Olen 45-vuotias hoitoalalla työskentelevä nainen. Taloudelliset ja sosiaaliset ongelmat ovat arkipäivääni. Pikkuhiljaa olen huomannut alkoholi käyttöni lisääntyneen.. Aiemmin join silloin tällöin siideriä ja viiniä lähinnä vapailla. Joulukuusta lähtien siirryin terästettyyn glögiin. Viinalla terästettyyn. Viina menee lähes päivittäin. Konjakkipullo kestää muutaman päivän. Siihen bentsoja ja unilääkettä lisäksi. Tappaisin itseni ellei minulla olisi lapsia. Minulla ei ole ystäviä. Työni hoidan. Ja lapsetkin jotenkin.
En tiedä miten selviän tästä eteenpän. Moralisoijia en tarvii. Lestaadiolainen sukulaiskarti hoitaa jo sen puolen. Onko sielunkumppaneita? Miten olette päässeet lääke+päihderiippuvuuden ylitse?

Hei
en tiedä, kannattaisko sinun hakea jostain apua? se saattaisi auttaa..
Mulla on vakava masennus.. olen töissä 3 päivänä viikossa.. ja joka päivä tuntuu vaikealta.. myös kotona.
Joulun jälkeen on mennyt koko ajan vähä huonompaan suuntaan.
Ahdistaa ja masentaa. Käyn kerran kahdessa viikossa terapeutilla, se auttaa joskus aina. pitäisi ottaa se useammin.
Ainoa asia joka minua helpottaa on usko..
Toivoisin että minut otettaisiin pois täältä, koska on niin ahdistavaa joka päivä..
Fyysisiäkin ongelmia on, pitäisi kuntouttaa jalkoja, mutta aargh ko se on niin kypsää . en tiedä mitä teen jatkossa,, minä menen hetken kerrallaan..
Voimia sulle melina<3

Hei, Vihreäsilmä!
Avun pyytäminen on ollut minulle aina hankalaa. Järjen tasolla käsitän kuinka oleellista olisi hakea tukea ja apua. Paikkakunta jossa asun on sen verran pieni ja olen työskennellyt niin pitkään terveydenhuoltoalalla että tuttujen ihmisten luokse ongelmista kertominen tuntuu liian vaikealta. Typerää kasvojen menettämisen pelkoa.
Toisaalta meidänkin alalla on paljon jotka eivät ymmärrä ihmisenä olemisen ongelmista mitään. Somaattisella puolella masennuslääkkeiden käyttäjät ja päihdeongelmasta kärsivät ovat B-luokan kansalaisia.
Kiitos kun vastasit. En ole siis ihan ainut jota eläminen väsyttää.

hei. Apua kannattaa hakea kuitenkin. Minäkin hain, työterveyslääkäriltä, oman paikkakunnan milenterveystoimistosta ja terveyskeskuksesta. Masennus oli minulle uusi asia ja siksi vähän pelottavakin. Äitini yllättävä kuolema ka sen tuoma syyllisyys suisti minut syvälle vakavaan masennukseen, johon nyt on lääkitys. Pystyn olemaan töissä ja kotonakin tekemään jotain, joskin en ole ns. normaali. En ole sitä mitä ennnen, mutta tuskin olenkaa koskaan. Äiti oli läheinen ja rakas, eikä näin pitänyt käydä. Tämä tuli kuin salama kirkaalta taivaalta ja muutti minun elämäni täysin. Mutta hae toki apua. Lapsillesi olet varmasti tärkeä ja ainut äiti joka heillä on. Jaksa vaikka heidän takiaan. Voimia!

hei,

olin riippuvainen 1980-luvun lopulla diampameista jännittämisen syistä varmaan ja oli vakavaa masennusta. Jossain vaiheesssa, muistan, että ajattelin, että pyrin aina siihen, että otin diapamin ja pari olutta, niin ei jännittänyt. Tilannetta kesti noin pari vuotta.
Tilanne meni sitten niin, että jännityksen takia oli aina taskussa kokonainen diampami, puolikas, sitten se vaihtui vissy-pulloksi . Jossain vaiheessa minulla oli jonkun mieleisen henkilön kuva taskussa, jota katsoin aina tiukan paikan tullen.

Tavallaan opin pois lääkeriippuvuudesta,riippuvuudesta ja pyrin luomaan hyvän olon korvaamalla entisen asian jollain toisella. Sitä kai kutsutaan myös mieli-kuva-harjoitteluksi.
Riippuvuus on aina sellaista, että kun selviää hetken mielijohteesta ja vielä, että useamman kerran selviää hetken mielijohteesta, niin tavallaan itse-itse-oppii-opastaa-itsensä-pois pahoista tavoista.

Nyt on niin, että tietenkin vieläkin, v. 2008 , tavallaan kamppailee itsensä kanssa, ettei käytä alkoholia liikaa tai osta tupakkaa. Esimerkiks tupakan kanssa tulee helposti riippuvuutta, koska olen huomannut, että tavallaan se on minulle tekemistä. Kun kotiin on ostettu tupakkaa, on tavallaan tekemisestä huolehdittu. Ja tekeminen pitää korvata toisella tekemisellä. Ja että saa mielihyvää siitä, kun huomaa, ettei kotona haise tupakka eikä rahaa mene.

Nuo prosessit ovat iänikuisia, ikuisia projekteja. Pahoista riippuvuuksista tulee kauhea lasku jälkikäteen, sitä ei usein ajatella.
Jostain on aloitettava. siinä mielessä pienillä teoilla on merkitystä. Siksi kirjoitin tämän tarinan.