Mistä apua?

Mistä apua?

Käyttäjä Erakko22 aloittanut aikaan 18.12.2011 klo 19:50 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä Erakko22 kirjoittanut 18.12.2011 klo 19:50

Pakko purkaa pahaa oloa. Tämä päivä on mennyt vain itkemiseen, enkä enää tiedä mitä tekisin. Tuntuu etten saa otetta elämästä. Kaikki unelmat on kadonnut ja kaikki rakkaat asiat alkavat hajota käsiin. Toissapäivänä sain ajatuksen ja vihdoinkin löyty taas unelma, jonka perässä pääsisin eteenpäin. Innostus loppui lyhyen kun puolisoni tyrmäsi ajatuksen täysin.

Työssäni toimin asiakkaiden sylkykuppina, eli minulle huudetaan, minua haukutaan, vähätellään, syytetään jne. Ei kovin hohdokasta. Taloudellinen tilanne masentaa. Minun ei olisi edes kovin kannattavaa käydä töissä, mutta teen töitä koska olen aina tehnyt ja paljon.

Lääkäreihin on mennyt totaalisesti usko. Alkuvuodesta kävin burn outin vuoksi lääkärillä. Lopputuloksena nukahtamislääkkeet ja kaksi päivää sairaslomaa. Ja taas mentiin puolikuntoisena.

Ystäviä jolle voisi puhua ei ole. Ainut ystävä johon luotin ja jota rakastin kuoli auto-onnettomuudessa neljä vuotta sitten. En ehtinyt surra kun viikon (joka meni viinan höyryissä) ja pakko oli jatkaa koulu loppuun joka oli loppumetreillä ja muutto uudelle paikkakunnalle edessä. Pakko vaan jaksaa.

Isälleni voin puhua asioista jotka on vähäpätöisiä, koska hän ei ole kiinnostunut muusta kuin itsestään. Äitiäni rakastan paljon, mutta hän tuskin osaa suhtautua tälläiseen tavalla joka ei pahentaisi oloani. Muut sukulaiseni vähättelevät ja haukkuvat. Puolisoni nähden en edes uskalla itkeä, koska hänkään ei osaa suhtautua vaan ”pakenee” ennemmin paikalta. Ei ole varaa hakea ammattiapua. Mitä voin tehdä?

Haluan vaan niin paljon jäädä kotiin, erakoitua. En halua olla ihmisten kanssa tekemisissä (työni muutti suhtautumiseni ihmisiin), jos voisin olla vaan täällä korvessa eläimien kanssa. Ne ei valehtele, ei vähättele, eikä hauku minua. Mutta ne kuitenkin vaativat jaksamistani, joka on katoamassa kokonaan pois. Tämä on jo aiheuttanut ongelmia ja koko ajan pelkään että kaikki vaan paisuu. Voiko mikään/kukaan auttaa? Vai onko taas kasvatettava kilpeä ja lähdettävä tekemään toisille unohtaen itsensä?