Mistä uusia ystäviä?
Hei!
Taisi joskus jossain komediasarjassa mies todeta, ettei aikuisiällä tahdo saada enää helposti uusia ystäviä. Lapsena sitä alettiin vain leikkimään ”naapurin Kallen tai Lissun kanssa”, sen kummemmin asiaa ajattelematta. Aikuisiällä sitä taitaa muuttua ronkelimmaksi. Lisäksi työ, perhe ym. velvollisuudet vie helposti suurimman ojan ajasta. Ylimääräistä hengailuaikaa ei välttämättä juuri ole. Töissä en juuri tapaa uusia ihmisiä.
Itse olen perheellinen mies, joka käy töissä. Vapaa-aika menee pitkälti pienen poikamme kanssa, koska haluan auttaa vaimoani ja tietysti luoda läheisen suhteen poikaamme. Eihän lapsen kanssa oleminen tietysti aina helppoa ole. Jo ulkovaatteiden pukeminen on joskus yhtä taistelua, kun lapsella alkaa olemaan 1. uhmaikä. Hiekkakakkujen teko tuntikaupalla ei myöskään aina jaksaisi kiinnostaa – tiedätte varmaan tunteen. Univelkaa kertyy väkisinkin sekä isälle että äidille, jolloin jokaisen pinna perheessä on tiukalla.
Asun vieraassa kaupungissa, jossa tunnen lähinnä vain vaimon sukulaisia. Kavereita ei täällä ole yhtään. Pidän kyllä kaupungista ja asuinalueestamme. Yhteydenpito lapsuuden ja opiskeluajan ystäviin on jotenkin hiipunut. Samanhenkisten ihmisten tapaaminen on kuin etsisi neulaa heinäsuovasta. Naiset tuntuu sosiaaliseeraavaan keskenään helpommin. Heteromiehet käy urheilemassa tai istuu kaljabaareissa (kärjistäen). Varsinkaan jälkimmäinen ei ole itseä kiinnostanut oikein ikinä. Polte urheiluun on myös kadoksissa. Kaikenlainen hampaat irvessä suorittaminen ahdistaa oli aihe mikä tahansa.
Yksinäisyys tuntuu olevan todella monella ihmisellä suuri ongelma – todella surullista!
😭
Oletteko löytäneet hyviä kanavia samanhenkisten ihmisten tapaamiseen?
Onko netissä ”pelkkien” ystävien etsiminen kuinka suosittua? Erilaisia senssipalstoja puolisoa etsivillehän on lukemattomia.
Olisi hauska kuulla kokemuksianne.
No tulipahan hieman purettua ajatuksia. Kiitos, jos joku jaksoi lukea. Vertaistuki on todella tärkeää ongelmassa kuin ongelmassa!
Ihan ekaksi tuli mieleen, että mites siellä hiekkalaatikon reunalla? Jos hakeutuisit lapsen kanssa leikkimään sellaiseen puistoon, jossa käy muitakin ja sitten alkaisit siellä vaan jutella? Mulle on sillä menetelmällä jäänyt elämääni mukaan muutamakin hyvä ystävä, joita tapaan vieläkin. Siitä, kun isommat lapseni olivat pieniä, on nyt viitisentoista vuotta ja edelleen pidetään yhteyttä. Toki puistoissa enemmistö vanhemmista on varmaan äitejä, mutta eiköhän joukosta joku isäkin löydy. Jos nimenomaan miespuolista ystävää etsit siis.
Toiseksi tulee mieleen joku uusi harrastus, toiminta- tai keskusteluryhmä vaikka kerran viikossa. Se ei vielä hirveästi söisi aikaa perheen kanssa olemiselta. Onko omalla asuinalueellasi asukasaktiivitoimintaa? Mulla on sellaisesta hyviä kokemuksia. Seurakunnatkin järjestävät erilaisia toimintoja ja ryhmiä, joihin voi osallistua vaikkei kirkkoon kuuluisikaan. Itse kävin lasten ollessa pieniä srk:n perhekahvilassa ja se oli kivaa. Sieltäkin on jäänyt yksi ystävä vielä tähänkin päivään. Ne ovat tietenkin useimmat varmaan päivisin, mutta iltaisinkin voi srk:lla jotain olla. Tai sitten jonkun järjestön järjestämää toimintaa. Tai yhdistyksen. Ota selvää, mitä kaikkea omalla asuinalueellasi on ja sitten vain rohkeasti mukaan. Nämä nyt tulee näin äkkiseltään mieleen.
Hei repukka ja kiitos hyvistä ideoista ja ajastasi!
Itsestähän se loppupeleissä on paljolti kiinni, kuinka niitä ystäviä löytää. Seurakunnat järjestää kyllä monesti erilaista toimintaa ja jopa matkoja, joissa ei se hengellinen puoli edes välttämättä ole mitenkään esillä.
Täytyy vaan yrittää ryhdistäytyä ja ottaa selvää mitä toimintaa omalla alueella olisi.