Hei.Tunnetko entuudesta tämän kyseisen henkilön?jos tunnet niin mene juttelemaan.Jos hän ei ole sinulle entuudestaan tuttu,niin tarkkaile tilannetta🙂.Itse nuorempana menin juttelemaan ja siitä se sitten lähti,jos jutut ja kemiat sopivat yhteen.Olen sinua puolet vanhempi ja nyt tällä keski iällä on vaikeaa tutustua miehiin.Kaikkea hyvää sinulle🌻🙂🌻

Hei Titjaana!

Täällä yksi ikuiseksi poikamieheksi jääväksi jo itsensä tuominnut.

Itselläni ollut aina vastaavia ongelmia kuin aloittaja mainitsee. Kavereitakaan ei ole koskaan montaa ollut. Rohkenin kuitenkin aikanaan nettitreffien maailmaan. Se oli pelastukseni, kun lopulta löysin fiksun naisen elämääni. Nyt on jo tullut perhettäkin ja elämään sitä kautta paljon lisää "aitoa" sisältöä.

Aikansa se tietysti otti, että nettitreffeiltä löysi sielunkumppaninsa. Mahdollista se kuitenkin on, kun ei aseta liian suuria odotuksia tai paineita itselleen ja yksittäisille treffeille! Jo pelkästään uusiin ihmisiin tutustuminen meilailun ja kahvittelun merkeissä oli mielestäni pääasiassa mielenkiintoista ja siinä oppi itsestäänkin paljon.

Itselleni ollut kuitenkin aina liian suuri kynnys arkielämässä kysellä naisia treffeille. Netissä voi rehellisesti kertoa millainen ihminen aidosti on ja millaista ihmistä kaipaa. Aidot ja rehelliset ilmoitukset tuottaa pitkässä juoksussa myös parhaan tuloksen - näin itse ainakin vielä uskon.

En ikävä kyllä tunne milläänlailla tätä kyseistä miestä.. olen tarkkailut miestä jo kesästä asti,mutta rohkeutta ei ole ollut vielläkään että olisin häntä lähestynyt.

Olen ollut teini iästäni asti jollain tavalla jopa estynyt tutustumaan uusiin miehiin jotka olisivat mieleeni.. en tiedä mistä oikein tälläinenkin pelko pulpahtaa.

Olen erittäin epätoivoinenkin kyllä jo tässä yksinäisyydessä.

minä olen myös itse kokeillut tuota netti deittailua,mutta ainakaan vielä ei ole lykästynyt niin mukvasti kun sinulla! no.. ehkä vain pitää jatkaa eteenpäin sinkkuna ja estyneenä.. En oikein tiedä miten saisin muutosta tilanteeseeni.

Moikka!

Täällä on myös yksi parikymppinen, ujo ja hieman sisäänpäinkääntynyt henkilö. Aikoinani painin samojen ongelmien kanssa kuin sinä; en oikein tiennyt kuinka lähestyä kiinnostavia ihmisiä. Pakko myöntää, että kärsin tästä ongelmasta välillä vieläkin, vaikka seurustelen. Kavereita kun ei oikein ole ja sellaisia tahtoisin.

Täällä Suomessa kuuluu kulttuuriin, ettei vieraille voi noin vain mennä juttelemaan, se on tullut todettua monesti. Esimerkiksi eteläisessä Euroopassa siinä taas ei ole mitään outoa. Lähde vaikka liikkeelle siitä, että hymyilet tuolle miehelle. Jossakin vaiheessa voit tehdä tikusta asiaa ja kysyä jotakin ihan arkipäiväistä. Myöhemmin keskustelun aloittaminen on hieman helpompaa, kun olette jo vaihtaneet muutaman sanan. Sanoit, että näet häntä säännöllisesti. Kun olette kerran jutelleet, voit alkaa tervehtiä häntä. Tiedän, että ujolle nämä ovat vaikeita asioita, mutta kannattaa vaan rohkeasti avata suu. Mitä siinä häviäisit? Kyllä se siitä lähtee omalla painollaan, mikäli miestäkin alkaa kiinnostaa.

Aikoinani tutustuin kirjastossa erääseen kiinnostavaan poikaan. Aluksi hymyiltiin ja sitten moikattiin kerran. Sen jälkeen menin juttelemaan. Harmi vain, että tämä poika seurusteli. Jatkoimme eteenpäin sitten tuttavina. Kirjastossa tuli juteltua joka kerta, kun satuimme sinne samaan aikaan.

Nykyisen ja ensimmäisen poikaystävän löysin netistä. Kerroit, että sinulla ei ole nettirintamalla onnistanut. Suosittelen silti jatkaan myös nettitreffailua, sillä oman kokemuksen kautta voin sanoa, että sieltä löytyy myös hyviä miehiä
🙂

Tsemppiä treffailuun 😉

Uskallusta ei enää ole. Aina, ihan oikeasti AINA, on tullut pakit. Kun yritystä on takana parikymmentä vuotta, niin ei enää ole mitään luuloja. Pakko on vakuutella itselleen, että yksin on elettävä.

jotenkin ehkä mukavakin kuulla että netistä on joku edes löytänyt jotain mukavaa!
Itselläni on pelkkiä huonoja treffejä takana.. mukaan mahtuu myös mies joka alkoi ihan vainoamaan,mutta eivät ne kaikki taida olla näin huonoja tapauksia kuitenkaan.

Kesällä tämä kahvilassa tapaamani mies alkoi vilkuilemaan suuntaani,mutta syksy tuli niin jotenkin tämä mies taitaa vaan kulkea laput silmillä 😀 hihihi..

No ei kai siinä auta ,kun rohkaista itseään ja kattoa ja alottaa vaikka sillä hymyilyllä jos näen miestä niin että se on mahdollista. 🙂

Kiitos kuitenkin kannustuksesta! 🙂🌻

Hei vielä!

Mielestäni yksi ongelma Suomessa (ja monessa muussakin maassa) on tai ainakin aikaisemmin on ollut "treffailukulttuurin" puuttuminen. Treffailuun on suhtauduttu kielteisesti ja ahdasmielisesti. Semmoista pienten tuppukylien kateellista, uskonnollissävytteistä moralisointia. En osaa asiaa tämän paremmin sanoa näin puolen yön jälkeen. Ja nettitreffeillähän käyvät tietysti myös vain luuserit, aivan kuin tietokonepeleistä ovat kiinnostuneet pelkästään tosinörtit jne.

Onneksi ajat muuttuu ja ihmisten tapoihin tutustua toisiinsa tulee myös uusia keinoja, jotka auttaa myös meitä ujompia ja epävarmempia persoonia. ☺️❤️☺️