut pitkään OK, lopetin sen kun nappulat loppui, eikä minkäänlaisia vieroitusoireita ilmennyt. Julkisuudessa kirjoitellaan täysin vääristyneesti "onnellisuuspillereistä", ihan niinkuin onni pillereistä tulisi. Tietenkin jos ne palauttavat ihmisen masennuksen/ahdistuksen alhosta kohtuu normaaliin elämään, niin kyllähän se onnea on. Eli minä koen saaneeni apua lääkityksestä, ja pidän melko samana onko kyse fyysisestä vaivasta (saattaahan masennuskin sitä osittain olla?) vai psyykkisestä, tarvittaessa lääkitys on paikallaan, mutta tarpeenhan ratkaisevat lääkäri ja mahdollinen tarvitsija yhdessä.

Käyttäjä Darkness kirjoittanut 09.11.2011 klo 16:04

Mulla ei oo masennuslääkkeet auttanut yhtään,lihon vaan ja oon koko ajan väsynyt,joskus tosi levoton.Ensin söin seronilia,ei mitään vaikutusta mutta lääkäri käski syödä sitä monen vuoden ajan.Sitten toinen lääkäri vaihtoi sen sertraliniin ja risperidoniin,vaikutukset vaan lihominen ja väsyminen.Söin niitä pari vuotta ja lihoin yli 20 kiloa.Sitten lisättiin venlafaksiini,ei auttanut ja harhoja aloin kuulemaan enemmän.Sitten vaihdettiin sertralin ja venlafaksiini mirtatsapiiniin,oon syönyt sitä nyt ehkä kuusi viikkoa eikä vielä oo muuta vaikutusta kuin lihominen jatkuu ja väsyttää vaan enemmän.

Käyttäjä tunturisopuli kirjoittanut 11.11.2011 klo 13:03

En usko että lääkkeet sinänsä lihottaa, kai sitä tulee erilaisia mielitekoja ja tulee syötyä enemmän ja epäterveellisemmin? Kai ne voi silti aineenvaihduntaan vaikuttaa, sen uskon kyllä. Mutta siihen en usko että kilot tulevat itsestään, kyllä siinä jotain syömisvimmaa mukana tulee. Harmillista sinänsä..

Pinniminni: olit näköjään tosi herkkä Sertralinille! Lääkäri sanoi että eka viikko voi olla ihan hirveä, kun elimistö totuttelee. Kielsi lopettamasta itsekseni. Sinulle varmaankin puolikas puolikkaasta olisi riittänyt ekat pari viikkoa, sitten siirtyminen puolikkaaseen ja mahdollisesti sillä meno siihen asti kunnes tuntuu ettei se riitä. Meinasin itsekin alussa lopettaa kesken mutta lääkäri oli varoittanut kyllä sivuoireista, ja lupasin etten lopeta niitä itsekseni.

Minulla oli kolme ensimmäistä päivää ihan hirveitä, mutta vain siksi että sydän takoi enkä kyennyt nukkumaan silmäystäkään. Ruokahaluni katosi mikä oli tervetullutta, koska olen hieman ylipainoinen. Päätin kk sitten lopettaa lääkityksen koska suu kuivuu enkä nauti seksuaalisesti. Viikko meni ok, sitten alkoi kauhea ahdistus ja nyt kun aloitin uudestaan, on ruokahaluni taas tullut mitä ihmeellisimpine mielitekoineen. Eli ensimmäisellä kerralla ruokahalu meni, nyt se tuli hirveällä rytinällä. Joten joudun tarkkailemaan syömisiäni ja yritän taas liikkua enemmän.

Olen silti muuttanut kantaani lääkkeisiin nähden. Ennen olin sitä mieltä ettei niistä ole kuin harmia, mutta kun aloin itse syömään pakon sanelemana, olen pystynyt keskittymään ja joskus jopa nukkumaan. Lääkkeet yhdistettynä terapiaan on paketti jolla toivon toipuvani. Mutta ei nämä jatkuvat pähkäilyt ole mihinkään kadonneet.. Yleiselämä on ihan pienesti silti helpompaa lääkkeiden ansiosta. En enää lopeta kesken.

Käyttäjä <3Quartier<3 kirjoittanut 11.11.2011 klo 18:31

Mulla on kokeiltu kaiken näköisiä lääkkeitä, diagnoosina on ollut epävakaa persoonallisuushäiriö ja vakavaa masennusta. Monta vuotta niitä söin niin kuin piti, mutta ainoa lääke, ketipinor, josta oli apua mielialaan, teki mut niin väsyneeksi etten enää halunnut syödä sitä, kun ei tätä elämää voi elää niin että nukkuu pitkään joka päivä. Viime keväänä sain tarpeekseni ja lopetin kaikki lääkkeet, lääkärin vastustelusta huolimatta, ja uskaltaisin nyt mennä sanomaan ettei mun elämä ole pitkään aikaan näyttänyt näin hyvältä 🙂 Aluksi oli kyllä todella vaikeaa mutta sitten mun elämä tasaantui.

Toinen syy miksi en myöskään halunnut syödä lääkkeitä oli se, kun houkutus vetää yliannostus huonoina hetkinä oli niin suuri. Nyt kun kaapeissa ei psyykenlääkkeitä ole, en myöskään pysty niitä vetämään liikaa.

Mutta toki nuo lääkkeet varmasti joitakin auttaa, mutta mua ne ei auttanut. Mikään hyvä idea ei ollut lopettaa niitä kerralla, mutta muuta en osannut silloin tehdä ja hengissä vielä ollaan 🙂

Käyttäjä kikkas kirjoittanut 11.11.2011 klo 18:31

Minulla auttaa sepram ja opamox. Saan nukuttua ja näen jo elämää positiivisemmin. Ahdistusta on aika ajoin,mutta olen rauhallisempi kuin ennen.
Välillä vielä vapisuttaa ja sydän hakkaa. Ruoka ei kyllä maistu vieläkään ja väkisin joudun syömään.
Myös vaihdevuosioireisiin auttaa.En voi käyttää mitään hormoonikorvaushoitoja.

Käyttäjä Wilzu-77 kirjoittanut 11.11.2011 klo 21:37

Pinniminni: Olisi kiva tietää, että minkä vahvuisesta Sertralin pilleristä söit puolikkaan? Olen jokusen vuoden sertraliinia syönyt, eikä lääke itsessään kyllä lihomista ole aiheuttanut, lähinnä oma saamattomuus. On toki mahdollista, että lääke jonkin verran vaikuttaa myös aineenvaihduntaan, mutta ei edes murto-osaa mielestäni, verrattuna neurolepteihin. Sertralinin aloitus oli kyllä yhtä hel..ttiä - kolme viikkoa meni aivan käsittämättömien sivuvaikutusten sumassa. Ahdistus, masennus, pelkotilat, OCD, sulkeituneisuus ym. kaikki paheni exponentiaalisesti, ja aloitin 25mg päivässä annoksella. Myönnän sen olleen yhtä tuskaa, kunnes lääke alkoi vaikuttamaan ja kroppa sekä aivot tottuivat siihen. Sen jälkeen pelkäsin isompaan annokseen titrausta, joka sekin lamasi viikoksi, mutta ei kuitenkaan enää samalla voimalla. Kyseisessä lääkkeessä vaan sattuu olemaan monille todella vaikeat sivuvaikutukset alussa. Yksi ystäväni ei saanut juuri mitään oireita, vaikka aloitti isommalla annoksella ja titras jo viikon päästä tuplat päälle. Ihmiset ovat erilaisia ja lääkkeet vaikuttavat meihin eri tavalla. En kuitenkaan ihan parin ekan päivän jälkeen löisi hanskoja tiskiin, koska tiesin itsekin, että apu alkaa vasta parin kolmen viikon päästä.

SSRI-lääkkeitä on nykyään todella monenkirjava joukko. Siihen kun lisätään MAO-estäjät, neuroleptit, hermokipulääkkeet (esim. Lyrica, jota määrätään mm. ahdistukseen) ja uusimpaan sukupolveen kuuluvat lääkkeet, niin siinä on suota kahlattavana, että mikä niistä sopii kullekin ja millaisiin oireisiin. Mutta, jos jokaisen lääkkeen kohdalla lopettaa kokeilun päivän parin päästä, niin ei koskaan saa tietää, olisiko kyseisistä lääkkeistä ollut apua. Tietenkin, jos kyseessä on jokin vakava sivuvaikutus, niin silloin pitää tietysti heti lopettaa, mutta sivu-/haittavaikutukset kuuluvat asiaan, otettaessa mitä lääkettä tahansa. Kai muistatte, mitä jokaisessa lääkeselosteessa lukee: "Kuten kaikki lääkkeet, XXXXX valmistekin voi aiheuttaa haittavaikutuksia. Kaikki eivät kuitenkaan niitä saa." Tosi onnellinen pitää olla, jos kuuluu siihen osaan, joka ei niitä saa, ainakin jos puhutaan psyykelääkkeistä.

Täytyy kyllä myöntää, että lääkärit suhtautuvat todella skeptisesti ja jopa joskus välinpitämättömästi potilaan kärsimiin sivuvaikutukseen, kun puhutaan psyykelääkkeistä. Toisin on heti, jos kyseessä on vaikka antibiootti. Annan esimerkin: söin 7 päivää antibioottia keuhkokuumeeseen. Sinä aikana ei ollut oikeastaan mitään haittavaikutuksia, mutta pieni ihottuma tuli tuon viikon jälkeen (todennäköisesti kuivan ihon takia, kun vihdoin pääsin päivittäin suihkuun olon puolesta), ja menin tyhmänä asiasta puhelimitse kysymään terveysneuvonnasta, että ei kai se voi tuosta lääkeestä johtua, ja saanhan syödä kuurin (5 päivää vielä) loppuun asti. Noh! Sairaanhoitajan mielestä en saanut missään nimessä jatkaa lääkkeen ottamista, koska allerginen reaktio saattaisi olla hengenvaarallinen (pelotteli oikein, ja onnistui). Seuraavana päivänä kävin arvauskeskuksen lääkärillä näyttämässä pikku ihottumaa, eikä hänkään uskaltanut antaa lupaa jatkaa antibioottia, joka muuten oli toiminut loistavasti. Ensin meinasi, ettei jatka millään lääkkeellä kuuria, mutta vaihtoi sitten kuitenkin toiseen antibioottiin, koska kyseessä sentään keuhkokuume. Uudesta lääkkeestä on tullut vatsavaivoja ym. ja tuntuu ettei se edes pure tautiin, vaan keuhkot alkaa taas oikutella. Toivottavasti nyt menis kuitenkin näillä ohi, mutta tuo vakavuus, jolla sairaanhoitajat ja lääkärit suhtautuvat mielestäni mahdolliseen mitättömään sivuvaikutukseen antibiootin kohdalla, on naurettava verrattuna melkein yhtä vakavaan asiaan, kuin esim. serotoniinioireyhtymään. Sertralinin kanssa ei saa käyttää adrenaliinipitoisia lääkkeitä, mutta hammaslääkärini oli sitä mieltä, että kyllä sellaista adrenaliinipitoista puudutetta voitaisiin hänen mielestään käyttää hampaan poistossa loppukuusta. En tule siihen suostumaan, koska mielestäni riski on liian suuri, varsinkin kun kyseisellä lääkärillä ei tietenkään ole mitään kokemusta/tietoa psyykelääkkeistä tai/ja niiden yhteisvaikutuksesta muiden lääkkeiden kanssa.

Lyhyestä virsi kaunis 😉 . Siis ensin kannattaa luottaa lääkäriin ja ainakin kokeilla lääkettä sen aikaa, että sen varsinainen vaikutus voi ilmetä. Sivuvaikutukset voivat olla tuskaa henkisesti ja fyysisesti, mutta jos lääke lopulta osoittautuu hyväksi, niin se kärvistely on sen arvoista. Jos ilmenee esim. maniaa, liiaan fyysisesti kestämättömiä oireita tai kokee ettei lääkkeestä ole apua, niin silloin pitääkin vaihtaa lääkettä. Ja niille, joiden lääkäri "pakottaa" syömään jotain lääkettä, niin vaihtakaa lääkäriä, se kuuluu teidän oikeuksiinne ja on nykyään täysin mahdollista, vaikka heti, sillä arvauskeskuksenkin voi valita nykyään itse. Tsemiä kaikille ja hyviä vointeja! 🙂👍