Mitä mä oikein teen?
Kaikki tuntuu vaan niin vaikealta tällä hetkellä. En tunne itseäni masentuneeksi, vaikka muut sen mulle sanovat. olen eristäytynyt aika paljon nykyään ja tonne ulos on vaikeaa menä, mutta kun siellä on, on helppoa. TUntuu ettei ketään tunnu ymmärtävän, kuinka paha olla mulla on. Siksi sulkeudun kotiin sitten. Maha on alkanut oireilla niin pahasti, etten uskalla laittaa oikee mitään suuhuni. en edes nestettä. TÄmä sitten laittaa olon vielä heikommaksi ja näin ollen toivottomaksi ja jne. Taidan olla aika isossa oravanpyörässä nyt. Mutta en tiä mikä on siihen hyvä katkaisu. 3v. sitten olin samassa tilanteessa ja silloin n. kk sairaalajakso auttoi tähän asti.
Tämä oravanpyörä taisi alkaa silloin kun isä n. vuosi sitten sai kohtauksen. Viime kesänä oli mulla ja isällä vaikeaa. Itse sairastuin sappivaivoihin ja isä sitten sai eräänä päivänä kohtauksen ja jouduin koskemaan melkein kuolutta (harmaata ja siniset huulet, hapenpuutteesta) ihmistä. Isäni on mulle todella rakas, vaikka välimme onkin viilentyneet tässä 8v. aikana.
Itse pääsin sappivaivoista tammikuussa ja laihduin sen vuoksi touko-tammikuun aikana 20 kg. Olen tammikuun jälkeen saanut viimekuun lopulle asti painoni pysyy melko samana, mutta nyt taas alkaa paino laskea.
Isäni on saanut koko ajan kohtauksia ja nyt kuluneen kk aikana 2. Viime syksynä hän sai keuhko-ongelmia ja joutui pari kertaa sairaalaan.
Soitin lääkärilleni tossa muutamia viikkoja sitten, kun luulin että lääke laittaa mahan oireilee, mutta nyt on senkin jälkeen ongelmia ollut. Enkä tiä uskallanko sinne soittaa ja sanoa missä mennään. Pelkään että lääkäri kertoo että tämä on mun syyni tai että olen toivoton tapaus vaan.
Mulla on aika stressaava tilanne tällä hetkellä ja olen tässä kuussa muuttamassakin. Pelkään vaan muuton menevän mönkään, kun en jaksa pakkailla ja purkailla tavaroita. Voimani ovat olleet kauan jo poissa ja nyt niitä ei oikeastaan ole enää ollenkaan. Ulkona on kevättä ja mulla ei sellaista ole. En pysty nauttimaan uusista kukista tai lämmöstä tuolla ulkona.
tänä kesänä piti olla mulle ihana, kun saan tyttäreni ”omaksi”. Hän on viettänyt n. 6 vuotta vanhempieni kanssa, ja tänä kesänä hän tulee mulle. meillä olisi muuton jälkeen vielä reilu kk aikaa tutustua toisiimme enemmän rauhassa, ennen kun hänen koulunsa alkaa. Mutta tällä hetkellä se tuntuu toivottomalta vaan.
TUntuu va että elämäni on niin solmussa, etten tiä enää mistä alkaa sitä purkaa. En uskalla sanoa siitä kenellekään suora, koska alan heti itkemään. Tämänkin viestin aikana, olen tainut jo liian monta kertaa toistaa samoja sanoja. Järkeni tai ajatukseni ei tunnu kulkevan. Kadotan tavaroita ja unohdan asioita. Haluaisin vaan olla ihan hiljaa sängyssä. Telkkarin kattominenkaan ei kiinnosta. Netissäkin alan olee vaan pakosta, en muuten.
En jaksa enempää enää kirjoittaa… taidan alkaa nukkumaan, silloin saa olla rauhassa.
Heippa
Se on kyllä hälyytysmerkki jos eristäytyy kotia eikä näe ketään ihmisiä niin siihen kyllä
kannattaa puuttua ja tehdä tilanteen eteen jotain.
Tosin hyvä se on joskus olla yksinkin kun ei kokonaan eristäydy.
Onkos sulla ystäviä / kavereita joitten kanssa voisit jutella ilot ja surut???
Jos on ahdistusta / masennusta niin kannattaa käydä ammattiauttajan luona sillä masennus on salakalava ja se vie hiljakseen ihmisen toimintakyvyn ja jaksamisen.
Käy kaikenlaisissa tapahtumissa mitkä tuottaa iloa ja hyvää mieltä jne
Kivaa kevättä sulle
mulla on todettu masennus jo about 4-5 vuotta sitten. Se vaihtelee keskivaikean ja kai vaikean välillä vuorotellen. Nyt ilmeisesti siinä vaikeassa, taas.
Olin hoidossa mtt:llä, mut kontakti sinne on vaan tällä hetkellä lääkärille kerran vuodessa. Lääkitys lopetettiin, kun ei nähty auttavan mitenkään. Kokeiltu kaikkea mitä voi. Joko ei auttanut isoillakaan annoksilla, tai sivuvaikutukset olivat niin vakavia että jouduttiin lopettaa.
Mulla ei livenä ole ystäviä tai kaverita. Kaikki on jättänyt. Netissä ja kirjeinä mulla on jokunen ja saan tekstata ja chatata muutamien kanssa.
Ei sellaiset ihmisiä ole oikeita ystäviä, jotka jää kun sairastuu. Uusia kyllä saa sitten, kun sinulla on voimia. Nyt kuulostaa siltä, että sinun ei kannata jäädä nettimielipiteiden varaan.
Rohkeasti vain yhteys lääkärille ja sanot, että tilanne on tällainen. Lääkärillä on velvollisuus auttaa. He ovat vannoneet valan.
Heippa
Joo kyllä kannattaa käydä lääkärissä saisit oloosi helpotusta sillä muuten olosi
voi vaan pahentua.
Etsi itsellesi vaikka tukihenkilö jonka kanssa voit jutella asioita jos ei ole muita ystäviä,
kavereita jonka kanssa voisit jutella,
Olisi tärkeätä että et jää yksin kun on ahdistava olo.
Onkos sulla harrastuksia???
kirjoita miten olet jaksanut???
kivaa kevättä sulle
soitin MTT:lle tänään ja ihmeen helpolla sain soittoajan, perjantaille. Työterapiassa oleva ohjaaja sanoi ennen kun kotiin lähin, että mun kannattaa soittaa lääkärille. Nyt olen sen tehnyt. Mitähän se lekuri mulle sanoo pe ja tekee.
Onneksi olen nyt pystynyt hedelmäsosetta syömään ja eilen muutama näkkärin. Ehkä pystyisin enemmänkin, mutta pääkoppa ei anna periksi. En taho sellai laihduttaa, niin kun anoreetikot, mut joku siinä on. On vaan niin kylläinen ja hyvä olo, kun ei mahassa ole ruokaa ja kun maha kurnii, sen saa helpommaksi juomalla.
Olen jaksanut nyt eilen ja tänään mennä minne piti ja on tunne ollut että tuolla työterapiassa ne sittenkin taitavat välittää musta. Olen nyt 2 kertaa peräkkäin ollut siellä. Ensi viikolla on vapaata, mutta ptt tulee käymään.
Kyl kai se tässä jotenkin menee, vaikka itkettääkin välillä niin paljon ja tekisi mieli tyhjentää kaiki lääkekaapit. Olenko sittenkin haukannut liian suuren palan kakusta? mitä jos en kykenekään hoitamaan lastani 24h/vrk? olen saanut olla kauan aika vähillä vastuulla, ja ensi kuusta lähtien tarvisi ottaa koko vastuu.
Mutta nyt tiedän, etten ole 100% työkykyinen. Vielä kk sitten epäilin että jos kela laittaa mut sittenkin töihin taas. Lääkäri ei laita, sillä hän on tehnyt päätöksen että tulevaisuus ei näytä kamalan työkykyiseltä. Odotan kelan päätöstä heidän johonkin kuntoutuskarkoitukseen koko ajan. Tai mikä sitten onkin. Sellainen jossa he kattoisi mitä mulle voisi enää tehä.
Kamalaa olla näin nuori ja silti näin kamalassa tilanteessa.
Heippa
Kokeile luonnossa liikkumista ja kävele ulkona sillä on upeata katsoa kun luonto
herää eloon niin jos se vähän piristäs??
Käy ehdottomasti lääkärillä niin sieltäkin saisit helpotusta.
Yritä syödä monipuolista ruokaa vaikka vaan vähänkin koska elimistö tarvitsee
polttoainetta.
Sekin vaikuttaa jaksamiseen mitä syöt.
Yritä tehdä sellaisia asioita mitkä piristää ja saa olosi onnelliseksi.
Pyri käymään kaikenlaisissa tapahtumissa missä liikkuu ihmisiä
niin sillon jonkun kanssa aina pystyt juttelemaan,
Sillä sekin on jännä jos jää sohvalle niin on yllättävän vaikea lähteä mihinkään.
Onko sulla yhtään esim naapuria jossa voisit käydä kylässä???
Kaunista kevättä sulle
päivät menee eteenpäin, vaikka mä olenkin pysähtynyt. Teen mitä jaksan ja koska jaksan. Yritän iloita niistäkin pienistä jutuista, mitä voi.
läkäri soitti pe ja sanoi että pitäisi arviointiin mennä, mut siinä on iso mutta myös. Äitini sitten on jotain järkännyt tänään ja varmaan sekoittanut asioita enemmän.
Pitäisi vaan olla ajattelematta määrättyjä asioita. Jos ajattelen, saavat ne niin matalaksi, vaikka ihan arkipäiväisiä onkin.
Itse alan olee siinä vaiheessa etten pysty tai osaa enää kunnolla kirjoittaa. Tekstailessa ja näin koneella kirjoittaminen on niin vaikeeta. Sanojen taivutus oikeisiin muitoihin ja sanominen oikeisiin muotoihin on vaikeaa. Muistaminen on vaikeaa. Mihin tämä vielä menee? mikä on seuraava ongelma?
Heippa
Joo tee vointisi ja kykyjesi mukaan mitä jaksat ja tosiaankin iloitse
ihan pikkuasioista sillä elämä koostuu nimen omaan pikkuasioista ja
pienistä onnen hetkistä
Kyllä kannattaa käydä lääkärissä ja tehdä niin kuin lääkäri sanoo sillä niillä
on tieto ja ammattitaito.
Vaikka elämä ei ole aina niin helppoa niin ajattele asioita positiivisesti.
Sitten kannattaa keksiä jotain mikä piristää vaikka joku harrastus???
Mikä se voisi olla???
Onko sulla ystäviä / kavereita???
Vaikka hassulta tuntuu niin kannattaa itseltään välillä kysyä miten mulla menee???
Mitä tekisin toisin??? jne.
Kaunistakesää sulle
Mulla on ns. harrastuksia , tosin kotona. Saan aikani kulumaan liiankin hyvin ja pääsen siihen "omaan maailmaan" sisälle.
Kaikki ovat hylänneet mut, paitsi pari kirjekaveria. Toiselle voin soittaa aina kun tarviin kuuntelijaa ja toiselle tekstata, kirjeiden ohella.
Pääsin pinnalle pikkuseksi ajaksi hengittämään. Ehtisin iloita sitä jo muillekin, kun taas tipahdin kun kivi pohjaan.
Nyt en vaan tiä taas miten pääsen taas pinnalle. Kaikki tuntuu vaikealta ja voimia koettelee pelkkä ajatus. Töitä olisi paljon tehtävä, mutta ei jaksa vaan eikä kiinnosta. Pelkkä tietokoneella olo on ihan jostain... Syömiset taas vähenee ja paino laskee. Kivut valtaavat arjen ja lamaannuttavat. Kaikki äklöttävät. Ei jaksa edes hengittää. Tämä kuuma ei vaivaa mua. On sopivan lämmintä. Ei ole kylmä eikä kuuma, ihan sopiva.
Ainut positiivinen asian löydän, että syön päivässä ees jotain, mut en ehkä kauan jaksa ees sitäkään taistella.
Taistelutahto alkaa mennä.
Pitäisi pakkailla kovasti, mutta... Ensi viikola tarvii alkaa raijata tavaroita toiseen paikkaan ja viikko meneekin siinä kun 2 kaksiota tyhjennetään ja raijataan toiseen asuntoon, molemmat.
Yritän jotain positiivista kattoa koko ajan, mut en jaksa niistä innostua. En jaksa innostua siitäkään, kun saan lapseni itselleni kohta. Enää muutamia päiviä, 12 päivää.
Täytyy varmaan alkaa mennä taas pakkailee jotain tuolta ja saa yrittää innostua jostain...